Skumppaa koko kansalle

15.8.2012                          LINKIT                        LISÄÄ VIINIÄ       VIELÄ LISÄÄ

Luxemburg on viinimaa vaikka moni muunmaalainen ei ole luxemburgilaisita viineistä kuullutkaan. Eivätkä Luxemburgin viinit vallan kelvottomia ole: kun ranskalaisen viiniopppaan Guide Hachetten asiantuntijat maistelivat 36 000 viiniä, joista 10 000 kelpasi vuoden 2012 painokseen, oli kelvollisten joukossa oli peräti 39 luxemburgilaista viiniä.

Luxemburgin viini viljellään Moselin rantamilla 42 kilometrin kaistaleella, joka ulottuu Wasserbilligin pikkukaupungista pohjoisessa Schengenin kylään etelässä. Vastarannalla kasvaa saksalainen moselviini. Moselin viinialue kokonaisuudessaan on noin 12 000 hehtaaria Saksassa (9000 ha), Luxemburgissa (1200 ha) ja Ranskassa.

nakoala_kesa1.jpg

Viiniä on Moselin rannoilla viljelty roomalaisajoista saakka. Trierissä majaa pitäneen Rooman keisarin pojan kotiopettaja Ausonius ylisti vuonna 371 laatimassaan runomittaisessa matkakertomuksessa "Mosella" seudun kauneutta, virran rauhaisaa juoksua, sen kalakannan rikkautta ja viinitarhojen hedelmiä.

Luxemburgin tienoilla oli useita vauraita roomalaiskartanoita 400-luvun frankkivalloitukseen saakka. Rantarinteillä viiniköynnösten keskellä on säilynyt muutamia roomanaikaisia hautakappeleita. Liekö paikan valintaan vaikuttanut maiseman kauneus vai viehtymys viinitarhojen antiin.

hautakappeli1.jpg

hautakappeli5b.jpghautakappelin_isannat2b.jpg

Pariskunta rakennutti itselleen hautakappelin Moselin rannalle 370-luvulla..

Luxemburgin kuuluessa Saksan tulliliittoon 1800-luvulla luxemburgilaista viiniä myytiin saksalaisen moselviinin jatkeeksi. Kun Luxemburg vuonna 1922 siirtyi talous- ja tulliliittoon olutmaa Belgian kanssa, piti viinintuottajien panna strategiansa uusiksi. Viinintuotantoa ryhdyttiin määrätietoisesti kehittämään Remichiin perustetun valtiollisen viini-instituutin tuella. Viljelyalojen järkeistämiseksi aloitettiin isojako, rypälevalikoimaa laajennettiin ja tuotannon ja markkinoinnin tehostamiseksi perustettiin osuuskuntia.

Viinitarhojen järkeistäminen jatkuu yhä. Vasta vuonna 2010 päästiin sopimukseen Schengenissä sijaitsevan Felsenin viinialueen uusjaosta, jonka ansiosta palstojen määrä väheni 200:sta kuuteen kymmeneen. Omistajia on nelisen kymmentä, joten tuskin 10 hehtaarin kokoinen alue on edelleen aikamoinen tilkkutäkki.

tarhat_ojennuksessa.jpg

Viininviljelijöitä oli vielä 1900-luvun alussa noin 3500, nyt enää vajaat 400, joista noin puolet päätoimisia. Tyypillinen tarhakoko on alle hehtaarin. Suurin osa tarhureista on liittynyt johonkin tuotanto-osuuskuntaan, jotka ovat puolestaan muodostaneet markkinointia varten yhteenliittymän nimeltä Domaines de Vinsmoselle. Ryhmittymä vastaa yli puolesta Luxemburgin viinintuotannosta.

caves_cooperatives2.jpg

Viiniosuuskunnan myymälästä (cave coopérative) Wellensteinissa saa viiniä hivenen halvemmalla kuin marketeista.

Viitisenkymmentä itsenäistä viinintuottajaa on liittynyt omaksi ryhmäkseen (Organisation Professionnelle des Vignerons Indépendants OPVI).  Kuohuviiniä valmistavilla tuottaja-tukkureilla on oma liittonsa.

