Biaktiivisia pariskuntia

22.7.2012                          LINKIT                             LISÄÄ KUVIA

Kun Luxemburgin jokakuista markkinatoria mainostetaan matkailijoille, on kuvituksena usein iloisen värinen kotitakkirivistö. Siis sellaisia mekkoesiliinoja, joita kotiäidit Suomessakin käyttivät 1960-luvulla. Kankaiden kuositkin tuovat mieleen 60-luvun. Luxemburgissa päätoimisia kodinhoitajia on edelleenkin niin paljon, että kotitakkibisnes kannattaa.

esiliinoja4.jpg
Vanhakantaisuuden rinnalla on päällisin puolin modernin tuntuisia piirteitä kuten se, että luxemburgilaiset naiset käyttävät kaksoisnimiä laajemmin kuin suomalaiset. Kuolinilmoituksissa kaksoisnimiä on enemmistö, joten kyse ei ole ihan uudesta käytännöstä. Kaksoisnimet eivät kuitenkaan välttämättä kerro sukupuolten tasa-arvosta. Pikemmin saattaa olla kyse siitä, että avioliitto nähdään edelleen kahden suvun liittona.

dscn2733.jpg
famille_billo-hopp.jpg
prosper_hamilius_epoux_de_beby_bontemps.jpg

Kaksoisnimikäytännöstä huolimatta naiset kirjataan erilaisiin rekistereihin miehen nimen mukaan. Ensimmäisen kerran ihmettelin, kun täytin oleskelulupa-anomusta: miksi ihmeessä piti antaa puolison tiedot, kun puoliso ei aikonut vaihtaa asuinmaata. Kun oleskelulupani sitten tuli postissa, se oli osoitettu miehelleni.

Aviomiehen nimeä tiukattiin seuraavaksi asioidessani laboratoriossa. Naimisissa olevaa naista ei kerta kaikkiaan voinut kirjata asiakasrekisteriin muuten kuin miehen nimelle vaikka miehellä ei olisi mitään suhdetta laboratorioon. Myös lääkärin vastaanotolla täytyy olla tarkkana, että tunnistaa itsensä kun rouva tämä tai tuo kutsutaan sisään.

Aniharvoin näkee päinvastaisen "arvojärjestyksen" eli miehen mainittuna naisen puolisoksi kuten Prosperin ja Bebyn hautakivessä. Puolisot Billo ja Hopp ovat puolestaan perustaneet uuden suvun - tai ainakin tasapuolisen sukuhaudan.

Avoliitot ovat Luxemburgissa vähemmän yleisiä kuin monessa muussa Euroopan maassa; vain 11 prosenttia parisuhteista on avoliittoja. Avoliittoja suosivat nuoret, eronneet ja maahanmuuttajat. Samaa sukupuolta olevien liittojen virallistaminen on ollut työn alla jo pitkään.  Asiaa pitää vireillä homoseksuaalien ja transseksuaalien etujärjestö jolla on monenlaisia assosiaatioita herättävä nimi: Rosa Lëtzebuerg.

Sukupuolten tasa-arvoon liittyvät kysymykset ovat näkyvästi asialistalla. Suurherttuakunnassa on jopa tasa-arvoministeri ja -ministeriö (Ministère de l'Égalité des chances) joiden tehtävä on edistää tasa-arvopolitiikkaa, koordinoida valtakunnallista tasa-arvo-ohjelmaa, integroida tasa-arvoulottuvuus muiden ministeriöiden toimintaan ja selvittää lainsäädännön tasa-arvovaikutuksia.

Uusia asioita ministeriön agendalla on prostituutio, johon luxemburgilaiset tuntuvat suhtautuvan oudon hyväksyvästi. Vuonna 2012 suoritetussa kyselyssä 73 % vastaajista piti prostituutiota sosiaaliseen todellisuuteen kuuluvana ilmiönä, jota tulisi pikemmin säännellä kuin pyrkiä lopettamaan. Katuprostituutiota pidetään turvattomana ja ikävän näköisenä joten se haluttaisiin neljän seinän sisälle. Yhä oudommalta kuulosti se että peräti 28 prosenttia voisi ajatella itse harjoittavansa seksiä maksusta. Vain 15 % vastaajista kannatti ministeriön kaavailemaa asiakkuuden kriminalisoimista.

remich_pyykkarit1.jpg

Pyykkäripatsas Remichin kävelykadulla.

