Tanssiva pyhiinvaellus ja ekumeeninen Fatima

20.5.2012                          LINKIT                             LISÄÄ KUVIA

Sunnuntain aamu-unista tekee lopun Luxemburgin katedraalin kellojen iloinen kilkatus. Kilkatus kuulostaa samaan aikaan sävelletyltä ja lievästi kakofoniselta silloin kun kellot soittavat sikermän luxemburgilaisten kansanlaulujen alkutahteja.

katedraali_tornit.jpg

Samantapainen epäpyhä yhdistelmä on tunnusomaista Luxemburgin uskonnollisen elämän kokohokohdalle, kolmantena sunnuntaina pääsiäisen jälkeen alkavalle Octave-pyhiinvaellukselle. Ohjelmaan kuuluu messuja, hartaushetkiä ja kulkueita. Samaan aikaan valtaa keskustan kauppatorin ruoka- ja juomapuotien mättöpyydys Oktavmäertchen. Tarjolla on perinneherkkuja – leivitettynä paistettua kalaa ja ranskanperunoita, grillimakkaraa ja röstiperunakakkuja, kreppejä ja vohveleita, ja perinnejuomina skumppaa ja olutta. Kahden viikon aikana uskonnolliseen ohjelmaan osallistuu runsaat sata tuhatta henkeä, paikallisia asukkaita ja matkan päästä saapuneita. Ruokatorin kävijämääristä ei ole tietoa mutta tungosta riittää.

octave2009_consolatrix.jpg

Luxemburgin Octaven päätöskulkue vuonna 2009

Octaven syy ja aihe on 1400-luvulta peräisin oleva Mariaa ja lasta esittävä puuveistos, Consolatrix afflictorum eli kärsivien lohduttaja. Patsaan arvellaan alkuaan sijainneen ikivanhassa Quirinuksen kappelissa Petrussen laaksossa. Pyhiinvaelluskulkueessa patsasta kuljetettiin ensi kerran vuonna 1624. Patsaalle rakennettiin oma kappeli nykyisen Glacis-aukion tienoille, jossa pyhiinvaeltajien kerrotaan kokeneen ihmeparantumisia vuodesta 1639 alkaen. Pyhiinvaelluksen suosio kasvoi siinä määrin että tapahtuma pidennettiin kahdeksanpäiväiseksi, josta nimi ”octave”. Vuonna 1666 Consolatrix nimettiin Luxemburgin kaupungin suojeluspyhimykseksi ja sittemmin koko herttuakunnan suojelijaksi. Ahtaaksi käyneestä kappelista patsas siirrettiin nykyiseen katedraliin 1700-luvun lopulla.

consolatrix_restaurointi.jpg

Consolatrix itse koki ihmeparantumisen vuonna 2008.

Consolatrixilla on vaikuttava garderobi johon kuuluu kymmenittäin upeita käsin kirjailtuja pukuja, aina samanlainen mekko äidille ja lapselle. Lahjoittajien joukossa on kuninkaallisia, jotka ovat teettäneet patsaalle puvun omista käytetyistä tamineistaan. Joihinkin asuihin kuuluu peruukki Marialle. Asua vaihdellaan kirkollisten pyhien värikoodia noudatellen. Octaven päättää kulkue, jossa parhaisiinsa puettua patsasta kannetaan kierros vanhan kaupungin keskustassa.

consolatrixin_asu.jpgconsolatrix_asu2.jpg

Maria-magialle on ominaista, että pyhällä kuvalla on kyky monistua ja siirtyä paikasta toiseen ilman että siinä piilevä voima vähenee. Ehkä siksi että usko on ihmisessä ja kuva vain uskon symboli? Vuonna 1642 Luxemburgin Consolatrix ilmestyi taivaallisen valon ympäröimänä eräälle rouvalle Kevlaerissa Saksassa. Consolatrix oli rouvalle tuttu parin belgialaisen sotilaan Luxemburgista matkamuistona tuomasta painokuvasta. Kuvan mukana seurasi niin väkevä voima, että sille rakennettiin oma kappeli ja Kevlaerin Mariasta tuli yksi Saksan suosituimmista pyhiinvaelluskohteista. Luxemburgin kaupungissa on on puolestaan 1930-luvulla rakennettu talo, jota suojelee Kevlaerin Mariaa esittävä reliefi – ympäri käydään, yhteen tullaan.