Viinin kasvuolosuhteet Luxemburgin viljelykaistaleella vaihtelevat. Pohjoisessa kalkkipitoinen maaperä ja jyrkemmät rinteet tuottavat rodukkaita viinejä. Etelässä leveämpi jokilaakso, loivat rinteet ja savimaa tuottavat makeampia viinejä.

hoitotoimia.jpg

Tärkein rypälelajike on Rivaner jota on runsas neljännes viljelyalasta. Rivaneria käytetään usein sekoitettuna Moselin rypäleiden aateliin Rieslingiin. Elblingiä on viljelty jo roomalaisajalla. Muita tyypillisiä rypäleitä ovat hedelmäinen Auxerrois ja Gewürtztraminer, josta syntyy kuivan makeaa, aromikasta jälkiruokaviiniä.

Burgundista tänne on kotiutunut Pinot-rypäleiden sarja noir, gris ja blanc. Erityisesti Pinot gris tuottaa ryhdikästä valkoviiniä. Pinot noiria käytetää tyypillisesti roseviinin valmistukseen mutta Luxemburgissa siitä valmistetaan omintakeista punaviiniä, kevyttä ja hapokasta juomaa, jonka väri on jossain punaviinin ja rosen välimailla. Vannoutuneet punaviinin ystävät eivät tätä juomaa punaviiniksi tunnusta, mutta arkiaterialle se käy siinä missä rosekin ja viilennettynä istuu kuumaan kesäpäivään paremmin kuin punaviini – tosin Luxemburgissa ei hellepäiviä järin tiheässä ole.

vanha_runko.jpg

Kehittyvät viinirypäleet näyttävät erehdyttävästi muovimarjoilta.

Laadun takeeksi luotiin 1935 merkintä ”marque nationale” jota kantavat viinit  - tai tisleet - on valmistetu rajatulla aluella paikallisista lajikkeista.  Lisäksi viinin värin, maun ja aromin täyty läpäistä asiantuntija-arvio. Parhaat viinit varustetaan merkinnällä ”premier cru” tai ”grand premier cru”. Aluemerkintä ”Moselle Luxembourgeoise” otettiin käyttöön 1980-luvulla. Moselin rantojen viininviljelijät tekevät myös yhteistyötä yli rajojen. Charta Schengen Prestige on seitsemän saksalaisen, ranskalaisen ja luxemburgilaisen viinitilan hanke viinien markkinoimiseksi yhteisen tuotemerkin alla. Vuonna 2012 perustettiin viini-instituuttiin bioviinineuvojan virka.

Vaikka kuplaviiniä on Luxemburgissa valmistettu ennenkin – ja kutsuttu ylpeästi nimellä Lëtzebuerger Schampes – luxemburgilaisen kuohuviinin valmistuksen lasketaan virallisesti alkaneen vasta vuonna 1992. Koska sampanjaa saa valmistaa vain Champagnessa, muualla Ranskassa valmistettuja kuplajuomia kutsutaan nimellä crémant ja Luxemburgissa valmistettuja nimellä crémant luxembourgeois. Aiemmin oli sallittua hehkuttaa, että crémant on valmistettu sampanjamenetelmällä mutta vuonna 1992 champagnelaiset rajasivat tämänkin ilmaisun vain omaan käyttöönsä. Niinpä luxemburgilaiset käyttävät nimitystä ”crémant luxembourgeois” viineistä jotka on ”valmistettu siten että toinen käyminen tapahtuu pullossa”.

cremant_20_v.jpg

Tunnetuin brändi on Poll-Fabaire, joka kuuluu Vinsmoselle-yhtymään. Nimi on annettu osuskunnan alkuunpanijoihin kuuluneen Paul Faberin kunniaksi. Kevyttä, aromikasta, juhlia juhlistavaa ja arkea ilahduttavaa kuplajuomaa on markkinoitu niin tehokkaastai, että siitä on parissa kymmenessä vuodessa tullut koko kansan juoma.