Palkkatyössä käyvien naisten osuus on Luxemburgissa kivunnut alle 50 prosentista 1990-luvun lopulla niukin naukin 55 prosenttiin vuonna 2008. Osuus on selvästi pienempi kuin Suomessa jossa naisista lähes 70 prosenttia on työelämässä. Luxemburgin erikoisuuksia on Mammerent eli lisäeläke yli 65-vuotiaille, jotka ovat aikanaan jääneet kotiin hoitamaan lapsia. Mammaeläke on vajaat yhdeksän kymppiä kuukaudessa lasta kohden.

Luxemburgissa naisia pitää työelämän ulkopuolella ennen muuta lastenhoito. Työssäkäyvien osuus on suurin nuorten sinkkunaisten joukossa. Työssä käyvistä naisista on osa-aikatyössä 35 prosenttia, miehistä vain neljä prosenttia. Yksinhuoltajanaiset ovat useammin työssä kuin parisuhteessa elävät naiset, joilla on lapsia - selvähän se: jonkun on elätettävä. Jos pariskunnasta toinen käy työssä ja toinen hoitaa kotona lapsia, kyseessä on koti-isä vain kuudessa tapauksessa sadasta.

058.jpgmies_naiselle_50_snt.jpg

Palkallisen äitiysloman pituus on Luxemburgissa kaksi kuukautta ennen synnytystä ja kaksi sen jälkeen. Isiä kannustetaan lastenhoitoon vanhempainpäivärahalla (allocation d’éducation) kuten Suomessakin. Kelan tilastojen mukaan vanhempainpäivärähaa sai vuonna 2011 runsaat 50 000 isää ja runsaat 100 000 äitiä. Päivärähapäivien määrästä isien osuus jäi kumminkin alle kymmenen prosentin. Luxemburgissa koko- tai osa-aikaisesti kotiin lasta hoitamaan jäänyt vanhempi voi saada päivärahaa siihen asti kun lapsi täyttää viisi vuotta. Vuonna 2010 päivärähaa sai vajaat 4000 vanhempaa, joista kolme neljännestä oli naisia. Naiset jäävät hoitamaan lapsia yleensä kokoaikaisesti, miehet osa-aikaisesti. Kokoaikaisesta vanhempainrahasta jää käteen noin 1700 euroa, osa-aikaisesta noin 850. Lapsiperheet voivat saada myös erilaisia lapsilisiä sekä kasvatus-, koulunkäynti- ja opintotukia.

isanpaivakakku2.jpg”Biaktiivisten” pariskuntien (couples biactifs) määrä on kasvanut alle puolesta 90-luvun lopulla kahteen kolmannekseen vuoden 2008 tienoilla. Biaktiivisuus kuulostaa seksikkäältä mutta tarkoittaa vain sitä että molemmat käyvät työssä. Valtaosa portugalilaisista pariskunnista oli biaktiivisia jo 90-luvulla, jolloin alkuasukaspareista vielä kaksi kolmannesta oli monoaktiivisia. Biaktiivisilla pariskunnilla on vähemmän lapsia, keskimäärin 1,2 lasta, kuin monoaktiivisilla, joilla lapsia on on keskimäärin 1,7.

Äitienpäivää vietetään Luxemburgissa kesäkuussa ja isänpäivää lokakuussa. Äitenpäivänä kauppiaat ja kapakoitsijat jakavat asiakkaille ruusuja. Isänpäivänä pääkaupungin kauppiaat ovat jakaneet joskus lippalakkeja. Kuvassa vasemmalla ei ole isänpäivälahja vaan isänpäiväkakku.

Kotityöt jakautuvat Luxemburgissa perinteiseen tapaan ”naisten töihin” eli kodinhoitoon ja ”miesten töihin” eli nikkarointiin ja puutarhanhoitoon. Ostokset, kokkaaminen ja siivous saatatetaan jakaa. Biaktiivisssa pariskunnissa lasten ilmaantuminen ei tasaa kotityörasitetta vaan päinvastoin kärjistää eroja: miehet osallistuvat lasten vapaa-ajan puuhiin mutta naisten kotityöpäivä pitenee lisääntyneen kodinhoitotarpeen myötä.

petrussen_juna3.jpg
Jos hinta ei ole esteenä, tarjolla on kunnallisia päivähoitopalveluita ja hintavampia yksityisiä sekä eri kielisiä nannyja. Päiväkodit ottavat vastaan lapsia kaksikuisesta alkaen. Kohtuuhintaisten päivähoitopalveluiden tarjonta ei kuitenkaan ole kysynnän tasalla. Tämä kävi ilmi, kun vuonna 2009 otettiin käyttöön lapsiperheiden palveluseteli. Jokainen maassa asuva alle 13-vuotias on oikeutettu kolmeen maksuttomaan palvelutuntiin viikossa ja lisäksi enintään 21 tuntiin alennetulla hinnalla, joka vaihtelee perheen tulojen mukaan. Palvelu voi olla päivähoitoa tai esimerkiksi muskari- tai liikuntatoimintaa.

