Eng kleng natioun um velostroun

3.6.2012                          LINKIT                             LISÄÄ KUVIA

Eng kleng natioun um velostroun eli jotakuinkin ”pieni kansa mutta suuri pyöräilyssä” on biisi jonka luxemburgilainen lauluntekijä Exemo lanseerasi vuonna 2010 Luxemburgin pyöräilysankareiden ylistykseksi. Exemo esiintyi pääkaupungissa järjestetyssä Gala Tour de France –tapahtumassa ja biisiä downloadattiin parhaimmillaan pari sataa kertaa päivässä.

Luxemburgilaiset ovat pyöräilyhylluja. Kun jalkapalloa mainitaan urheilulajien kuninkaaksi, pyöräilyä kunnioitetaan nimityksellä petite reine eli ”pikku kuningatar” – ei vain Luxemburgissa vaan myös Ranskassa.

schleck-paita.jpg

Luxemburgilaisten kilpapyöräilijäveljesten Andy ja Fränk Schleckin uraa ja elämää seurataan kuin pojat olisivat filmitähtiä tai kuninkaallisia. Jommankumman – en muista kumman – kihlausta raportoitiin lehdissä päivätolkulla – milloin, missä ja millä sanoilla kosinta tapahtui – ja kuvien kanssa: kuvia kihlaparista, kuvia morsiamesta, morsiamen vanhemmista ja niin edelleen. Schleckin perheessä kilpapyöräily on sukuvika: isä Johnny oli kärkijoukkoa 1960-luvulla, isoisä 1930-luvulla.

kannattajabaari.jpg
Joulun alla 2011 tuli ensi iltaan elokuvateattereissa Jean-Louis Schullerin 80-minuuttinen dokumenttielokuva pyöräilijäveljesten urasta. (Ihan totta: kotimaisia dokkareita käydään täällä katsomassa leffateattereissa.) The road uphillseurailee Andya ja Fränkiä ja heidän tiimiään harjoittelemassa ja kilpailemassa.

pyorailyurheilun_historia.jpg
Tiiliskivikirja Die Geschichte des Luxemburger Radsports I ja II eli Luxemburgin pyöräilyurheilun historia ilmestyi vuonna 2010

Pyöräilyurheilulla on suurherttuakunnassa pitkät perinteet. Luxemburgin ympäriajo on järjestetty vuodesta 1935 alkaen. Vaikka maa on pieni, on ympäriajolla mittaa lähes 700 kilometriä. Kilpailu kulkee nykyään pääsponsorin mukaan nimellä Škoda-Tour de Luxembourg.

charly_gaul.jpgnicolas_frantz.jpg
Charly Gaul voitti Ranskan ympäriajon 1958 ja Luxemburgin ympäriajon useaan otteeseen.

Ranskan ympäriajon voittaneille entisaikojen pyöräilysankareille on pystytetty ”kunniamuuri” kaupunginpuistoon. Heidän aikanaan pyöräilynpalvonta suurherttuakunnassa ei ehkä vielä yltänyt kansanliikkeen mittoihin. Tour de Francen päättymistä juhlistetaan Luxemburgissa nykyään gaalapyöräilyllä, johon kutsutaan luxemburgilaisten tähtien lisäksi myös muunmaalaisia pyöräilijöitä. Perinteen aloitti vuonna 1996 Bjarne Riis joka kutsui voittonsa kunniaksi kilpaveikkonsa turneelle kotikyläänsä Steinseliin. Tapahtuma oli niin onnistunut että se päätettiin uusia mutta seuraavalla kerralla pääkaupungissa. Luxemburgin keskustaan kokoontuu parhaimmillaan kymmeniä tuhansia entusiasteja seuraamaan gaalapyöräilyä.

gala_tour_de_france_yleisoa.jpg

Vaikka kyseessä on leikkikilpailu, gaala järjestetään tosissaan. Keskusta suljetaan liikenteeltä koko päiväksi ja bussiliikenne ohjataan poikkeusreiteille. Aseman seudun kaduille kilparadan varrelle kerääntyy kansaa jo tunteja ennen tapahtuman alkua. Hyvissä ajoin edellisenä iltana pystyyn pannut olut-, skumppa- ja makkarakioskit tarjoavat virvoitusta.

gala_tour_de_france_virvokkeita.jpg

Pari tuntia kestävää gaalapyöräilyä, jossa kierretään hädin tuskin kilometrin mittaista ”kilparataa” kymmeniä kertoja, esitetään isoilla skriineillä radan varrella, mikä onkin hyvä, koska pyöräilijäjoukko vilahtaa suoralla ohi sellaista vauhtia ettei vanha silmä – tai vanha kamera - yksityiskohtia erota.