belle_etoile_bar.jpg

Skumppaa juovat nuoret ja vanhat, naiset ja miehet, arkena ostarin pystybaarissa kuten yllä ja juhlassa kuin juhlassa, tai toisin päin: aina on joku syy juhlia ja juhlaan ei välttämättä muuta tarvita kuin skumppaa. Herätejuhlintaa varten skumppaa myydään 20 cl pikkolopulloissa jotka on pakattu 3-päkkiin – kukapa sitä ihan yksinään viitsii juhlia! Pari vuotta sitten Poll-Fabaire lanseerasi CULT-skumpan, joka tähtää myös vientimarkkinoille.

cult.jpg

Crémant de Luxembourgin myynti on kasvanut runsaasta 500 000 pullosta 1990-luvun alussa yli kahteen miljoonaan pulloon vuoden 2010 tienoilla. Kun kotimaisesta kuohuviinistä on tullut jokapaikanjuomaa, suuria juhlia merkkaamaan tarvitaan aitoa sampanjaa. Joulun ja pääsiäisen tienoilla lehdet ovat väärällään sampanjan tarjousmyynti-ilmoituksia. Jos ranskalaista kuplajuomaa ostaa riittävän suuren erän - 12 pullon laatikon - saa sen jopa alle kahdella kympillä pullo.

Laajamittaisesta juhlinnasta huolimatta Luxemburgin viinintuotanto on kutistunut viimeisten kymmenen vuoden aikana lähes kahdesta miljoonasta hehtolitrasta puoleentoista miljoonaan. Luxemburgilaiset ostavat viiniä noin 50 litraa vuodessa henkeä kohden. Puolet tuotannosta menee vientiin, ennen muuta Belgiaan. Jokunen pullo harhautuu Suomeenkin asti: Alko myy suurimman yksityisen tuottajan Bernard-Massardin kuohuviiniä.

bk_paamministerin_viinikoynnos.jpg

Pääministeri Jean-Claude Junckerin istuttama viiniköynnös.

Viininkorjuu alkaa syyskuun loppupuolella. Aloituspäivän määrää viini-instituutti säiden mukaan. Lokakuuta kutsuttiin muinoin viinikuuksi, Wäimount, mikä saattaa kertoa siitä että korjuu on hieman varhentunut.

Pari viikkoa korjuun jälkeen eli lokakuun alkupuolella tulee myyntiin paikallinen herkku Fiederwäissen, pikaviini joka valmistuu vielä nopeammin kuin ranskalainen tuoreviini beaujolais nouveau. Pari viikkoa käytetty suodattamaton Fiederwäissen on hedelmäinen ja jäljellä olevan hiivan ansiosta b-vitamiinipitoinen – suorastaan terveysjuoma. Fiederwäissen ei säily, joten sitä myydään vain parin viikon ajan. Jälkikäymisriskin takia juoma on turvallisinta ostaa parin litran muovikanisterissa – niin barbaariselta kuin se kuulostakin.

Elo-syyskuussa on viinijuhlien, Wäifescht, aika. Viinin korjuusta ei ole kyse, koska rypäleet eivät vielä ole kypsiä, edellisvuotisten viinien juomisesta kylläkin. Juhlakauden aloittaa perinteisesti festari Moselin rannalla taajamassa, joka nimestä huolimatta – Stadtbredimus, alkuaan kelttiläinen Bridenes – ei ole kylää kummempi.

stadtbredimus_sulku.jpg

Stadtbredimuksen kohdalla on nykyään sulku. Paikalla on aikanaan ollut roomalaisten rakentama ensimmäinen silta Moselin yli.

Bileiden vetonaulana on Picadilly, vuonna 1970 kehitetty hieman pirskahteleva drinkki, jonka ”salaiseen reseptiin” sisältyy Moselin valkoviiniä ja mustaherukkalikööriä. Picadillyä ei myydä muulloin eikä muualla eikä Stadbredimusin viinijuhlalla ole muuta sisältöä kuin Picadillyn nauttiminen musiikin säestyksellä – ”Don’t be silly, ask for a Picadilly” kuuluu iskevä mainoslause.

picadilly2.jpg pissoir.jpg

picadilly_teltta.jpg

Vuonna 2012 oli Sdatbredimusin viinijuhlia varten tuotettu Saksasta 74 metriä pitkä teltta. Naisille oli varattu bajamaja (jonka nimi täällä on toitoi) ja miehille verkkoaidanpätkä jossa oli näkösuojana muovipressu. Juhlan tuoton jakoivat paikalliset urheiluseurat ja viinintuottajat.

