Yhtä juhlaa

18.7.2012                                                LISÄÄ KUVIA

Luxemburgin sosiaaliselle elämälle on ominaista silmiinpistävä kaksijakoisus: iltaisin ja viikonloppuisin on hiljaista kuin neutronipommin jäljiltä, mutta katujuhla pannaan pystyyn kun vähänkin on aihetta. Vuotuisjuhlat juhlitaan turuilla ja toreilla, ei neljän seinän sisällä nyhjöttäen niin kuin Suomessa.

Kansallispäivää 23.6. juhlitaan joka paikkakunnalla, joka kynnelle kykenee. Joku vuosi sitten oli lehdessä (point24 22.6.2009) ytimekäs ilmoitus: ”Strossefest à la Gare de Bettel avec musique, Mettwurst et Thüringer” eli ”Bettelin asemalla katujuhlat, tarjolla musiikkia sekä punaista ja vaaleaa grillimakkaraa.”

Luxemburgilaisen kansanjuhlan pääainekset ovat torvisoittokunta, makkaragrilli ja pystybaari joka myy olutta ja kuohuviiniä. Yksinkertaisimmillaan katujuhlan nimi on lakonisesti Grillfest. Grillfestejä järjestävät etenkin vapaapalokunnat.

kansallispaivan_makkaraa2.jpg

p10808642.jpg

Torvisoittokunta (harmonie) on suunnilleen joka paikakunnalla. Soittajien ikä vaihtelee varhaisteinistä vaariin ja osallistuminen on tärkeämpää kuin huipputason soundi. Pääkaupungin matkailutoimisto kutsuu pikkupaikkakuntien soittokuntia kesällä esiintymään Place d’Armes -aukion lavalle, eikä ole vaikea päätellä että aukion terasseja kansoittavalle kansainväliselle joukolle esiintyminen on bändille vuoden kohokohta.

soittajia2.jpg
Johtavan Bofferding-olutbrändin ja ja johtavan Poll-Fabaire-kuohuviinibrändin kioskit ovat paikalla joka juhlassa – ei ihme että brändit ovat johtavia! Bofferdingin party servicestä voi tilata mhin tahansa juhliin hanabaarin, pöydät ja penkit sekä brändätyt aurinkovarjot ja tarjoiluastiat. Ota yhteyttä, sillä ”missä asutkin on lähellä aina Bofferdingin jakelija”, kannustaa panimon netti.

kansanjuhlien_vakiotarjoilu.jpg

kansallispaivan_menu.jpgSkumpan - luxemburgilaisen kuohuviinin eli crémantin - myynti on ilmeisen tuottoisaa. Myyjän taustasta riippuen (järjestö vai yrittäjä) hinta vaihtelee kolmesta viiteen euroon lasi. Skumppapullosta, jonka hinta on ehkä seitsemän euroa, tukussa tuskin puolta siitä, tulee kuusi lasillista. Skumppa tarjotaan aina jalkalasista, oikeasta tai muovisesta. Suomessa käydessä sattui silmään pienpanimon tuoteuutuus, kuohuviinitölkki. Moinen barbaria ei täällä tulisi kysymykseen.

Katuruokakulttuurin kivijalka on makkarasämpylä. Makkara on joko Mettwurscht tai Grillwurscht. Mettwurscht on lihaisa, punainen grillimakkara, ei mitään sukua suomalaiselle meetvurstille, joka kuuluu salamimakkaroihin. Luxemburger Grillwurscht on vaalea grillimakkara, jonka nimi oli Thüringer siihen asti, kun Saksan thüringeniläiset saivat omille makkaroilleen PGI:n eli EU:n säätämän suojatun maantieteellisen merkinnän.

