Ostosolot

30.4.2012                                   LINKIT                              LISÄÄ KUVIA

Aamukahdeksan ja iltakuuden työmatkaliikehdintä Luxemburgissa näyttää kansalliselta suruajalta: pukeutumisen valtaväri on musta. Kesällä pukeutumiskoodi vähän hellittää, mutta musta pitää pintansa hellepäivinäkin. Toisaalta armanimiehet kulkevat talven vesi- ja räntäsateissakin sinnikkäästi pikkukengissä. Osa miehistä vierastaa myös talvitakkeja ja vetäisee niskaan vain tuulipusakan jonka alta pikkutakin liepeet iloisesti lepattavat. Alamittaisen tuulitakin saattaa nähdä myös armanimiehen päällä, jos menopelinä on vespa.

Rouvasväki pukeutuu sään mukaan, joskin käsitys päivän säästä vaihtelee pukeutujan kotiseudun mukaan. Siinä missä yhdet nykäisevät jalkaan uudet talvisaappaat heti kun lämpötila elokuussa käväisee alle 15 asteen, toiset porhaltavat paljain säärin vielä lokakuussa, jolloin lämpö parhaimmillaan nousee 15 asteeseen. Mitä tummempi ihonväri, sitä todennäköisemmin päällä on turkki jo syyskuussa.

Eläkeikäisillä alkuasukasrouvilla on oma pukeutumistyylinsä, joka leimaa katukuvaa viikonloppuisin, kun herrasväki lähtee ostoksille Knuedlerin kauppatorille ja viinilasilliselle sitä reunustaviin kahviloihin. Pallopermanentit, klassiset korkokengät, minkkiturkit ja chanel-puvut herättävät epäilyksen aikapoimusta. Hyntteet eivät ehkä kumminkaan ole samoja kuin 60-luvulla, koska vanhassa kaupungissa on hintaviin ”klassisiin” asuihin erikoistuneita kauppoja, joista voi hankkia korvaavia kun entiset väsähtävät.

Arkisempaa pukeutumisperinnettä edustavat kotitakit, joita myydään Glacis’n markkinatorilla. Takit ovat paikallista tuotantoa ja tuntemattomasta syystä voittopuolisesti sinisävyistä. Hinta määräytyy kankaan menekin mukaan: suuret koot ja pitkät mallit ovat kalliimpia kuin puolipitkät ja pienet koot. Luxemburgilaiset kotitakit eroavat esimerkiksi Hakaniemen hallissa myytävistä suomalaisista sikäli että luxemburgilaiset ovat kaikki hihattomia.

kotitakkeja.jpg

Vanhan kaupungin kävelykatujen putiikkien tarjonta on selkeästi suunnattu ylemmile sosiaaliluokille ja rahakkaille turisteille. Grand rue sivukatuineen on oiva paikka, jos tähtäimessä on IKKS-Manolo Blahnik-Vuitton-Frey Wille–linja. Vuonna 2011 pääkaupungin kauppiaat avasivat ostosmatkailijoita varten yhteisen infopisteen hiljattain entisöidyn seurahuoneen kivijalassa keskusaukion Place d’Armesin laidalla. Jossain pääkaupunkien ostoskatujen vertailussa Luxemburg menestyi hyvin: tarjonta arvioitiin monipuoliseksi ja palvelu ystävälliseksi.

Pääkaupungista löytyy myös pari H&M ja C&A-myymälää ja teinien ostosparatiisi Avenue de la Gare, jolta löytyy trendikkäitä ja edullisia vetimiä pienikokoisille ihmisille, jotka eivät odota vaatteen pysyvän koossa yhtä pesukertaa kauemmin.

Keskivarakkaalle keski-ikäiselle Luxemburg ei sen sijaan ole ihanteellinen ostospaikka. Vaateostoksille kannattaakin suunnata Ranskan Metziin tai Saksan Trieriin, jotka ovat alle tunnin matkan päässä. Kumpikin tarjoaa kymmenittäin putiikkeja ja päälle oikeita tavarataloja: Galeries Lafayette Metzissä, Kaufhof ja Karstadt Trierissä. Luxemburgissa tavaratalon virkaa tekevät ostoskeskukset Auchan ja Belle Etoile kaupungin laitamilla.