Suurin viinifestari, Bacchusfest, järjestetään Grevenmacherissa. Tapahtuman kuuluu viinikuningattaren valinta, viiniaiheinen karnevaalikulkue, viinin maistelua ja illalla tanssit ja ilotulitus Moselin yllä.

remich_bacchus2.jpg

Bacchus-patsas Remichissä.

Uusia viinejä päästään maistelemaan vasta seuraavana keväänä ja syksynä tuottajien järjestämillä viinimarkkinoilla – Wäimoart, Wäikues. Markkinoilla voi tutustua keskitetysti kymmenien tilojen tuotantoon. Viiniä ei myydä ulos mutta tuottajille voi jättää tilauksia tai sopia suoramyyntivisiitistä.

waikues_2009.jpg

Jonkun verran valmistetaan myöhäisviinejä rypäleistä, jotka jätetään keräämään sokeria marraskuulle yöpakkasten alkamiseena asti (äiswäin, vin de glace, jääviini). Hienointa herkkua on vin de paille eli olkiviini, makeahko jälkiruokaviini. Yöpakkasen puremat rypäleet jätetään pariksi kuukaudeksi olkipedille rusinoitumaan ennen puristamista. Hintavaa olkiviiniä valmistetaan vain muutama sata litraa vuosittain. Myöhäisviinien tuotanto on ollut viime vuosina uhattuna koska, vaikka sokeripitoisus olisi riittävä, jääviinin korjuuta ei saa aloittaa ennen kuin lämpötila putoaa alle 7 pakkasasteen - mitä ilmaston lämpemisen takia saa odottaa yhä pitempään.

jalohometta2.jpg

Osa rypäleistä jätetään keräämään sokeria pakkasille asti. Jalohome antaa oman vivahteensa.

Luxemburgin ekslusiivisin viini kasvaa pääkaupungin ytimessä muinaisen kaupunginmuurin katveessa Alzette-joen rannalla (alla). Pikkuruisessa viinitarhassa kasvaa kaikkia Moselin alueen rypälelajikkeita, joista valmistuu satakunta pullollista luomuviiniä kaupungintalon kellariin. Viiniä saavat nauttia valitut vieraat erikoistilaisuuksissa.

naemunster_viinitarha2.jpg

Viinimatkailu ei Luxemburgissa ole järin kehittynyttä Saksan ja Ranskan tarjontaan verrattuna. Opastettuja kiertokäyntejä viljelmille ja kellareihin on tarjolla, jokunen patikkareitti on merkity Moselin rantamille, rantarinteiden viinitarhoja voi ihailla jokiristeilyllä ja pientä yritystä on viiniviljemille suuntautuvien pyöräretkien järjestämiseksi. Viinikylien taloja on paikoin kunnostettu romanttisiksi loma-asunnoiksi.

wellenstein.jpg

Ja nuorena on vitsa väännettävä, jos aikoo viininmyynnin tulevaisuuden turvata. Vuoden 2012 viinimessuilla järjestettiin lasten viinityöpajoja Ehnenin viinimuseon asiantuntijan johdolla. Vanhempia rauhoiteltiin vakuuttamalla että pisaraakaan viiniä ei päädy lasten huulille. Sen sijaan osallistujat saivat tunnistaa Moselin alueen rypäleille tyypillisiä aromeja hymynaamalla varustetuista rasioista, maistella rypälemehuja Riedel-laseista ja disainata ihan oman viinimehuetiketin, jota varten oli käytettävissä Moselin viinirypäleiden kuvia.