notre_dame_de_kevlaer.jpg

Notre Dame de Kevlaer rue de Strasbourgilla Luxemburgissa

Kerrannaisena Consolatrix esiintyy muaallakin, esimerkiksi Luxemburgin vanhimman kaupungin Echternachin basilikassa, joka on omistettu maan toiselle suojeluspyhimykselle Willibrordille. Willibrord syntyi vuonna 658 Northumbriassa Englannissa, suoritti munkkikoulun Irlannissa, lähetettiin käännyttämään friisiläisiä kristinuskoon ja päätyi Utrechtin arkkipiispaksi. Echternachiin Willibrord perusti luostarin, jonka kirkkoon hänet haudattiin vuonna 739. Willibrordin hautakirkosta tuli pian suosittu pyhiinvaelluskohde.

echternachin_basilika.jpg

Echternachin basilika

Willibrordia kunnioitetaan tanssivalla pyhiinvaelluksella, joka on sen verran erikoinen että se hyväksyttiin vuonna 2010 Unescon suojeleman aineettoman maailmanperinnön joukkoon. Tanssiva pyhiinvaellus mainitaan kirjallisissa lähteissä jo 1400-luvulla. Helluntain tienoilla viiden tuhannen asukkaan Echternachiin ahtautuu toista kymmentä tuhatta pyhiinvaeltajaa, joko katsomaan tai osallistumaan kulkueeseen joka etenee käsi kädessä hypähdellen hieman letkajenkkamaisen melodian tahtiin kiepahtaakseen basilikan kryptassa Willibrordin haudalla. Tanssahtelun alkuperä on hämärä. Selitykseksi on esitetty, että hypähtelemällä torjutaan tauteja joihin liittyy kouristuksia ja hermosto-oireita, kuten epilepsiaa ja menneinä vuosina usein esiintynyttä torajyvämyrkytystä, jonka alkuperää ei tunnettu.

willibrordin_hauta2.jpg

Willibrordin hauta

Käsi- ja jalkavaivoja voi lääkitä basilikan kryptassa sijaitsevassa parantavassa lähteessä. Maan pohjoisosassa sijaitsee Willibrordin siunaama lähde, jonka vesi parantaa kuumetauteja – tai ainakin Kaarle Suuri uskoi toipuneensa lähteen ansiosta. Vesihoidoilla taisi olla keskeinen asema keskiajan lääketieteessä

echternachin_parantava_lahde.jpg

Vuonna 2009 oli Luxemburgin kaupunginmuseossa näyttely ”Uskonasioita”, johon halukkaat olivat saaneet lähettää pyhänä pitämänsä esineen. Tuloksena oli kiehtova kokoelma. Yhtäältä matkamuistona matkaan tarttunutta uskonnollista krääsää – anteeksi kunnioittaen – johon oli hankintapaikasta latautunut suojelevaa voimaa. Toisaalta esimerkiksi kannonpätkä, joka symboloi lähettäjän suhdetta luontoon, tai lempivinyyli, jossa kiteytyi omistajan suhde rockmusiikkiin.

troc.jpg

Valikoimaa käytetyn tavaran kaupassa: Johnny Halliday, Maria ja enkeleitä.

Näyttelyn keskeisenä viestinä oli uskojen ja uskontojen moninaisuus ja tasa-arvoisuus. Huomattavasta maahanmuuttajien määrästä huolimatta on 80 prosenttia Luxemburgin väestöstä edelleen katolisia. Kaksitoista prosenttia ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Keväällä 2011 ilmestyi joidenkin bussien kupeisiin banderolli joka haastoi ”Net reliéis? Stéi dozou!” eli ”jos et ole uskonihmisiä, näytä se!”. Hetken aikaa jaksettiin lehdissä ihmetellä onko moinen kirkosta eroamiseen kannustava viestintä sopivaa, mutta bussifirman edustaja totesi että humanistien ja ateistien liitolle myydään mainostilaa siinä missä muillekin mainostajille.

rippikoristeita1.jpg

Katolisuuden perinne näkyy muun muassa ruokamarkettien tarjousilmoittelussa, jossa kala on näkyvästi esillä viikkopaaston päivänä torstaisin. Vuonna 2009 pääsiäisen alla oli päivälehdissä ilmoitus, jossa arkkipiispa muistutti että tuhkakeskiviikkoa tulisi viettää katumuksen ja pääsiäisen valmistelun merkiksi paastoten (Luxemburger Wort 25.2.2009). Arkkipiispa pehmensi täsmentämällä, että paastoaminen tarkoittaa sitä, että nautitaan vain yksi lämmin ateria päivässä ja muuten pyritään olemaan nauttimatta mitään ylen määrin. Eli kohtuus kaikessa, myös paastoamisessa!