gala_tour_de_france_kilpailijat.jpg

Mutta tärkeintä ei olekaan kilpailu vaan yhteen iloon osallistuminen. Nousevaa urheilijapolvea edustavat lapset pyörineen, täysissä tamineissa kypärineen ja suojuksineen, isien, äitien ja isovanhempien saattamina. Osa yleisöstä on muuten vaan mukana, kun kerran jokin tapahtuma on tarjolla, teinit varsinkin odottamassa että jotain tapahtuisi. Vakavamielisille urheilunharrastajille myydään isänmaallisia lippuja ja fanituotteita. Luxemburgin postin kojusta voi hankkia nykyisiä ja entisiä kilpapyöräilysankareita esittäviä erikoismerkkejä.

galaa_kaikille_2010.jpg

Vuonna 2010 paikallinen Bofferding-panimo käynnisti jo viikkoja ennen gaalaa mainoskampanjan, jossa urheilulliseksi disainattu olutpullokolmikko pönötti palkintopallilla. Luxemburgilaiselle pyöräilijätähdelle Kim Kirchenille oli tuotettu nimikko-olut, jota myytiin tukijoukkojen puodissa. Kimille tosin kävi köpelösti: mies sai sydänkohtauksen kesken Sveitsin ympäriajon. Onneksi joukkuetoverit osasivat elvyttää ja henki säilyi vaikka Ranskan ympäriajoon osallistumisesta ei ollut enää puhettakaan. Mutta entisellä pyöräilijällä on muuta käyttöä: vuoden 2011 gaalapyöräilyssä Kim esiintyi urheiluvaatemannekiinina ja Bofferding-panimon erikoisasiantuntijana.

bravo_bofferding_2010.jpgpyorailyolut.jpg

Vahingosta viisastuneena panimo ei enää vuonna 2011 ennakoinut sijoituksia.

Ja täpärällä oli Schleckin veljestenkin menestys vuoden 2010 Tour de Francessa. Fränk kaatui ja loukkaantui niin pahasti että joutui keskeyttämään kisan. Andy oli jo lähellä voittoa kun ketju karkasi ja kilpakumppani espanjalainen Alberto Contador käytti tilaisuuden hyväkseen ja ponkaisi ohi. Kirjoittamattomien sääntöjen mukaan olisi kuulemma pitänyt jäädä odottelemaan että kanssakilpailija saa ketjun kohdalleen. Sittemmin Contador narahti luvattomista aineista ja melkein menetti kilpailuvoittonsa, onnistui sitten selittämään outojen aineiden olevan peräisin huonosta pihvistä, mutta tuomittiin kumminkin lopulta douppauksesta ja Andy sai jälkijättöisen voittonsa.

bravo_andy_2010.jpg
Vaan komeahan se oli Andyn alkuperäinen kakkossijakin. Paikallislehti L’Essentiel hypetti julkaisemalla 30-sivuisen erikoisnumeron, jonka etusivu hehkutti: ”Kiitos Andy voimakkaista tunteista joita koimme Ranskan ympäriajon aikana 2010!” Vuonna 2011 Andy ylsi jälleen kakkossijalle ja Fränk kolmoseksi.

Vuodesta 2010 veljekset ovat kilpailleet oman tiiminsä Leopard Trekin nimissä, pääsponsorina Luxemburgin suurseudun sähkönjakelijayhtiö Enovos. Leopardin omistaa Flavio Becca, multimiljonääri ja kiinteistösijoittaja jolla on kiinnitys maan suurimpiin rakennushankkeisiin, Livangen stadioniin ja pääkaupungin laidalle Gasperichiin nousevaan uuteen kaupunginosaan. Livangeen on stadionin lisäksi suunnitteilla kauppakeskus seudulle, jonne tällä hetkellä on niin harvalla asiaa, ettei sinne edes ole järin vetäviä liikenneväyliä. Gasperichin pelloille rakennetaan ennennäkemättömän suuri kauppakeskus, jonka toivotaan vetävän asiakkaita Ranskasta asti. Jotkut Beccan omistamista yrityksistä ovat olleet poliisin hampaissa veroepäselvyyksien takia.

leopard-paita.jpg

leopard_trek.jpg
Vuonna 2012 Schleckin veljesten tiimi fuusioitui amerikkalaisen RadioSchackin kanssa ja kulkee nykyään konstikkaalla nimellä RadioSchack-Nissan-Trek.