rypaleet_kypsyvat.jpg

Varhaisviini Fiederwäissenia tuotetaan myös Moselin saksanpuoleisella rannalla. Ranskan puolelta on mainittava Maitränk (tai Maîtrank), josta tulee mieleen – kuten Picadillystakin – edellisvuotisten viinien jatkojalostus. Maitränkia eli toukokuun juomaa ei ole saatavissa kuin yhtenä toukokuisena juhlaviikonloppuna. Maitränk syntyy maustamalla rieslingiä tuoksumataralla, sokerilla ja appelsiininkuorella sekä tilkalla konjakkia tai cointreauta.

maitrank.jpg

maitrank2.jpg

Tuoksumatara  (Asperula odorata ) on vanha lääkekasvi, jolla on torjuttu maksatautia, ihottumia ja vesikauhua. Lönnrotin ja Saelanin Suomen kasvio (1866) suosittelee käyttötavoiksi: ”Viinissä ja juomassa liotettuna antaa niille hyvän ma'un. Voidetta ihran kanssa sormipykimille ja lehmän nisähaavoille. Tupakin sekaan hajun vuoksi.”

Luxemburg on kulttuurien risteysaluetta, niinpä se on myös olutmaa. Vaikka maa on pieni, on täällä toiminut 1900-luvun alkupuolelle saakka kymmeniä paikallispanimoita, yksin pääkaupungissakin kymmenkunta. Nyt ei jäljellä ole kuin kolme merkittävää ja jokunen mikropanimo. Luxemburgilainen olut pääosin saksalaisvaikutteista pils-tyyppistä lageria. Joulukaudella valmistetaan tummempia ja vahvempia oluita, jotka eivät ole järin sykähdyttäviä. Belgialaistyyppiset pintahiiva- ja luostarioluet eivät ole lyöneet läpi vaikka ne hallitsevat markkinoita vain muutaman kymmenen kilometrin päässä. Itse asiassa luxemburgilaisia oluita viedään enenevässä määrin naapurimaihin, joissa niitä markkinoidaan jonkin sortin erikoisuuksina.

oluttarjous.jpg

Belgialaista tuontiolutta vauhdittaa tarjous: osta kaksi koria, saat kolmannen kaupan päälle.

Luxemburgin suurimmaksi pienempiään syöden kasvaneella panimolla on komea nimi, ”Brasserie nationale” eli kansallinen panimo. Kansalliseen lippulaivabrändiin Bofferding, joka halitsee noin puolta suurherttuakunnan olutmarkkinoista, ei voi olla törmäämättä niin arjessa kuin juhlassa. Bofferding on keksinyt tavan taikoa bulkkilagerinsa vaihtuviksi erikoisoluiksi vetämällä pullon päälle muovisen kokovartaloetiketin. Muovimekon avulla on loihdittu olut kunnioittamaan kotimaista pyöräilysankaria, juhlistamaan paikallisen havisamandan Gëlle Fran paluuta Shanghain maailmannäyttelystä ja Guinnessille kilpailija Pyhän Patrikin päivänä. Bofferding valmistaa myös oikeita kausioluita kuten kevätolutta Fréijoers Béier, jota myydään huhti-toukokuussa.

what_else.jpgobar.jpg

Kansallisen panimon pienempi brändi Battin on kilpaillut kakkossuosikin paikasta Diekirch-oluen kanssa. Vuoden 2010 alussa suurherttuakunta lähes kriisiytyi kun Diekirchin panimon omistaja, maailman suurin panimokonserni Anheuser-Busch InBev ilmoitti siirtävänsä tuotannon Belgiaan. Kyse oli vain noin 60 työpaikasta mutta symbolitasolla verrattoman paljon suuremmasta asiasta.