Naapurin puolelta löytyy myös suuria outlet-myymälöitä. Matkalla Metziin voi poiketa Marques Avenuessa, jossa putiikkeja on kuutisen kymmentä. Tosishoppaaja painaltaa runsaat sata kilometriä moottoritietä Zweibrückeniin, jonka The Style Outlets on Saksan suurin: satakunta putiikkia ja vuosittain lähemmäs kolme miljoonaa shoppaajaa.

umoossen.jpg

Tätä tietä sovittamaan

Suomessa kauppiaat murehtivat Viroon suuntautuvaa ostosmatkailua malttamatta noteerata sitä, että Virosta Suomeen on yhtä lyhyt matka kuin Suomesta Viroon, ja pohtimatta, mitä suomalainen kauppa voisi tarjota vaurastuneille virolaisille. Luxemburgissa rajakauppa on arkipäivää. Paitsi vaatteita Luxemburgista käydään rajan takaa hakemassa myös muuta tavaraa osin laajempien valikoimien, osin edullisempien hintojen vuoksi. Maasta toiseen työhon pendelöivät frontalieerit tekevät arkiostoksensa siellä missä kohtuulliset hinnat ovat mukavasti matkan varrella.

Alkoholin, tupakan ja bensan verotus on Luxemburgissa sen verran kevyempää kuin naapurimaissa että rajan takaa tullaan tänne tankkamaan. Rajan pintaan on Luxemburgin puolella rakennettu bensakyliä, joissa eri ketjujen huoltoasemat odottavat asiakkaita. Moni ostaa samalla vauhdilla tupakat ja viinakset. Tupakkaa saa rajan yli roudata esimerkiksi Ranskaan viisi kartonkia autoa kohden riippumatta siitä montako matkustajaa autossa istuu. Jos poliisi satuu kohdalle, ylimääräiset kartongit takavarikoidaan ja ne saa lunastaa takaisin 25 euron katonkihintaan. Olen Luxemburgissa kohdannut tullin ja poliisiin tienvarsitarkastuksia useammin kuin Suomessa poliisin rattijuopumusratsioita.

bensaa_ja_viinia.jpg

Palveluitakin hankitaan rajan yli, joko niin että palveluntuottajat liikkuvat – esim. lääkärit tai remonttimiehet – tai palveluiden käyttäjät – esim. potilaat tai kylpylälomailijat. Kilpailua on ristiin rastiin eikä kukaan tunnut pitävän sitä vakavana uhkana, pikemmin suuralueen sisäistä liikkumista pyritään helpottamaan parantamalla julkisia liikenneyhteyksiä.

Aukioloajat ja alennusmyynnit ovat yksi naapurimaissa shoppailemiseen kannustava tekijä. Kesän ja talven alennusmyynnit ajoittuvat Luxemburgissa ja naapurimaissa eri tavoin. Suurherttuakunnassa talviale kestää vain pari-kolme viikkoa, koska kauppiaat eivät halua että ale kokee inflaation. Belgiassa ja Ranskassa vuodenvaihteen jälkeinen alennuusmyyntikausi venyy viisi-kuusiviikkoiseksi. Kesäaleputki alkaa Luxemburgissa ja Ranskan Lothringenissa kesäkuun lopulla ja päättyy Belgiassa heinäkuun lopulla.