nospelt1.jpg

Sinappi eli Moschtert on tietenkin luxemburgilaista (pääkaupugin laidalla on sinappitehdas, joka toimittaa juhliin sinappipumppuja), tyypiltään dijonilaisen ja Auran (ent. Turun) sinapin välimailla. Sämpylä on rasvaa imevä ja sormia palamiselta suojaava makkaran kääre. Alkuun yritin ostaa pelkän makkaran ilman sämpylää, mutta tätä oli myyjien mahdoton sekä ymmärtää että toimeenpanna, koska vaihtoehtoisia makkarankääreitä ei ole varattu. Sämpylä kahdella makkaralla on yhtä mahdoton ajatus. Niinpä sämpylöitä heitetään roskiin kuin makkarapapereita, joskus Alzette-jokeen vellovaksi pullamössömatoksi siinä toivossa että sorsat jaksaisivat kierrättää.

p10808562.jpgmakkarasampylat1.jpg

Toisella kansanjuhlien perusannoksella on lyömätön nimi: Gromperekichelcher. Kichelit ovat kämmenenkokoisia röstiperunapläjäyksiä, jotka myydään kolmen kappaleen erissä. Perinneruokien rinnalle on puskemassa uutuuksiakin. Saksasta on leviämässä currywurst ja Ranskasta sinne Pohjois-Afrikasta rantautunut maustettu lammasmakkara merguez. Samalla tavoin on jälkkäriosastossa belgialaisperäisten hillo- ja kermavaahtovohveleiden rinnalle nousemassa espanjalais-ranskalainen churro- ja nutellakulttuuri.

schuberfouer2009_gromperekichelcher1.jpg

schuberfouer2009_gromperekichelcher2.jpg

Luxemburgin kesäjuhlakulttuuri ei ole ihan saavuttanut saappaanheitto- ja eukonkantotasoa mutta ei paljon puutukaan. Esimerkiksi elokuussa 2009 peräti 6000 katsojaa seurasi leikkuupuimurien krossitapahtumaa Roodt ja Redange-nimisten paikkakuntien välisellä peltoaukealla. Sosiaalisesta mediasta piittaamatta luxemburgissa luotetaan vanhakantaiseen viestintään: maanteiden varsilla näkyy pahvinpalasille tekstattuja ilmoituksia paikallisbileistä jotka ovat ehkä parin viikon päästä tai olivat jo pari vuotta sitten.

Pohjoisessa Wiltzin kaupungissa on juhlan aiheena Geenze eli väriherne (ra: genêt, sa: ginster) joka kukkii suomalaisissa puutarhoissa keskikesällä mutta Luxemburgissa helottaa keltaisena tienvarsilla ja joutomailla jo helluntain tienoilla. Geenzefest Wooltz on oikeastaan vain karnevaalikulkue, johon kaikki soittokunnat ovat tervetulleita ja johon mikä tahansa porukka voi varustaa liikkuvan kuvaelman. Kulkueen kohokohtana on kunkin vuoden kukkaiskuningatar perintöprinsessoineen. Yleisöä on koko suurherttuakunnasta ja kulkueessa osallistujia myös naapurimaista.

geenze_ardenneilla.jpg

wiltz_landjugend_uewersauer1.jpgwiltz_landjugend_uewersauer2.jpg

wiltz_geenzekinnigin_an_irendammen12.jpgwiltz_sisaankaynti_linnaan.jpg
Väistämättömästä olut- ja skumppatarjoilusta huolimatta kansanjuhlat ovat pääsääntöisesti perhejuhlakepoisia eli örveltämistä ei suvaita. Pohjois-Luxemburgissa sijaitsevan Viandenin linnan liepeillä vietetään lokakuussa pähkinämarkkinoita, Veiner Nëssmoort, jolloin parin tuhannen asukkaan pikkukaupunkiin ahtautuu 15 000 vierailijaa. Alueella oli vielä 1900-luvun alussa merkittävää pähkinäntuotantoa ja markkinoiden päätarkoituksena oli sadon kauppaaminen. Markkinat jälleensyntyivät matkailutapahtumaksi 1970-luvulla. Pähkinöitä myydään nyt jalostettuina kaikiksi mahdollisiksi tuotteiksi pähkinäsaippuasta pähkinälikööriin. Muuan lehtijuttu (point24 12.10.2009) luonnehti pähkinämarkkinoita tapahtumaksi, jolta puuttuu täysin korkeakulttuurinen leima - ”dépourvue d’accent hautement culturel” -  ja jonka pääasialliset aktiviteetit ovat käveleskely ja käden koukistaminen – ”la promenade et le levage de coude”.

