Ruusuja ja rikkaruohoja

16.6.2012                          LINKIT                             LISÄÄ RUUSUJA

Luxemburgin kaupunki on varsinainen ruusujen kaupunki: ruusuja kukoistaa pientalojen pihoilla, toimistotalojen istutuksissa ja Rousegäertchenissa eli ruusutarhapuistossa. On pensasruusua, köynnösruusua, ruusuruusua, ja torilta saa ruusuja puntin vitosella. Eivätkä luxemburgilaiset ruusut ole mitä tahansa ruusuja vaan lautasen kokoisia tai terttuihin ahtautuneita, yli puutarha-aitojen ryöppyäviä, lukemattomissa punaisen, valkoisen ja keltaisen vivahteissa hehkuvia Ruusuja. Ensimmäiset puhkeavat kukkaan toukokuulla, viimeiset sinnittelevät vielä joulun alla.

ruusutarha1.jpg
Toista sataa vuotta sitten suurherttuakunta tunnettiin ”ruusujen maana.” Luxemburgilaisten ruusujen alkukoti on Limpertsbergin kaupunginosa, joka nykyisin muistuttaa hieman Eiraa seka jugendarkkitehtuurinsa että asukasrakenteensa puolesta. 1800-luvun puoliväliin saakka Limpertsberg oli asumatonta tasankoa kaupunkia ympäröivän linnoitusmuurin ulkopuolella. Alue muurin tuolla puolen pidettiin rakentamattomana jotta vihollisen olisi vaikeampi lähestyä kaupunkia.

Vuonna 1855 kaksi nuorta puutarhuria, langokset Jean Soupert ja Pierre Notting, perustivat Limpertsbergiin ruusutarhan ja alkoivat kehittää uusia lajikkeita. Jo ennen heitä ruusuja kasvatti Luxemburgissa ainakin Augustin Wilhelm-niminen puutarhuri, jonka ”Etablissement de jardinerie artistique” eli puutarhataiteen laitos sijaitsi vanhassa kaupungissa Montée de Clausenilla.  Soupert & Nottingin ruusut menestyivät sekä kaupallisesti että kansainvälisissä kilpailuissa niin hyvin että heidän vanavedessään seurasi muita ruusuyrittäjiä: Kettenin veljekset Evrard ja Jean sekä langokset Gemen ja Bourg. 1880-luvulla Limpertsbegin tasanko oli täynnään ruusutarhoja, joissa työskenteli parhaimmillaan kolmisen sataa henkeä. Arkoja lajikkeita varten rakennettiin kellareita talvisuojaksi.

dscn9304.jpg
Ruusuja vietiin ulkomaille asti. Soupert & Notting oli Hollannin, Ruotsin, Flanderin, Italian leskikuningattaren, Brasilian keisarin ja tietenkin Luxemburgin suurherttuan hovihankkija. Kettenin veljekset saivat Venäjän tsaarilta tehtäväksi suunnitella ruusutarha Pietarin Talvipalatsia varten ja tsaarin puutarhuri kävi puolestaan Luxemburgissa opiskelemassa ruusunjalostusta.

soupertin_talo.jpgkettenin_katu.jpg

Soupert & Nottingin asuin- ja toimitalo ja ruusutarhuri Evrard Kettenin katu  Limpertsbergissä.

Limpertsbergissä toimi vielä 1930-luvulla ainakin Gemenin, Kettenin ja Soupertin ruusutarhat. Soupertin tarha pysyi toiminnassa aina 1900-luvun lopulle asti. Vuodesta 1856 vuoteen 1939 Luxemburgissa arvoidaan syntyneen pari sataa ruusulajiketta. Osa on kadonnut jäljettömiin, osa on säilynyt luxemburgilaisissa puutarhoissa. Vuonna 2010 ilmestyi postimerkkivihko, joka esitteli kymmenen luxemburglaista ruusulajiketta, muun muassa edelliselle suurherttualle omistetun ruusun ”Prince Jean de Luxembourg”. Lëtzebuerger Rousefrënn eli Luxemburgin ruusujen ystävät pitävät yllä ruusuperinnettä ja uusia lajikkeita kehitellään edelleen. Vuonna 2011 julkistettiin "Mélusine" tilaisuudessa, jota kunnioittivat läsnäolollaan Luxemburgin pormestari sekä keskiluokka-, tasa-arvo- ja matkailuasiosta vastaava ministeri Françoise Hetto-Gaasch.