iloinen_mies_taluttaa_lasta.jpg
 rentree_des_classes.jpg
virtaviivainen_mies2.jpg

Seteliuudistus sai aikaan tulvan palveluiden kysynnässä. Koululaisten iltapäivähoitolat (foyer scolaire) pystyivät ottamaan lapsia vastaan vain säädetyiksi kolmeksi tunniksi. Päivähoidon hakijoiden määrä lisääntyi räjähdysmäisesti sekä uusien hakijoiden myötä että siksi että palvelusetelin tuella lapsille haettiin osapäivähoidon sijasta kokopäivähoitoa. Kysyntään vastattiin lisäämällä kunnallisia palveluita mutta resurssi- ja turvallisuussyistä lapsimääriä ei voitu kasvattaa yhtäkkiä. Päivähoitopaikkoja oli vuonna 2004 vaivaiset 7700 mutta vuonna 2011 jo 32 400. Siitä huolimatta maassa oli vuonna 2012 yhä 1800 alle kolmevuotiasta päivähoitojonossa.

Keväällä 2011 perheasioiden ministeriö lanseerasi vanhempien avuksi portaalin josta löytyy tietoa koko maan setelituetuista lapsipalveluista. Haku näyttää asuinpaikan lähellä olevat palvelut kartalla ja esittää perustiedot vertailun helpottamiseksi. Apu on tarpeen koska yksityisiä päivähoitoloita on noussut kuin sieniä sateella ja kaikissa ei laatu vastaa markkinointiesitteiden lupauksia.

Työn ja perheen yhteensovittamiseen tarvitaan muutakin. Työpäivät venyvät pitkiksi esimerkiksi finanssialan työpaikoissa, jotka työllistävät paljon yläviistolla uralla olevia nuoria ja joissa perheellisten on pysyttävä sinkkujen tahdissa. Uraperheen tilannetta kuvaa ehkä se, että kun työtoveri oli puolisoineen tutustumassa ainokaisensa tulevaan eskariin (pakollinen eskari alkaa neljävuotiaana) poika riemuitsi, että eskari on kiva paikka kun siellä saa olla yhdessä isän ja äidin kanssa samaan aikaan!

Vähintään 50 työntekijää työllistävien yritysten tulee laatia tasa-arvosuunnitelma työn ja perheen yhteensovittamiseksi ja edistämään yhtäläistä kohtelua ja tasa-arvoa päätöksenteossa.

ankkaongintaa2.jpg
Suomessa riemuittiin vuonna 2009 siitä, että sukupuolten välinen palkkaero oli edelleen kaventunut: naisten palkka oli 81 prosenttia samaa työtä tekevien miesten palkkatasosta kun se edellisenä vuonna oli ollut vain 80,8 prosenttia! Luxemburgissa oltiin tuolla tasolla vuoden 1997 tietämissä mutta ero on kaventunut niin, että vuonna 2010 naisten palkka oli 88 prosenttia miesten palkkatasosta. Sukupuolten palkkaero on Suomessa suurempi (19 %) ja Luxemburgissa pienempi (12 %) kuin EU:ssa keskimäärin (16 %). Luxemburgissakin toimialojen välillä oli huomattavia eroja: palkkaero on tieteen ja tutkimuksen alalla vain kolmisen prosenttia mutta johtajien ja työntekijöiden joukossa peräti 20 prosenttia. Tasa-arvoministeri Françoise Hetto-Gaasch on ehdottanut että palkkaa koskevista tasa-arvotavoitteista sovittaisiin työehtosopimusten yhteydessä.

tremont_accinauto1.jpgtremont_accinauto3.jpg

Auguste Trémontin relifejä entisen Accinauto-rakennuksen julkisivussa.

Naisten palkkatasoon vaikuttavat monet seikat, kuten tunnettua: osa- ja määräaikaiset työsuhteet ovat naisilla yleisempiä, uravalinnat ovat sukupuolittuneita ja uralla etenemistä jarruttaa lasikatto. Koulutusvalintojen suhteen kehitys näyttää samantapaiselta kuin Suomessa. Kun 1990-luvun lopulla toisen asteen koulutuksen suoritti Luxemburgissa hieman yli puolet sekä tytöistä että pojista, nyt tytöistä kolme neljännestä suorittaa toisen asteen, pojista vain kaksi kolmannesta. Korkean asteen opiskelijoista yli puolet on naisia, kuten Suomessakin. Alan valinnat ovat kuitenkin perinteisiä: luxemburgilaisilla naisopiskelijoilla kärjessä on opetusala, kirjallisuus ja kielet, miehillä ”kovat” tieteet. Naisten määrä on hieman lisääntynyt insinöörien ja arkkitehtien joukossa, ja selkeää naisistumista on tapahtunut lakitieteessä: kun 1990-luvun lopulla lakitieteilijöistä naisia oli neljännes, nyt jo puolet.

dscn4167.jpgdscn4169.jpg

Useldangen keskiaikamarkkinoilla pojat kokeilevat tulentekoa tulusraudalla.