Schleckin veljesten kotiseudulla toimiva seura Vëlo Club Dräilännereck Schengen järjestää Schleck-pyöräilykierroksia, joilla voi muutaman euron maksusta kiduttaa itseään eri pituisilla reiteillä eriasteisesti haastavissa maastoissa. Esimerkiksi 126 kilometrin reitti käväisee Saksan ja Ranskan puolella ja nousee parhaimmillaan 389 kilometrin korkeuteen.  ”Dräilännereck” on suomeksi kolmen maan risteys. EU-maiden väliltä rajatarkastuksia poistanut Schengenin sopimus allekirjoitettiin vuonna 1985 risteilylaivalla, joka seilasi Moselilla Saksan, Ranskan ja Luxemburgin rajojen yhtymäkohdassa Schengenin kylän kohdalla.

chateau_de_schengen.jpg

Schengenin sopimusta ei allekirjoitettu Schengenin linnassa.

Luxemburgissa tiedetään, että pieni maa ei urheilussa yllä huipulle ilman tukitoimia. Niinpä täällä on lailla saaädetty että maassa on 400 huippu-urheilijaa, joilla on oikeus pitää työstä vapaata 12 päivää vuodessa urheilun nimissä, ja peräti 25 päivää vuosina jolloin järjestetään olympialaisia tai vastaavia suurtapahtumia. Varmemmaksi vakuudeksi päätettiin vuonna 2001 että urheiluvapaa koskee myös huoltajia ja fysioterapeutteja.

Luxemburgin ainoan olympiakullan voitti vuonna 1952 Helsingin olympialaisissa Josy Barthel 1500 metrin juoksussa.  Alkuaan 1920-luvulla rakennettu, 1990 luvulla remontoitu Luxemburgin stadion on omistettu Josy Barthelille. Stadion on kotikenttänä Luxemburgin jalkapallojoukkueelle D'Roud Léiwen eli ”Punaiset Leijonat” (tai De Roude Léiw, ei kumminkaan Roud Leiwen, joka on romuralli, eikä Roude Léiw, joka on energiajuoma.)

leijonaolut.jpg
Simon-panimo valmistaa leijonaolutta, jonka nimi on Simon pils.

Jos Luxemburg on pyöräilyssä suuri maa, jää se jalkapallossa häntäsijoille. Toukokuussa 2012 Luxemburg oli FIFA:n rankinglistalla sijalla 119. EU:maista hännempänä oli vain Malta sijalla 150. Luxemburg ei ole koskaan hävinnyt Maltalle. (Suomi oli sentään ensimmäisten sadan joukossa sijalla 79.) Vuonna 2008 Luxemburg voitti karsinnoissa Sveitsin ehkä yllätykseksi itselleenkin mutta ainakin sveitsiläisille koska ottelu pelattiin heidän reviirillään Zürichissä. Seuraavana vuonna Luxemburgissa käytyyn vastaavaan otteluun saapuneet humoristisiin punavalkoisiin asuihin sonnustautueet sveitsiläiskannattajat mölisivät pitkän aikaa keskustassa punaisten leijonien hävittyä 0-3 kotikentällään. Vuonna 2011 kohkattiin kotikentällä käydystä Luxemburg-Ranska-ottelusta, joka veti katsomon täyteen siitä huolimatta että lopputulos oli arvattavissa: ”ääripäiden kaksintaistelu” otsikoi muuan paikallislehti ottelun alla.

Ehkä Luxemburgin jalkapallo lähtee nousuun, jos suunnitelmat 10 000 henkeä vetävän Livangen stadionin rakentamiseksi jonakin päivänä toteutuvat, vanha stadion kun ei enää vastaa UEFA:n vaatimuksia. Andy Bauschin elokuvassa ”La Revanche” eli revanssi joukko surkuhupaisia arjen sankareita – joukossa turhatunut työvoimatoimiston virkailija, ”taidetanssi”-baarin omistaja ja taukoamatta höpöttävä maahamuuttajapoika, joka on pelannt Zizoun kanssa tai ainakin hoitanut hänen uima-allastaan – ryhtyy luomaan Luxemburgille voittamatonta joukkueta valmentamalla työttömiä jalkapallolupauksia. Karikatyyriset hahmot puhuvat vuoroin letzeburgia, ranskaa, saksaa, englantia, portugalia, italiaa, venäjää ja albaania. Itseironinen elokuva ei saavuttanut luxemburgilaisyleisön suosiota mutta oli aika hauska näin muukalaisen silmin.