Luxemburgissa on kaksi kansallista alepäivää, jolloin kauppiaat levittäytyvät pääkaupungin keskustan kaduille. Braderie eli suuri pengontapäivä järjestetään syyskuun alussa ja hieman pienempi Stroossemaart kesäkuun alussa. Julkinen liikenne ohjataan poikkeusreiteille ja markkinakadut suljetaan liikenteeltä. ”Vaihdan parkkipaikkani hyvään ostokseen!” lohduteltiin autoiljoita julisteissa vuonna 2009.

braderie.jpg

   Katumarkkinoiden jälkiä

Luxemburgin aukioloajat edellyttävät totuttelemista, jos on kotoisin Suomen kaltaisesta 7/24-maasta. Luxemburg menee kiinni viimeistään iltaseitsemältä. Työ- ja virka-ajan päättyessä pääkaupungista poistuu noin 80 000 ihmistä muilla paikkakunnilla tai muissa maissa sijaitseviin koteihinsa. Keskustassa työskentelevät vetäytyvät perheidensä pariin nukkumakaupunginosiin. Ja kun ei ole asiakkaita ei kauppojakaan kannata pitää avoinna. Jopa suurin osa K-kioskeista sulkee kuuden maissa. Vain laitakaupungin ostarit ja jokunen harva ruokakauppa on avoinna iltakahdeksaan, perjantaisin jopa yhdeksään.

Lauantaisin kaupat ovat perinteisesti sulkeutuneet kuudelta. Osa kauppiaista on hinkunut myyntiajan jatkamista kahdeksaan. Osa ei usko jatkoajan vauhdittavan myyntiä ja työntekijät puolestaan vaativat iltatyöstä lisäkorvauksen. Tammikuussa 2012 matkailu- ja keskiluokka-asioista vastaava ministeri Françoise Hetto-Gaasch kyllästyi kinaan ja päätti että kaupat saavat olla lauantaisin auki kello seitsemään jos haluavat.

lastenmuotia.jpg
Sunnuntaisin pienemmät ruokakaupat ovat auki aamupäivän. Sunnuntaiaamun otoksilla näkee tyypillisesti miehiä ja lapsia, jotka on lähetetty pois jaloista häiritsemästä sunnuntailounaan valmistamista.

Lisäksi on muutama shoppailusunnuntai, joiden määrästä ja sijoittumisesta päättää kunkin kaupungin kauppiasyhdistys. Perinteisiä aukiolopäiviä ovat adventtisunnuntait ja syksyllä Pyhäinpäivää edeltävä Mantelsonndeg eli talvitakinostopäivä. Pääkaupungissa sunnuntaiaukiolo on niin merkittävä asia että joinakin sunnuntaina bussikyyti on ilmaista koko kaupungissa. Sunnuntaina kauppaa käydään vain kello 12-18. Kerran-pari vuodessa saatetaan jatkaa iltakahdeksaan asti, mikä ansaitsee täällä nimen moonlight shopping. Sunnuntaisin on turha lähteä shoppaileman naapurimaihin, koska myös siellä kaupat ovat pääsääntöisesti kiinni.

Kirkollisten pyhien aukioloaikoja ei ole harmonisoitu. Esimerkiksi pitkäperjantaina ovat kaupat Saksassa kiinni mutta Ranskassa auki. Paitsi Elsassissa ja Lothringenissa, jossa ne ovat saksalaiseen tapaan kiinni. Luxemburgissa kaupat ovat pitkäperjantaina auki mutta pankit ja lakiasiaintoimistot kiinni.

Luxemburgin kansallispäivänä 23 kesäkuuta kaupat ovat kiinni. Jos juhla osuu arkipäivälle, naapurimaiden kauppiaat mainostavat mahdollisuutta viettää lomapäivä shoppaillen. Vuonna 2009 oli Belgian puolella Arlonissa lisähoukuttimena käsityömarkkinat. Vuonna 2011 aloitettiin alennusmyynti Ranskan puolella kesäkuun 22 päivänä ja rajan pinnassa sijaitsevan Thionvillen kauppiaat toivottivat koko sivun ilmoituksilla luxemburgilaisille hyvää kansallispäivää ja muistuttivat että vain kymmenen minuutin matkan päässä ovat kaupat auki. Juhlinnan shoppailuun vaihtavien luxemburgilaisten määrän sanotaakin kasvavan vuosi vuodelta.