Luonnehdinta istuisi yhtä lailla etelä-luxemburgilaisen Limpachin kylätoimikunnan maissilabyrinttiin joka kerää tuhansittain kävijöitä parin kesäkuukauden aikana. Labyrinttibisneksen pyörittämisessä on sen verran haastetta että parin sadan asukkaan kylä ei ryhdy siihen ihan joka vuosi. Vuonna 2010 labyrintti oli seitsemän hehtaarin laajuinen. Käytävät merkitään peltoon jo talvella ja maissi kylvetään vain niiden laidoille. Kun maissi on miehen korkuista labyrintti avataan yleisölle. Viiden euron maksulla pääsee etsimään tietä maissipellosta ulos. Oheispalveluina on baari, saluuna ja grilli. Limpach on harvoja paikkoja joissa olen nähnyt tolkuttomassa kunnossa olevia osallistujia.

limpach_maissilabyrintti12.jpg

limpach_maissilabyrintti2.jpg
Oikea kotikaupunkini Helsinki järjestää monenlaista ohjelmaan Helsinki-päivänä 12 kesäkuuta. Luxemburgissa juhlapäivää vietetään kesäkuun lopulta syyskuun puoliväliin nimellä Summer in the City. Lähtölaukauksena on Fête de la musique eli musiikin juhla juhannuksen tienoilla. Vuoden pisimmän päivän musiikkijuhla on tuontitavaraa Ranskasta, jossa sen lanseerasi vuonna 1982 silloinen kulttuuriministeri Jacques Lang. Läpi kesän jatkuvaa äksöniä rytmittävät maailmanmusiikkitapahtuma MeYouZik ja rocktapahtuma Rock um Knuedler heinäkuun alussa, Blues’n Jazz Rallye kuun lopulla ja katuteatteritapahtuma Streeta(rt)nimation elokuussa.

streetartnimation_2011.jpg

Luxemburgin kaupunki pitää myös suunnitelmallisesti hengissä vuotuisjuhlia. Kaupungin tiedotuslehdessä avataan perinnejuhlien taustoja joka vuosi uudelleen, mikä tuntuu olevan oiva tapa sekä ylläpitää paikalliskulttuuria että luoda kosketuspintaa tuoreisiin maahanmuuttajiin. Vuotuisjuhlat saavat liikkeelle kirjavan joukon alkuasukkaita, maahanmuuttajia ja satunnaisia matkailijoita. Vaikka suurin osa pysyttelee omissa porukoissaan, kaikki kumminkin jakavat samaa kokemusta: musiikkia, kävelyruokaa, ”käden koukistamista” ja leppoisaa yhdessäoloa.

letzeburger_humpen.jpg
Perinnetapahtumia on kaivettu naftaliinista eritoten elävöittämään ankeita kevättalven kuukausia. Helmikuun alkuun sijoittuu Liichtmëssdag eli kynttilänpäivä jolloin lapset kulkevat ovelta ovelle kantaen lyhtyjä tai taskulamppuja jouduttaakseen talven pimeyden vaihtumista auringon valoon. Operaatioon sisältyy laulu, jossa anellaan Herralta (Härgott) ruoaksi pekonia ja herneitä sekä terveyttä tulevalle vuodelle. Laulun vastineeksi lapset odottavat suomalaisten virpojien tavoin karkkia.

Léiwer Härgottsblieschen, Gitt ons Speck an Ierbessen.
Ee Pond, zwee Pond, Dat anert Joer da gitt der gesond, Da gitt der gesond.