Luxemburgin moraali-ilmastossa on ollut helpompi sallia eutanasia kuin abortti. Vuonna 2009 voimaan astunut eutanasialaki oli vaikea pala katolisen nunnakunnan Zitha Klinik -sairaalassa, joka yritti kieltää syöpäpotilaalta kuolinavun. Lain mukaan kieltäytyä saa yksittäinen lääkäri tai hoitaja, ei kokonainen palvelulaitos. Päätöksen eutanasiasta tekee erityinen komitea lääkärinlausuntojen ja muiden dokumenttien pohjalta. Vuoden 2010 loppuun mennessä kuolinapua pyysi ja sai viisi parantumatonta syöpää sairastavaa henkilöä.  

Lääkkeellinen raskaudenkeskeytys sallittiin vuonna 2010. Sitä ennen aborttia varten piti matkustaa johonkin naapurimaista. Keskeytyksiä suorittaa järjestöpohjainen perhesuunnittelukeskus, joka aiemmin neuvoi miten toimia jos on tarve käyttää ulkomaisia palveluita. Hieman jälkijunassa keksittiin, että aborttien tarvetta voi vähentää tehostamalla ehkäisyä. Vuodesta 2012 alkaen kaikki alle 25-vuotiaat saavat ehkäisypillereistä 80 prosentin sairausvakuutuskorvauksen. Peruskoulujen opetussuunnitelmaan on tarkoitus lisätä seksuaaliterveyskasvatusta.

ortodoksinen_kirkko1.jpg

Ensimmäinen protestanttinen kirkko perustettiin vuonna 1817 sen jälkeen kun Wienin kongressi oli valtuuttanut Preussin pitämään Luxemburgin kaupungissa varuskuntaa. Katedraalin naapurissa käyttämättömänä ollut katolinen kirkko muutettiin varuskunnan käyttöön protestanttiseksi Pyhän kolminaisuuden kirkoksi. Saksalaisia protestantteja toi Luxemburgiin myös nouseva kaivos- ja terästeollisuus. Nyt väestöstä on protestantteja vajaat kaksi prosenttia ja protestanttisia kirkkoja toimii muutama eri kielillä. Ortodokseja on puolisen prosenttia väestöstä joten ei ole ihme että soma sipulikupolikirkko on taskukokoinen.

Islaminuskoisia on noin kymmenen tuhatta eli pari prosenttia. Islaminuskoisten joukossa on noin 40 eri kansallisuutta, suurimpana ryhmänä bosnialaiset. Valtion ja uskontokuntien suhdetta säätelee Luxemburgissa perustuslaki. Valtio solmii tunnustamiensa uskontokuntien kanssa sopimuksen, jolla se saa oikeuden nimittää uskontokunnan päämies mutta vastineeksi lupaa rinnastaa uskonnollisen henkilöstön valtion virkamiehiin eli maksaa näiden palkat ja eläkkeet. Viiden islamilaisen moskeijakunnan kanssa sopimus solmittiin vuonna 2007 ja niinpä Luxemburgin mufti ja viisi imaamia ovat valtion palkkalaisia. Mamerin moskeijakunta – maan suurin - rakennuttaa parhaillaan ensimmäistä ”oikeaa” moskeijarakennusta, tosin ”maastoon sovitettuna” eli ilman minareettia. Matala profiili oli rakennusluvan myöntämisen edellytyksenä.

usko_toivo_ja_armeliaisuus.jpg

Pyhän Sofian tyttäret Usko, Toivo  ja Rakkaus muulikyydissä Petrussen laakson kadunvarsikappelissa.