Diekirchin pikkukaupungissa on toiminut panimo vuodesta 1871 mutta fransiskaanimunkkien tiedetään valmistaneen paikkakunnalla olutta jo satoja vuosia aiemmin. Kansainvälisen panimojätin haltuun Diekirchin panimo päätyi vuonna 2002. Kansallinen panimo teki pikkupanimosta useita tarjouksia mutta jätti kieltäytyi myymästä. Talouden laskukauden pyörteissä InBev ilmoitti vuonna 2010 aikovansa vähentää 10 prosenttia 8000-päisestä työvoimastaan Länsi -Euroopassa. Belgiassa työpaikkoja olisi menetetty vajaat 300. Belgian painomotyöläiset vastasivat työsululla, josta oli seurauksena suosituimpien olutmerkkien – Stella Artois, Jupiler, Leffe, Hoegaarden – loppuminen ravintoloista ja kaupoista, ei vain Belgiassa vaan myös Ranskassa. InBev siirsi puutemerkkien tuotantoa Hollantiin ja Diekirchin panimoon Luxemburgiin mutta ei silti pystynyt vastaamaan välttämättömyyshyödykkeen tarpeeseen ja joutui perääntymään. Työvoiman vähentämissuunnitelmat Belgiassa peruttiin ja työläisille luvattiin maksaa palkka jopa kahdelta työsulkupäivältä.

rollingergrund.jpg

Kalikka kolahti kumminkin Diekirchin panimoon: InBev ilmoitti siirtävänä Diekirch-oluen tuotannon Belgiaan. Luxemburgissa nousi hirveä haloo. Ensinnäkin, eihän luxemburgilaista merkkiolutta – lähestulkoon kansallisaarretta - mitenkään voi valmistaa Belgiassa! Toisekseen oluen pano Diekirchissä oli kannattavaa toimintaa: vuonna 2009 Diekirchin tuotto kasvoi 12 % huonoista ajoista huolimatta!

toujours_partout_diekirch.jpg

Diekirchiä aina ja kaikkialla hehkuttaa vanha mainos. Diekirchissä toimii entisessä vaunutehtaassa sijaitsevan automuseon ullakolla pieni Diekirch-oluen markkinoinnin historiaa esittelevä museo.

Dierkirchin puolesta syntyi heti kansanliike: Facebook-ryhmä ”Diekirch bleif zu Dikrech” ja pikamielenosoitus johon osallistui pari tuhatta henkeä. ”Pala Luxemburgia on menetetty”, sanoi elinkeinoministeri Jeannot Krecké (L’Essentiel 11-12.1.2010). Diekirchin perinteisessä karnevaalikulkueessa laskiaisena kuljetettiin oluthautajaisvaunua. Pääministeri Jean-Claude Juncker lupasi huolehtia siitä että panimotoiminta säilyy Diekirchissä, vaikka sitten käyttäen ”valtion dinaareja” (L’Essentiel 18.1.2010). Parlamentin talouskomitea ja työllisyysasioiden komitea perustivat erityiskomitean keksimään keinoa Diekirchin panimotoiminnan pelastamiseksi. Skandaali vain paheni, kun kävi ilmi että luxemburgilaisten eläkkeistä vastaava rahasto on sijoittanut miljoonatolkulla eläkerahoja InBeviin. Ratkaisuksi löytyi lopulta nimettömien taustavoimien sijoitusyhtiö Saphir Capital Partners, joka osti InBeviltä kiinteistöt ja laitteet ja vuokrasi ne sille takaisin sillä ehdolla että panimon toiminta jatkuu – työpaikkojen määrä tosin lähes puolittui.

Vuonna 2012 julkistettiin Diekirchin panimoalueen kehittämissuunnitelma. Keskeisimmät vanhat rakennukset säilytetään mutta suurin osa puretaan uudisrakentamisen tieltä: tulossa on pari kolme sataa asuntoa. Suunnitelmissa mainitaan myös uudisrakennus pienpanimolle. Näyttää arveluttavasti siltä, että Diekirchin valmistus siirtyy kumminkin vaivihkaa Belgiaan. Taidan luopua yhdestä luxemburgilaisesta suosikistani, keskitummasta Diekirch Grand Crusta, joka myydään vanhahtavassa patenttikorkkipullossa.