Pääsiäistä edeltävän paastokauden ensimmäisenä sunnuntaina, Buergsonndeg, poltetaan kokko. Juhlan juuret on johdettu kelttiperinteisiin: tarkoituksena on karkottaa talven pahat henget polttamalla kokko kylän korkeimmalla kukkulalla. Luxemburgin kaupungissa kokkojuhla elvytettiin vuonna 1997 ja sijoitettiin poikkeuksellisesti rotkon pohjalle, eli Petrusse-joen laaksoon paljaaksi hakatulle rinteelle nimeltä Schlittenhiwel eli kelkkamäki. Vaikka kokko sytytetään vasta iltahämärissä, tarjoilukojut avautuvat jo puolilta päivin. Kokkojuhlaperinteisiin kuuluvan papukeiton rinnalle on kotiutunut elsassilainen Flammkuchen eli pizzaa muistuttava lätty, jossa rapealle pohjalle on sipaistu crème fraichea ja sen päälle kinkkua tai omenasiivuja. Perinnejuomana - skumpan ja oluen ohella - on kuuma viini eli punaviiniglögi.

Buergbrennen2010_2.jpgBuergbrennen2009_2.jpg

Buergbrennen2010_3.jpgBuergbrennen2009_3.jpg
Kokkojuhlassa oli ennen vanhaan naimaikäisellä ja –haluisella tytöllä mahdollisuus tehdä aloite nakkaamalla kokkoon kalikka ja lausumalla sydämensä valitun nimi. Joku viikko myöhemmin sunnuntaina, Bretzelsonndeg, poika vastasi kutsuun antamalla tytölle bretzelin – tai sitten ei. Tyttö vielä varmisti diilin antamalla pojalle pääsiäisenä munan - vai oliko se kukkopillin?

Bretzelit ovat joko suolaisia tai – erityisesti rinkelisunnuntain tienoilla - sokerikuorrutuksella siveltyjä ja mantelilastuilla päällystettyjä tai vaarallisen herkullisia mantelimassalla täytettyjä (bretzel fourré). Luxemburgissa ei – onneksi – myydä naapurimaan Saksan sämpyläpuotien tarjontaan kuuluvaa suolarakeilla päällystettyä halkaistua bretzeliä jonka sisään on survaistu puolen sentin siivu silkkaa voita – suussa sulavan herkullista mutta pitkän päälle tietysti tappavaa.

Kynttilänpäivästä alkaa saksalaisia perinteitä noudatteleva karnevaalikausi (Carnaval, Fuesent), jota vietetään kautta maan tuhkakeskiviikkoon (Aschermëttwoch) saakka. Karnevaalikulkueita (cavalcade) järjestetään erityisesti laskiaissunnuntaina (Fuessonden). Karnevaalit saavat ihmisiä liikkeelle kymmenin tuhansin, joko katselemaan tai osallistumaan mitä dorkimmissa asuissa – esimerkiksi sambaamalla märkäpuvussa räntäsateessa. Maan suurimmaksi mainitaan Diekirchin karnevaalikulkuetta ja vanhimmaksi Pétangen kulkuetta. Pétangessakaan perinne ei itse asiassa ole kuin runsaan puolen vuosisadan pituinen.

wiltz_drum_and_showbaand_kehlen.jpg
Remichin karnevaalikulkueessa kuljetetaan kaupungin halki hautajaismarssin säestyksellä olkiukko, Stréihmännchen, joka Moselin sillalle saavuttua tuikataan tuleen ja syöstään jokeen. Olkiukon varusteisiin kuuluu tyhjä pullo ja tyhjä rahakukkaro – liekö Turmiolan Tommin sukuinen varoittava esimerkki? Tasa-arvon nimissä poltetaan joka kuudes vuosi olkiakka, Stréihfrächen.

klibberen2.jpg
Kiirastorstaina ovat taas lapset liikkeellä, tällä kertaa metelöimässä räikillä joita kutsutaan nimellä Klibberen ja jotka korvaavat muka Roomaan lähteneiden kirkonkellojen soiton.

paasiaismunat.jpg
Suomalaiseen pääsiäiseen olennaisesti kuuluva askartelupaskartelu on täällä tuntematon tapa. Pääsiäismunat ostetaan kaupasta valmiiksi keitettyinä ja väritettyinä.