Myös antiikki- ja taidemarkkinat saavat niin ostajat kuin myyjätkin liikkumaan maasta toiseen. Luxemburgin messukesuksessa järjestetään muutaman kerran vuodessa suuret antiikki-taide-vanhantavaran markkinat. Pienemmäsä mittakaavassa samaa tavaraa on tarjolla kesäaikaan pari kolme kertaa kuussa pääkaupungin Place d’Armes-aukiolla. Kesällä joukko taiteilijoita levittää töitään Alzette-joen rannalle pääkaupungin ”pohjalle” Grundin kaupunginosaan jossa Konscht am Gronn-taidemarkkinat järjestetään  kerran kuussa sunnuntaisin. Teokset eivät ole ihan galleriatasoa mutta eivätpä ole hinnatkaan.

art_am_gronn.jpg

Maahan muuttaessa oli yhtenä haasteena huonekalujen hankinta. Asuntoja vuokrataan kalustettuina mutta parin visiitin jälkeen oli selvää että luxemburgilainen sisustaminen sijoittuu eri ulottuvuudelle kuin pohjoismainen. Niinpa vuokrasimme asunnon tyhjänä ja ryhdyimme katselemaan huonekaluja. Huonekalukauppoja löytyy pääkaupungin laitamilta ja etenkin Saksan suunnasta mutta tarjonta on tietenkin viritetty saksalais-luxemburgilaiseen makuun.

Onneksi on Ikea. Belgiassa, koska Ikea ylittää suurherttuakunnassa hypermarketeille säädetyn maksimikoon. Pääosin luxemburgilaisia palveleva Ikea on naapurin puolella 300 metrin päässä rajasta, ypöyksin keskellä peltoaukeaa. Suunnitteilla on kauppakeskuksen rakentaminen Ikean kupeeseen, kun kerran on moottoritieliittymät, parkkipaikat ja asiakasvirratkin valmiina. Puolet asiakkaista tulee suurherttuakunnasta.

Ikean Euroopan alueen pääkonttori on asettunut Luxemburgiin edullisen yritysverotuksen vuoksi. Luxemburgista raha päätyy Liechtensteiniin, joka on Ikean omistavan säätiön kotipaikka – ja epäilemättä vielä edullisempi veroparatiisi.

ikea.jpg

Huonekalujen kierrätykselle luulisi Luxemburgissa olevan tilausta, kun suuri osa asukkaista on läpikulkumatkalla – pääkaupungin 96 000 asukkaasta kymmenesosa vaihtuu vuosittain. Käytettyjen kalusteiden kaupassa vallitsee kuitenkin monopoli: Troc-nimisellä yrityksellä on maassa kaksi myymälä, yksi pääkaupungissa, toinen kakkoskaupungissa Eschissä. Troc toimii välitysperiaatteella eli myyjä saa maksun kun tavara on myyty. Troc hakee myytäväksi maksutta ja toimittaa maksua vastaan ostokset kotiin, jopa kokoaa tarvittaessa. Vaikoimaa on antiikista moderniin ja hinnoittelu on sillä tavoin asiantuntevaa etta tavara liikkuu. Kun oli vieraita tulossa, ostin puoli tusinaa kohtuullisen tukevaa kahvilatuolia neljällä kympillä - siis yhteensä, ei kappaletta kohden.

Alkuaan ranskalainen Troc on levittäytynyt myös Espanjaan, Belgiaan ja Saksaan – ja siirtyi hiljattain luxemburgilaisten sijoittajien haltuun. Troc ei ole pikkufirma vaikka ei Ikean mittoihin ylläkään: Belgian ja Luxemburgin alueen liikevaihto on 25 miljoonan euron tietämissä.

Kalusteita voi myös poimia kadulta: muuton, remontin tai suursiivouksen yhteydessä on tapana pinota ylimääräinen kama kadulle, jossa se hupenee parin päivän ajan ja loput vie kaupungin roska-auto. Joskus kadulla pari paivaa nököttäneen lipaston näkee toistamiseen Trocissa. Meillä on eteisessä naapurikorttelin remonttiläjästä pelastettu hattuhylly.