a_lamitie_avec_diekirch.jpg

ABInBev yrittää kaikin keinoin ylläpitää Diekirchin ”made in Luxembourg” –imagoa. Vuoden 2012 kansallispäivän alla panimo hehkutti lehtimainoksissa ”Vive eis national faarwen!” eli ”eläköön kansallislippu” ja tarjosi oluen kylkiäisenä lippuja, joihin oli lisätty slogan ”A l’amitié avec Diekirch” eli ”Diekirchiä ystävyydelle”.  Efektiä vastaisi ehkä Suomessa se, että Sinebrychoffin panimon omistaja kansainvälinen Carlsberg-konserni levittäisi juhannuksen tienoilla kädessä huiskutettavan kokoisia Suomen lippuja, joissa lukisi ”Sounds like Koff, It’s all about beer.” Diekirch-lippuja en juhlaväen käsissä havainnut, liekö ollut syynä se että olutta olisi pitänyt ostaa pari litraa jotta olisi ollut oikeutettu ”ilmaiseen” lippuun.

janoinen_leijona.jpg

Aikanaan johtavan Mousel-olutmerkin valmistus siirtyi vuosituhannen vaihteessa pääkaupungista Clausenin kaupunginosasta Diekirchin panimoon.

clauselin_auto.jpg

Entiselle Mouselin panimoalueelle syntyi baari- ja ravintolakeskittymä Rives de Clausen. Ravintola Mousel’s Cantine myy vuonna 2008 perustetun mikropanimo Clauselin olutta.

bieres_henri_funck.jpg

Mouselin panimo osti vuonna 1982 Neudorfin kaupunginosassa toimineen Henri Funckin panimon. Funckin olut katosi markkinoilta ja panimorakennusten tilalle suunnitellaan nyt asuntoja.

bieres_funck_mainos.jpg

Luxemburgin panimoteollisuuden kolmonen on vuonna 1824 perustettu, maan pohjoisosassa Wiltzissä toimiva perheyritys Simon, jota johtaa kolmekymppinen Betty Fontaine. Simon on ottanut haltuunsa pari niin ikään pohjoisessa toimivaa mikropanimoa ja tuottaa perusoluen rinnalla erikoisuuksia, kuten suodattamaton spelttiolut Dinkel. Spelttioluen ja luxemburgilaisen skumpan sekoitus Simon Prestige käväisi markkinoilla ja katosi vähin äänin.

okult_bio.jpg

Simonin Okult blanche on suurherttuakunnan ainoa luomuolut: vehnää, ohramallasta ja mausteena ripaus korianteria.

waissen_ourdaller.jpg

Simonin pintahiivaolut Ourdaller Wäissen sisältää ripauksen spelttiä.

Simonin panimo on osakkaana Wiltzin linnan entiseen talliin sijoitetussa panimomuseossa, jonka kokoelmissa on muun muassa pääkaupungissa toimineen Funckin panimon kalustoa.

wiltz_olutmuseo.jpg

Viiniä väkevämpääkin Luxemburgissa tislataan, joskin tuotannon määrä on nykyään mitätön, vain 600 hehtolitraa vuonna 2009. Tislaajien määrä on pudonnut useista sadoista alle sataan. Tavanomaisin hedelmäviinojen raaka-aine on mirabelle, keltainen kriikuna, Ranskan puoleisen Lothringeinin ”kansallismarja”. Luxemburgissa tiputellaan myös muita hedelmäviinoja.

96_juontiviinaa.jpg

Jos maulla ei ole väliä ja hinta ratkaisee, kaupoista saa 96-volttista "juontiviinaa" parilla kympillä litran.

Buffin mahakatkero on luxemburgilainen erikoisuus, jonka reseptin kerrotaan löytyneen Leydenin yliopiston professorin, vuonna 1738 kuolleen ”kuuluisan herbalistin” A. Boerhaaven jälkeen jääneestä käsikirjoituksesta. Etiketissä ilmoitetaan valmistajaksi echternachilainen ”Louis Buff seuraajineen” mutta myös Buff on päätynyt suuremman yrityksen haltuun ja valmistetaan nykyään toisaalla.

echternach.jpg

buff_bourscheidissa.jpg

”Kun maha nurisee, anna sille Buffia” kehottaa mainos Bourscheidin linnassa. Litran pullo Buffia maksaa 15 euron kieppeillä. Yllä Echternachin raatihuone.