Toista pääsiäispäivää vietetään kukkopillien merkeissä. Emaischen (tai Eemaischen tai Eimaischen) viittaa Emmauksen päivän markkinoihin Luxemburgin kalatorilla, jonne savenvalajat ennen vanhaan kokoontuivat myymään tuotantoaan. Nykyisillä markkinoilla myydään lintupillejä Peckvillercher, jos jonkin kokoisia, muotoisia ja hintaisia, jopa signeerattuja taideluomia. Pillimaakareita tulee Luxemburgin markkinoille naapurimaista asti. Lintupillejä kerrotaan alkuaan tehdyn saviastioiden tuotannossa jääneistä roippeista lasten iloksi.

emaischen3_2010.jpg

Emaischen-markkinat järjestetään myös pääkaupungin lähistöllä Nospeltin kylässä joka oli aikanaan tunnettu keramiikkakeskus. Nyky-Nospeltin markkinoilla on syöminen ja juominen yhtä tärkeää jollei tärkeämpää kuin myöminen. Vuonna 2012 oli huvialueen karttaan merkitty enemmän syöttö- ja juottopisteitä kuin keramiikan myyntikojuja. Pikky kylälle Emaischen on epäilemättä vuoden tärkein päivä, jolloin pidetään hauskaa ja hankitaan ansioita palvelemalla sukkulabussin parkkipaikalta roudaamaa vierailijavirtaa.

nospelt.jpg
Koko Luxemburgin suurin spektaakkeli, kansallispäivääkin mittavampi tapahuma on Schuberfouer eli huvipuisto joka asettuu päälaupungin Glacis-torille parin-kolmen viikon ajaksi elo-syyskuun vaihteessa. Vuonna 2010 oli juhlavuosi, jolloin Schuberfouer oli järjestyksessä 670:s ja jolloin sen perustajan, kreivi Jean l’Aveuglen eli Johannes Sokean syntymästä tuli kuluneeksi 700 vuotta. Avajaiskulkueeseen osallistuu perinteisesti pormestari ja pari lammasta, jotka muistuttavat Schuberfouerin juurista maatalousmarkkinoina. Nyky-Schuberfouerille kokoontuu lähemmäs pari sataa laiteyrittäjää, satakunta rihkamapuotia ja saman verran juottoloita, syöttölöitä ja karkkikojuja.

2011_schuberfouer5.jpg
Schuberfouerin perinneruokia on gebaekene Fësch eli kokonaisena ja leivitettynä paistettu valkoturska (merlan). Osa vanhemmasta väestä tulee lähinnä syömään ja nauttimaan tunnelmasta. Noin kolmen viikon aikana Schuberfouerissa vierailee pari miljoonaa henkeä Liuxemburgista ja suuralueelta.  "Asukaspäivänä", Biergerdag, laitehinnat on puolitettu ja kaupungin virastot panevat lapun luukulle puolilta päivin jotta viranhaltijatkin pääsevät yhteen iloon.

p10903592.jpg
Schuberfouerin päätyttyä järjestetään loka-marraskuussa Luxemburg festival eli ooppera-, tanssi- ja musiikkitapahtuma, joka siivittää yli synkeän syksyn joulukauden alkuun, jolloin vuorossa ovat joulumarkkinat ja –kulkueet. Ja heti kohta loppiaisen vietosta päästyä aletaankin odottaa karnevaalikauden alkua ja Printemps musical –festaria, jonka konsertit jatkuvat kesän korvalle jolloin aletaankin jo odotella kansallispäivää ja kesäfestareita...

p1130699.jpg

Epilogi 2013

Mitä kuuluu 2018