Villeroy-Bochin tehtaanmyymälä on perinteisesti ollut suosittu shoppailukohde Luxemburgissa. Yrityksen juuret ovat niukin naukin nykyisen Luxemburgin rajan tuolla puolen, Audun-le-Tiche-nimisessä ranskalaiskaupungissa jonne François Boch perusti fajanssitehtaan vuonna 1748 . Vuonna 1766 Boch perusti toisen tehtaan Septfontainen kuntaan Luxemburgin kaupungin laitamilla ja sai herttuakuntaa tuolloin isännöineeltä Itävallalta luvan käyttää nimitystä ”keisarillis-kuninkaallinen manufaktuuri”. Septfontaineen nousi kokonainen tehdasyhdyskunta jota hallitsi Bochin perheen asuinlinna. 1800-luvun alussa Bochin tehdas oli edelläkävijä sairauskassoineen ja eläkerahastoineen – ja kuulemma mallina kun kansleri Bismarck hahmotteli Saksalle sosiaaliturvajärjestelmää.

Nicolas Villeroy puolestaan hankki vuonna 1791 kivitavaratehtaan Wallerfangenista nykyisestä Saksasta. Vuonna 1836 kilpailijat Boch ja Villeroy fuusioituivat, Yritys kasvoi nopeasti kansainvälisiin mittoihin ja Saksan Mettlachiin perustettiin moderni suurtehdas entiseen benediktiiniluostariin, jossa on yhä yrityksen pääkonttori ja museo. Villeroy & Boch pysyi Bochin perheen määräysvallassa vuoteen 1990 asti.

Pörssiyhtiöksi korotettuna V&B kasvoi globaaleihin mittoihin ostelemalla kilpailijoitaan. Kavu tyssäsi vuoden 2009 finanssikriisiin. Villeroy-Boch lopetti tuotannon Luxemburgissa vuonna 2011 siitä huolimatta että tehdasta oli tuettu valtion varoin. Työpaikkaa vaille jäi yli 200 henkeä, joista moni oli työskennellyt Villeroylla koko ikänsä. V&B on ollut olennainen osa kaupungin talouselämää siinä missä Arabia Helsingin ja niinpä alasajoa vastaan kampanjoitiin laajasti ja äänekkäästi. Keväällä 2009 mielenosoituksissa huudeltiin ytimekkäästi ”Villeroy, enculé” eli jotakuinkin ”Villeroy on perseestä” Ammattiliitot vaativat yritystä luopumaan suurherttuan myöntämästä hovihankkija-tittelistä.

villeroy_encule.jpg

Sinivalkoinen ”Vanha Luxemburg” on edelleen Villeroyn suosituimpia klassikkoastiastoja, myynnissä Suomessakin. Luxemburgiin jäi myös tehtaanmymälä Rollingergrundissa, josta voi löytää edullisesti sarjojen häntiä ja kausituotteita – esimerkiksi jouluastioita keskellä kesää. Erikoisuutena on ylläripakkaus eli reilunkokoinen pahvilaatikko jossa on sekalainen lajitelma mitä tahansa tuotteita. Bussikyydillä paikalle roudatut ostosmatkalaiset kahmivat joukolla muutaman kympin maksavia laatikoita ja dilkkaavat ylläreitä sitten keskenään.

vb_yllarilaatikko.jpg

Fiinien astioiden rinnalla Villeroy on alusta alkaen tuottanut käyttökeramiikkaa eli kaakeleita ja kylpyhuonekalusteita. Luxemburgissa kylpyhuonekalusteita valmistettiin loppuun saakka ja niinpä meidänkin vuokrakämpässämme on Villeroy&Boch-vessanpönttö. Pöntöstä lienee maksettu jokunen euro ylihintaa koska sen hankinta-aikaan V&B oli mukana kylpyhuonekalusteiden hintakartellissa, josta EU:n komissio mätkäisi pari vuotta sitten 17 yritykselle sakkoja kaikkiaan 620 miljoonaa euroa.

astioita.jpg

 Kirpputoritarjontaa

Epilogi 2013

Mitä kuuluu 2018

LÄHTEET JA LINKIT

Luxembourg Shopping Map 2012

Infopiste City Shopping Luxembourg