Luxemburgin tärkeimpiin uskonnollisiin tapahtumiin kuuluu myös toukokuinen Fatiman Marian pyhiinvaellus Wiltzin kaupungissa maan pohjoisosassa. Fatima viittaa portugalilaiseen pikkukaupunkiin jossa lammaspaimenessa olleet lapset kohtasivat Neitsyt Marian vuonna 1917 ja josta kehkeytyi suunnattoman suosittu pyhiinvaelluskohde – pari miljoonaa kävijää vuosittain. Kun paavi Johannes Paavali II joutui attentaatin kohteeksi 1980-luvulla, yhdistettiin sattumus Marian runsaat 60 vuotta aiemmin fatimalaisille lapsille esittämään vaikeaselkoiseen ennustukseen. Täpärästi pelastunut paavi kävi kiittämässä Mariaa ja lahjoitti harhaan osuneen luodin Fatiman Marian kruunun koristeeksi. Tuoreemmatkin paavit ovat piipahtaneet Fatimassa, ehkä varotoimena.

Wiltziläiset puolestaan rakensivat Marialle kappelin kiitokseksi toisen maailmansodan päättymisestä. Kun Portugalin Fatimaan on Luxemburgista pitkänpuoleinen matka, portugalilaiset maahanmuuttajat adoptoivat Wiltzin vara-Fatimaksi 60-luvun lopulla. Fatiman ilmestyksen vuosijuhla Wiltzissä kerää alati kasvavia osallistujajoukkoja, arviolta 25 000 toukokuussa 2012.

Wiltz vetää puoleensa sellaisiakin jotka osallistuvat pikemmin yhteisöllisyyden kuin uskonnollisuuden vuoksi. Toisaalta joukossa on muslimipyhiinvaeltajia, jotka yhdistävät tapahtuman profeetta Muhammedin tyttäreen joka oli nimeltään Fatima. Portugalilaisen pikkukaupungin nimi taas juontuu tarinan mukaan 1100-luvulta, jolloin muuan kristitty ritari tuli kidnapanneeksi Fatima-nimisen maurilaisprinsessan. Prinsessa rakastui ritariin, kääntyi kristinuskoon ja sai häälahjaksi kylän, jolle antoi nimensä.

leffrachen2.jpg

Vähäisempiäkin pyhiinvaelluksia Luxemburgissa riittää. Etelän entisellä kaivosteollisuusalueella viritellään uudelleen kaivosmiesten suojeluspyhimyksen Barben eli Barbaran juhlintaa. Perinteen avulla halutaan ylläpitää alueen identiteettiä vaikka kaivostoiminta onkin jo aikaa sitten päättynyt. Rumelangessa, jossa on museoitu rautamalmikaivos, pidettiin vuonna 2009 Barben kunniaksi messu kaivoskäytävässä. Barbe käväisi Suomessakin sillon kun ykkösmoottoritien viimeiselle osuudelle kaiveltiin tunneleita Lohjan tienoilla: slovakialaiset siirtotyöläiset pystyttivät työmaalle Barbaran patsaan varjelemaan onnettomuuksilta.

Rumelangen lähetttyvillä on muistomerkki työtapaturmissa menehtyneille kaivostyöläisille ja sen vieressä kappeli Marialle, jota kansa kutsuu mitä ilmeisimmin Liebfrausta juontuvalla nimellä Léiffrächen (tai La Leffrächen tai Lewfrächen tai D’Léif’frächen tai…). Tarinan mukaan muuan Pepin löysi puisen Maria-patsaan vuonna 1753 ja kaivoi sille kallioon kappelin. Patsaasta tuli suosittu pyhiinvaelluskohde muun muassa puolalaisille kaivostyöläisille, joita tuotettiin 1800-luvulla Luxemburgiin opettamaan kaivostekniikkaa. Alkuperäinen patsas tuhoutui tulipalossa ja korvattiin kivestä veistetyllä vuonna 1901 ja jälleen puisella vuonna 1937. Vuonna 1953 silloinen paavi nimesi patsaan virallisesti kaivostyöläisten suojelijaksi nimellä Notre-Dame des Mineurs.