Tasa-arvoasioita pohtineet valtuutetut ovat kantaneet huolta siitä, että koulujärjestelmä ja naisten hallitsema kouluopetus saattaa syrjiä eläväisiä poikia kilttien tyttöjen eduksi. Luxemburgissa murehditaan myös perinteisten ”naisellisten” taitojen katoamista kouluopetuksesta. Lääkkeeksi on ehdotettu vapaaehtoisia ompelu-, kutomis- ja ruoanlaittokursseja kouluihin ja nuorisotaloihin.

Hallinnon ja politiikan johtopaikoille naisilla on Luxemburgissa vielä matkaa. Kevään 2009 parlamenttivaaleissa naisia oli ehdokkaista 34 prosenttia, vain pari prosenttiyksikköä enemmän kuin edellisissä vaaleissa vuonna 2004. Samaan aikaan käydyissä europarlamenttivaaleissa tilanne oli päinvastainen eli naisia oli ehdokkaista peräti 65 prosenttia. Kuuden valitun europarlamentaarikon joukkoon mahtui kuitenkin vain yksi nainen. Astrid Lulling on Luxemburgin politiikan konkari, 83-vuotias yksityisajattelija joka on aloittanut uransa sosialistina ja päätynyt kristillisdemokraatiksi. Lievästi pelottavalla daamilla on pienellä paikallisella Nordlicht-TV kanavalla oma slotti jossa hän raportoi toiminnastaan MEPpinä.

Vuonna 2011 oli naisia Luxemburgin kansallisen parlamentin jäsenistä 24 prosenttia. Yritysjohtajista oli naisia 22 prosenttia vuonna 2010. Suomen eduskunnassa naisia oli peräti 43 prosenttia mutta yritysjohdossa vain 18 prosenttia.

adam_et_eve.jpg

Massinon: Adam & Eve.

Luxemburgin kaupunki on toteuttanut tasa-arvo-ohjelmaa jo kymmenkunta vuotta. Kunnallisen kuluruokailun ja koululaisten iltapäivätoiminnan järjestäminen on ollut merkittävä askel työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi. Sukupuolijakauma hallinnon johdossa on esimerkillinen: kaupungin hallituksessa naisia on kaksi kolmannesta ja valtuustossa puolet . Haasteitakin on: kaupungilla työssä olevista miehistä osa jättää mahdollisuuden vanhempainvapaaseen käyttämättä peläten sen vaikuttavan kielteisesti uraansa. Luvut eivät itse asiassa näytä kovin huonoilta: vuonna 2008 vanhempainvapaata haki 14 työntekijää, joista yli puolet oli isiä, ja 55 viranhaltijaa, joista isiä oli 22.

Kuten Suomessakin elämä kohtelee kaltoin miehiä: vuonna 2010 tyttölapsen elinjajanodote sekä Suomessa että Luxemburgissa oli runsaat 83 vuotta. Luxemburgilaisen poikalapsen odotettavissa oleva elinaika oli vain 78 vuotta, suomalaisen 77. Erot Luxemburgin ja Suomen välillä heijastuivat myös koetussa terveydentilassa: luxemburgilaisista (sukupuolta erottelematta) 76 prosenttia, mutta suomalaisista vain 69 prosenttia koki terveytensä hyväksi tai erinomaiseksi.

Epilogi 2013

Mitä kuuluu 2018

LÄHTEET JA LINKIT

Les femmes dans la société luxembourgeoise. Statec, 2010.

Regards sur les conditions de vie des hommes au Luxembourg. Statec, 2011.

Partage des tâches domestiques et familiales au sein des couples. CEPS/INSTEAD, 2008.

Gresy B. Rapport préparatoire à la concertation avec les partenaires sociaux sur l'égalité professionnelle entre les hommes et les femmes. 2009.

Tietoa naisista ja naisten asemasta - Centre d’information et de documentation des femmes

Perhepalveluopas - FamilyGuide

Tietoa Luxemburgin sosiaalietuuksista