Toinen luxemburgilaiselle puutarhakulttuurille leimaa antava piirre on se, että pätkääkään luontoa ei voi olla nujertamatta puutarhanhoitotoimin. Saksikäsikansa mutoilee pensaat palloiksi, pastilleiksi tai spiraaleiksi ja nyrhii ruohikoiden reunat reunaleikkurilla. Rikkaruohoja ei tietenkään suvaita ja, jos talonomistaja arvelee ettei ehdi tarpeeksi usein leikkaamaan ruohikkoa, korvataan se sorakentällä. Plantagenia vastaava liike Gamm Vert myy eri kivilajeista rouhittuja eri värisiä sorasortteja, valkoisesta keltaiseen, punaiseen ja mustaan. Parempi väki välttyy mullalta kynsien alla käyttämällä ammattimaisia puutarhanhoitopalveluita.

muotopensaita1.jpg

 LISÄÄ KUVIA

Samantapaista luonnosta vieraantumista henkii pääkaupungin ekolehdessä (ECOlogique 1/2009) esitetty kehotus pysytellä merkityillä kävvelyreiteillä kaupungin metsissä, koska niiden turvallisuus on varmistettu päinvastoin kuin ”villin” metsän, jossa saattaa jäädä, jollei kaatuvan puun, niin ainakin putoavan oksan alle.

Bambësch on Luxemburgin kapungin metsistä suurin, entinen terästehtaan patruunoiden metsästysalue. Bambëschissa patikoinnin voi yhdistää tuhtiin ateriaan tai kahvi- ja kakkuannokseen Juegdschlass-nimisessä ravitsemusliikkessä joka rakennettiin 1870-luvulla patruunoiden metsästysmajaksi.

bambesch32.jpg

 LISÄÄ KUVIA

Kaupungin puisto-osastolla on hoidettavana kaikkiaan 150 hehtaaria puistoja ja viheralueita. Kaupungin kasvihuoneet tuottavat istutuksia varten 154 000 kertakäyttökukkaa ja 81 000 kaksivuotista kaunistusta. Tiptop-kunnossa olevat istutukset ja viheralueet ovat kaupungin kunnia-asia. Pahalta näyttää kun vielä kukassa olevia isutuksia nakellaan uusien tieltä jätelavalle – onneksi kompostiin menossa – ja joskus näkeekin tätösiä muovikasseineen keräämässä kukkia parempaan talteen. Kevätsiivouksen aikaan kaupunkilaiset saavat ilmoittaa siistimistä kaipaavista kohteista, joihin kaupunki lähettää asunnottomien yhdistyksestä värvättyjä iskujoukkoja.

Kockelscheuerin virkistysalueella on metsää, puistoa, lampia, luonnonsuojelujärjestöjen tukikohta Haus vun der Natur ja jäähalli. Jos talvi on kylmä, saattaa myös lampien jäälle päästä luistelemaan.

kockelscheuer_lampi.jpg

 LISÄÄ KUVIA

Luxemburgin kaupunki pyrkii vähentämään päällysteiden käyttöä ja lisäämään vettä läpäiseviä pintoja jotta kasvi- ja eläinkunnalle jää elinlokeroita. Liikenneympyröissä ja teiden varsilla leikattiin aiemmin ruoho pari kertaa kuussa, nyt vasta sitten kun kasvillisuus on niin korkeaa että alkaa haitata näkyvyyttä. Istutuksissa suositaan kotoperäisiä lajeja. Rikkaruoho- ja hyönteismyrkkyjen käytöstä on luovuttu ja vuosia sitten.

Brysselin luonnontieteellisessä museossa esitetään diasarjaa joka havainnollistaa Euroopan pääkaupunkien vehreyttä tai sen puutetta. Useimpien suurkaupunkien ytimessä viheralueet ovat kutistuneet olemattomiksi sirpaleiksi. Laitamillla saattaa olla suuria puistoja kuten Bois de Boulogne Pariisissa. Monien pääkaupunkien läpi virtaa joki mutta ”vetisimpiä” ovat meren saarille syntyneet kaupungit kuten Kööpenhamina ja Helsinki. Helsinki erottuu joukosta siksi, että kaupungissa on paljon sekä vesi- että viheralueita. Luxemburgissa vettä ei ole nimeksikään, koska kaupungin maastoa muokanneet virrat ovat aikoja sitten näivettyneet, mutta jokilaaksoihin ja puretulle linnoituskehälle syntyneiden puistojen ansiosta Luxemburg on vihreimpiä pääkaupunkeja.

vallipuisto.jpg

Suurin osa linnoitusrakenteista on purettu mutta osa muokattu puistoalueiksi.