Kotikadulla täällä Luxemburgissa portugalilaiset rakennustyöläiset turvautuivat perinteisen krusifiksin suojeluvoimaan purkutyömaalla. Vastapäisestä talosta kannettiin ensin ulos irtaimisto, sitten kaikki seinistä ja lattioista irtoava materiaali ja katto. Siinä vaiheessa, kun sisäkatotkin saivat kyytiä, tuli selväksi että kyseessä ei ole saneeraus vaan 1920-luvulla rakennetun soman pienen kerrostalon vaihto uuteen. Kun purku eteni vaaralliseen vaiheeseen, työläiset kiinnittivät pystyyn jäävään naapuritalon seinään krusifiksin. Uskonvoimainen suojelu ei estänyt talvimyrsky Xynthiaa rytyyttämästä rakennustyömaata, mutta eipä sitä olisi estänyt moderni työsuojelukaan.

tyosuojelukrusifiksi.jpg

myrsky_kaatoi.jpg

Luxemburgin suurimmat pyhiinvaellukset ovat kansainvälisiä tapahtumia, joihin osallistutaan myös naapurimaista. Luxemburg lähetti puolestaan huhtikuussa 2012 virallisen 1500 hengen delegaation – mukana arkkipiispa ja pääministeri – Trieriin, lähimpään Saksan puolella sijaitsevaan kaupunkiin jonka katedraalin vetonaulana on Jeesuksen ristiinnaulitsemispäivänä käyttämä tunika. Tunikan toi pyhältä maalta Helena, jonka poika, Trierin hallintokaupungikseen valinnut Rooman keisari Konstantinus Suuri kääntyi kristityksi kuolinvuoteellaan vuonna 337. Tosin mekko mainitaan kirjallisissa lähteissä ensi kerran vasta vuonna 1196. Siitä ei ole tietoa, missä vaate vietti edelliset 800 vuotta – tai seuraavat 300 vuotta. Vuonna 1512 sitä kumminkin esiteltiin kaupungissa piipahtaneelle keisari Maksimilianille, mistä alkoi näyttöperinne.

trier_pyhiinvaellus.jpg

Jeesuksen tunikaa ei oteta esille aivan joka vuosi. Viime vuosisadalla sitä esiteltiin kolme kertaa. Tämän vuosituhannen ensimmäinen näyttö keväällä 2012 toi kaupunkiin 600 000 pyhiinvaeltajaa ihmettelemään lasikannella suojattua tunikaa. Luxemburgilaisdelegaatiossa oli mukana satakunta sairasta, ei kuitenkaan ihmeparantumista odotellen vaan tarkoituksena ”vahvistaa itseään uskossa” (Le Quotidien 12-13.5.2012).

Uskonvahvistuksen ohella tarjolla oli pyhiinvaelluspuodissa monen moista tunika-aiheista matkamuistoa ja vaeltajavarusteita kuten tunikabrändättyjä pyyhkeitä ja eväsrasioita. Neitsyt Marian pikku pojalleen omin käsin valmistaman tunikan kerrotaan kasvaneen Jeesuksen mukana, joten se lienee ainoa hänen koskaan käyttämänsä vaate. Kasvamisesta ei näkynyt merkkejä, kun kävin katsomassa, mutta joku näytti jossain vaiheessa varustaneen tunikan silkkivuorilla.

trier_wallfahrtsladen.jpg

Jeesuksen mekon kanssa kilpaileva ihmettelyn kohde oli Karl Marxin kalsarit joita esiteltiin Marxin synnyinkodissa sijaitsevan Marx-museon viereisessä näyteikkunassa. Helmut ja Gepa Schwickerathin taideteoksessa on pyhien kalsareiden vasemmalla puolella Marxin taloudenhoitaja Helena Demuth, jonka poika lienee ollut Marxin lasten velipuoli, ja oikealla nykysaksalainen vasemmistopoliitikko Sahra Wagenknecht, joka on laatinut Marx-aiheisen väitöskirjan. Marx-museossa oli mahdollisuus täydentää matkamuistokokoelmaa kalsaririntanapeilla ja Marx-viinillä.

Mistä kaikesta jäämmekään paitsi ankean protestanttisessa Suomessa!

die_heilige_unterhose.jpg

Die heilige Unterhose von Karl Marx

Epilogi 2013

Mitä kuuluu 2018

LÄHTEET JA LINKIT

La Cathédrale Notre-Dame Luxembourg. Verlag Schnell & Steiner, Regensburg 2001.

Prieur M. Mais je ne suis pas un monument! La restauration en scène et en coulisse 5/2010.

Luxemburgin katedraali

Protestanttinen kirkko

Mamerin islamilainen moskeijakunta

Diversités et intégration au Luxembourg. Lettre de l’IRFAM 27/2011.