Toinen luxemburgilainen erikoisuus on Beaufortin linnan herkullinen mustaherukkalikööri. Beaufortissa valmistetaan myös muita marjaliköörejä mutta ne eivät vedä vertoja Casserolle. Alkuperäinen nimi Crème de Cassis du Château de Beaufort muuttui Casseroksi koska burgundilaiset tuottajat ovat pyrkineet rajaamaan Crème de Cassis-nimityksen itselleen. Beufortin likööriyritystä johtaa yhdeksänkymppinen linnanrouva.

ch_beaufort.jpg

Pari tuhatta litraa Beufortin Casseroa vuosittain valmistetaan käsityönä uuden linnan kellarissa. Vanhan rauniolinnan kellarissa on kidutusvälinemuseo.

Muitakin hassutuksia löytyy. Koska Luxemburg, tai ainakin Ardennien vuoristo, on takametsää niin kuin Suomikin, valmistetaan myös täällä kuusenkerkkälikööriä, Dännespözendrëpp.

Lopuksi on mainittava myös luxemburgilaiset pullovedet. Kivennäisvesi Rosport vietti 50-vuotispäivää vuonna 2009. Kivennäisvedestä kuuluu kiitos Bofferdingin perheelle, joka halusi laajentaa panimotoimintaa vesilinjalle ja antoi eräälle geologille tehtäväksi etsiä mineraalipitoinen lähde. Lähde löytyi Giesenbourista Vulkaneifel-alueen reunalta. Valtaosin Saksan puolella sijaitsevan Eifel-vuoriston pikku tulivuoret olivat toiminnassa vielä 10 000 vuotta sitten ja maan alla piilee magman tuottamaa hiilidioksidia. Rosportin tehdas sijaitsee Sûre-joen rannalla paikassa jossa oli muinoin kahlaamo; siksi kuplaveden tunnuksena on hevonen. Kuplaveden kaveriksi lanseerattiin vuonna 2001 kuplaton Viva.

schuberfouer_sponsori_2010.jpgpoms.jpg

Rosport on on jokavuotisen Schuberfouer-kausihuvipuiston pääsponsori. Vuonna 2012 lanseerattiin saksalaisen Apfelschorlen kilpailijaksi Rosportin Poms eli omenamehusta ja kivennäisvedestä sekoitettu virvoitusjuoma.

Liekö koti- ja ulkomaisten pullovesien mainonnalla osuutta siihen että hanavesien käyttö juomavetenä on vähentynyt. Ruokakaupassa tulee joskus sääli perheenemäntiä, jotka roudaavat puoltitoistalitraisista vesipulloista koostuvia sikspäkkejä. Suurherttuakunnan vesilaitokset ryhtyivät vuonna 2009 vastahyökkäykseen lähettämällä vesibussin, Waasserbus, mainostamaan vesijohtovettä eko- ja muissa tapahtumissa ja kouluissa. Kampanjaan kuului myös kilpailu, jossa oli mahdollisuus voittaa koko vuoden hanavedet!

hyvaa_vetta2.jpg

Luxemburgin kaupungin juomavesistä yli puolet tulee kaupungin alueella sijaitsevista lähteistä. Vesi on pääsääntöisesti kovaa ja kalkkipitoista kuljettuaan kalkkikivikallion läpi. Astiat ovat tiskin jäjiltä kalkkilaikkuisia ja pesukoneet tarvitsevat tiuhaan kalkinpoistoa. Vesi on kuitenkin täysin juomakelpoista ja – kuten kaupungin ekolehdessä neuvotaan – parhaimmillaan kun sitä on pidetty tunnin verran viilenemässä jääkaapissa.

birelerhaff.jpg

Sandweilerin kunnassa Birelerhaffin tilan lähetyvillä on yksi Luxemburgin kaupungin vedenottamoista, Birelergrundin lähde, josta tulee vettä asuinalueelleni Garen kaupunginosaan.

Epilogi 2013

Mitä kuuluu 2018

LÄHTEET JA LINKIT

Institut Viti-Vinicole / Weinbauinstitut

Commission de Promotion des Vins et Crémants de Luxembourg

Is it true what they say about wine in Luxembourg?

Eau potable. Ecologique 2/2008.

Bodeux J-L. Bières et braseries des 2 Luxembourg. Weyrich, 2011.