Kaupunginpuisto eli Kinnekswiss, ” kuninkaan niitty” perustettiin 1880-luvulla vanhaa kaupunkia kehystävälle vyöhykkeelle, josta oli purettu pois linnoitusketju. Kun puiston alla oleva parkkihallia remontoitiin 2000-luvun alussa, löytyi hyvin säilynyt linnoituksenpätkä, Lambertin redutti vuodelta 1685, joka kunnostettiin menneiden muistoksi.

lambertin_redutti.jpg

Kaupunginpuisto luotiin kaukonäköisesti erottamaan vanhaa kaupunkia ja entisen linnoitusalueen ulkopuolelle nousevia uusia asuinalueita. Suunnittelijaksi kutsuttiin ranskalainen maisema-arkkitehti Edouard André, jonka luomuksia ovat muun muassa Villa Borghesen puisto Roomassa ja Pariisissa entiseen kalkkikivilouhokseen rakennettu Buttes Chaumont -puisto. Luxemburgissa suunniteltiin puutarhakaupunkia pari kymmentä vuotta aiemmin kuin idea lanseerattiin Englannissa ja Saksassa. Keskuspuiston reunoille varattiin tontteja suurille villoille, ja uusille kaduille nousevien rivitalojen eteen säädettiin rakennettavaksi pieni etupuutarha rajaamaan julkista ja yksityistä tilaa.

etupuutarha1.jpg
Kaupunginpuistossa on pyritty säilyttämään alkuperäinen englantilais-ranskalaisen puiston romanttinen yleisilme. Etelälaidalla luonnontieteilijä Edmod Kleinille nimetylle puistolle antaa itämaisien vivahteen lampia reunustava bambukasvusto ja kaarisilta. Läpi talven vihertävää bambua näkee myös yksityispuutarhoissa. Kaupunginpuiston keskiosassa on vesileikeille varattu alue, jonka vetonauloina on merisrosvolaiva ja kokoelma pumppu- ja sulkulaitteita joiden avulla voi kokeilla käytännössä millä tavoin veden saa virtaamaan. Keskiosassa sijaitsee myös Villa Vauban, 1700-luvulta peräisin oleva talo ja moderni lsärakennus, joissa toimii 1700-luvn maalaustaiteeseen keskittynyt museo Villa Vauban. Kesällä 2012 museo ryhtyi houkuttelemaan uusia vierailijoita piknikpaketilla: lounaskori varusteineen täytyy varata edellisenä päivänä ja samaan hintaan voi piipahtaa museossa tai sateen sattuessa jopa aterioida sisätiloissa.

villa_vauban4.jpg

 LISÄÄ KUVIA

Puiston pohjoislaidalla sijaitseva ruohokenttä on suosittu piknik- ja auringonottoalue. Evästelijät ovat käyneet pitkällistä uuvutussotaa kaupungin puisto-osastoa ja pormestari Paul Helmingeriä (nykyisin ex-pormestari) vastaan. Piknikalueelle on aseteltu roskiksia kymmenen metrin välein mutta lounassämpylän syöjät ja etenkin iltaa viettävä nuoriso nakkelevat mielenosoituksellisesti roskapaperinsa ja tölkkinsä pitkin peltoa. Pormestari Helminger puhui kaunistellen nuorista jotka nauttivat yhdessä oluen tai pari - ”qui partagent une bière” – mutta puisto on samannäköinen kuin Helsingin Espa pussikaljoittelojoiden jäljiltä. Puisto puhdistetaan päivittäin aamuvarhaisella jotta siivottomus tai siivoaminen ei häiritsisi töihin matkaavia. Kinnekswissin roskapartio työllistää kymmenkunta kehitysvamman tai muun syyn takia vajaakuntoista.

kinnekswiss.jpg
Joku vuosi sitten oli yksi kaupungin ympäristölehden numeroista (ECOlogique 2/2009) kokonaan omistettu roskaamiselle, johon kaupunkilaiset syyllistyvät muun muassa sylkemällä kaduille purkkaa, jonka siivoamisesta koituu kustannuksia yli 30 000 euroa vuodessa. Suunnitteilla on ollut lainmuutos joka antaisi poliisille mahdollisuuden langettaa roskaamisesta rikesakko. Uhkailu ei ilmeisesti ole tehonnut koska myös vuonna 2011 virkaan astunut pormestari Bettel peräänkuuluttaa kaupunkilaisilta vastuunottoa yhteisten tilojen kunnosta. Tehokkaan puhtaanapidon ansiosta Luxemburg on kumminkin varmasti Euroopan siisteimpiä kaupunkeja.