maraton2009_ing-leijonat.jpg
Urheilun suurtapahtumiin kuuluu vuodesta 2006 järjestetty Luxemburgin maraton. Lauantai-iltana juostavaa maratonia varten suljetaan suuri osa kaupunkia liikenteeltä, mikä aiheuttaa harmaita hiuksia kauppiaille: lauantai on viikon tärkein ostospäivä ja luxemburgilaiset eivät lähde ostoksille, jolleivät pääse perille asti autolla. Maratonin järjestämistä on perusteltu turismituotoilla: ulkomaiset juoksijat, joita on suurin osa 8000 osallistujasta, viipyvät Luxemburgissa keskimäärin kaksi ja puoli päivää.

maraton2009.jpg
Luxemburgin maraton kulkee nimellä ING-Maraton pääsponsorin, kansainvälisen finanssialan konsernin mukaan. Kaupunginvaltuustossa on pohdiskeltu, pitäisikö tapahtuma kumminkin nimetä kaupungin mukaan koskapa kaupungille lankeaa siitä suuri lasku. ING kustantaa promopaketin mutta kaupunki maksaa suoraa tukea 100 000 euroa ja päälle 325 000 euron edestä logistiikkapalveluita: kapungin työntekijät osallistuvat järjestelyihin 6700 tunnin työpanoksella sulkien katuja, ohjaten pyöräilijöitä ja yleisöä ja korjaten pois 180 tonnia roskia. Muuan kaupunginvaltuutettu valitti että maratonjuoksijoiden tapa nakella ympärilleen juomamukeja ja energiapatukkapapereita romuttaa kerralla siisteyskasvatuksen saavutukset.

pyorailykauppa.jpg
Kun kilpapyöräilyssä painottuu penkkiurheilu ja maratonissa urheiluturismi, on patikointi Luxemburgissa varsinaista kansanliikuntaa. Maassa toimii kymmeniä paikallisia patikointiseuroja, jotka järjestävät kukin vuorollaan joukkopatikointitapahtumia. Kansallinen kattojärjestö FLMP (Fédération luxembourgeoise de marche populaire) myöntää patikointipassin (Wanderpass) jonka haltija voi yhden euron maksulla osallistua paikallisen seuran järjestämään kävelyyn. Valittavana on 5, 10 tai 15 kilometrin opastettu reitti, jonka voi kulkea omalla ajallaan. Matkan varrella on rasteja, joista haetaan suoritusleimat ja joilla voi nauttia virvokkeita: olutta ja luxemburgilaisten kansallisjuomaa skumppaa. Lähes joka sunnuntai on tarjolla patikointitapahtuma jossain päin maata.

Luxemburgissa on viitoitettuja ”itsepatikointireittejä” (sentier autopédestre) ja vähemmän vaativia sauvakävelyreittejä (nordic walking) viiden tuhannen kilometrin verran, tiuhemmassa kuin missään muussa Euroopan maassa. Pyöräilyreittejä polkupyörälle (vélo) tai maastopyörälle (VTT eli vélo tout terrain) on noin tuhannen kilometrin verran. Osa reiteistä risteää maasta toiseen, joten pyöräretkellä voi bongata kaksi tai kolme maata (Vélo sans frontières eli pyöräilyä rajatta). CFL-reitit, joilla voi yhdistää patikointi-, polkupyörä- ja junasiivuja, on viitoitettu yhteistyössä Luxemburgin valtionrautateiden kanssa (Chemins de fer luxembourgeois).

rautatiereitti.jpg
Patikointi- ja pyöräilyturismi on sen verran tärkeää että matkailuministeriö ylläpitää pyöräilysivustoa ja tiedottaa myös patikoitsijoille suunnatuista majoituspalveluista. Bed+bike –verkostoon kuuluu viitisen kymmentä majapaikkaa pyöräreittien varrella. Nuorisohotellit (auberge de jeunesse) tarjoavat patikointipaketteja täysihoidolla ja jotkut Ardennien alueen pikku hotellit palvelua, jossa matkatavarat heivataan seuraavaan majapaikkaan sillä aikaa kun turistit paarustavat Müllerthalin eli Luxemburgin Pikku Sveitsin maalauksellisissa maisemissa.

mullerthalia.jpg

Epilogi 2013

Mitä kuuluu 2018

LÄHTEET JA LINKIT

Luxemburgin ympäriajo/Škoda-Tour de Luxembourg

Luxemburgin maraton/ING-maraton

Luxemburgin jalkapaloliitto

Luxemburgin jalkapallotilastoja

FLMP - Luxemburgin patikointiliitto

CFL: Rail, randonnée, vélo / Train, walk cycle

Pistes cyclables eli pyöräilyreitit

Vélo sans frontières / Grenzenlos radeln / Cycling without borders

Matkailuministeriön pyöräilysaitti

Bed+bike

Randonnées sans bagages eli kävele ilman kassia