Luxemburgin kaupungille leimaa antavin puisto on Petrusse-joen laakso, surkeaksi luiruksi kutistuneen mutta muinoin mahtavamman virran satametriseen hiekkakivikerrostumaan uurtama rotko vanhan kaupungin ja linnoitusmuurin purkamisen jälkeen aseman ympärille kohonneen kaunpunginosan välissä. Hiekkakivikerrostuma toimii Luxemburgissa juomaveden kerääjänä ja suodattimena paitsi Petrussen laaksossa, jossa tilanne on päinvastainen: yläkaupungin katuviemäreistä kertyvä vesi on niin saastunutta että se täytyy puhdistaa ennen laaksoon laskemista monipuolisen eläimistön ja kasvuston varjelemiseksi.

petrusse_toukokuu2010.jpg

 LISÄÄ KUVIA

Petrussen laakso on kaupungin keuhko joka tuo keskustaan puhdasta viileää ilmaa ja imee pois liikenteen saastuttamaa. Rotko ei ole luonnontilassa: sen seinämistä on aikanaan louhittu hiekkakiveä linnoitusrakenteisiin ja sen rinteitä on muokattu ensin kasvitarhoiksi ja 1800-luvun lopulta puistoksi.

Petrusse-joki kahlittiin 1930-luvulla betonikaukaloon jonka pojalla useimmiten virtaa mitätön määrä vettä. Rankkasateella Petrusse paisuu hetkessä monikymmenkertaiseksi, koska vesi ei pääse imeytymään maastoon. Kaupuki on suunnitellut jokiuoman "luonnonmukaistamista" mutta urakka on niin suuri että sitä on lykätty hamaan tilevaisuuteen. Odotellessa luonnon annetaan hoitaa asiaa itse eli kun betonipohja lohkeilee, kasvien annetaan asettua halkeamiin ja edelleen hapertaa pintaa.

petrusse_huhtikuu2010b.jpg
Kaljuksi karsitulla Schlittewiss-rinteellä saa huiman vauhdin kelkkaan. Maaliskuussa rinteellä poltetaan suuri kokko talven kartoittamiseksi. Kesäisin laaksossa voi pelata minigolfia ja ajaa pienoisjunalla jonka vaunut kantavat puoli tusinaa lasta. Petrussen rinteillä on aikanaan ollut useita kauppapuutarhoja, joita varten rakennetuilla pengermillä on nykyään kaupunkilaisten puutarhapalstoja. Laaksossa on myös asuintaloja, joista osalla on oma puutarhatontti.

puutarhapalstoja_kunnostetaan.jpg

Luxemburgin kaupungissa ja kakkoskaupungissa Esch-sur-Alzettessa on siirtolapuutarhoja, jotka ovat aikoinaan olleet olennainen osa työläisperheiden ruokahuoltoa. Nyt palstoja viljelevät osin varakkaat eläkeläiset harrastusmielessä, osin maahanmuuttajatulokkaat, joille palstaviljely on osa omavaraistaloutta ja olennainen osa sosiaalista elämää. Palstojen tietämissä leijuu herkullinen grillatun lihan tuoksu, kun suurperheet kokoontuvat viettämään yhdessä viikonloppua. Viehtymys luonnon helmassa grillaamiseen tuntuu olevan suomalaisia ja portugalilaisia yhdistävä tekijä.

kuva_141.jpg

Yann Tonnarin dokumenttielokuvassa ”Puutarhatarinoita” (Schrebergaart) seurataan siirtolapuutarhaelämää, jossa toisintuvat hauskasti kansallisten kulttuurien kliseiset tunnuspiirteet. Kun pedantin alkuluxemburgilaisen eläkeläissedän maatilkku on ruutukaavoitettu ja taimet istutettu mittatikun avulla viivasuoriin riveihin, huoleton portugalilaisnaapuri istuttaa niitä näitä sinne tänne siinä toivossa että joku osuisi suotuisaan kohtaan ja viljelmä näyttäisi iloisemmalta, ja kasvattaa kanoja ja kaneja vaikka ohjesääntö kieltää elikoiden pitämisen. Portugalilaisisännän mukaan oma palsta on ainoa tapa tuottaa raaka-aineita joista voi valmista ruokaa niin kuin äiti vanhassa maassa. Ohjaaja oli löytänyt myös siirtolapuutarhaan jälleensyntyneen balkanilaisen kylän jonka sukukunnat kokoontuivat illan pimetessä pitkän pöydän ääreen aterialle ja laulamaan haikeita kansanlauluja.

kuva_142.jpg

Epilogi 2013

Mitä kuuluu 2018

LÄHTEET JA LINKIT

The Roses of Limpertsberg. City of Luxemburg.

Rhein J. Les roses du Limpertsberg. Le Quotidien 23.8.2009.

Lëtzebuerger Rousefrënn

ECOlogique. Magazine environnemental de la Ville de Luxembourg.

Schrebergaart. Samsa Film, 2011.