Vähemmistönä omassa maassa

22.4.2012                            LINKIT                                             LISÄÄ KUVIA

Luxemburgin noin puolesta miljoonasta asukkaasta lähes puolet, 43 prosenttia on muiden maiden kansalaisia. Suurin vähemmistöryhmä ovat portugalilaiset, joita on noin 80 000 eli 16 prosenttia. Ranskalaisia on noin 30 000 eli vajaat kuusi prosenttia. Suomalaisia on tuhatkunta eli 0,2 prosentin luokkaa. Suomalaiset ovat tyypillisesti EU-instituutioiden virkamiehiä tai virkamiesten perheenjäseniä.

Luxemburgin kaupungissa asuu 153 kansallisuutta. Moni on lähtöisin EU:n ulkopuolelta: esimerkiksi noin 1700 amerikkalaista, 1500 venäläistä, 500 filippiiniläistä, 50 uusiseelantilaista ja 30 kuubalaista. Pääkaupungin tiedotuslehti City Magazine on julkaissut hauskaa juttusarjaa, jossa esitellään vierasmaalaisyhteisö kerrallaan henkilöhaastatteluin elävöitettynä. Huhtikuussa 2012 olivat vuorossa suomalaiset, joita pääkaupungissa oli 649.

Pääkaupungissa alkuasukkaat ovat vähemmistönä: 96 000 asukkaasta 65 prosenttia on ulkomaalaisia. Ulkomaalaisten osuus on suurin Garen ja Bonnevoien kaupunginosissa rautatieaseman tienoilla. Alkuasukkaiden osuus on puolestaan suurin Cents, Hamm ja Cessange-nimisissä kaupunginosissa, jotka viettävät hiljaiseloa kaupungin laitamilla. Toiseksi suurimmassa kaupungissa Esch-sur-Alzettessa tilanne on samankaltainen: 30 000 asukkaasta on alkuasukkaita niukin naukin puolet.

Maahanmuutto ei ole uusi asia. Viimeisten 150 vuoden aikana on Luxemburgiin muutettu kolmena suurena aaltona. Kaivosteollisuuden alkuaikoina 1800-luvun puolivälissä maahan muutti työvoimaa naapurimaista, etenkin Saksasta. Kun lähiseudun työvoimareservit ehtyivät, alkoi siirtotyöläisten aalto Italiasta 1800-luvun lopulla. Pienen Dudelangen kaupungin terästyöläisten muinoin asuttama kaupunginosa tunnetaan edelleen nimellä Pikku Italia vaikka valtaosa nykyisistä asukkaista on portugalilaisia. Portugalilaisten maahanmuutto alkoi vuoden 1915 tienoilla, kun työvoiman ylitarjonnasta kärsivä Portugali solmi työvoimavajausta potevan Luxemburgin kanssa sopimuksen työvoiman viennin edistämisestä. Samanlaisilla järjestelyillä tuotettiin työvoimaa toisen maailmansodan jälkeen Italiasta Belgiaan ja 1960-luvulta alkaen Turkista Saksaan. Luxemburgissa suurin portugalilaisaalto alkoi 1960-luvulla.

dudelange-pikku-italia2.jpg

     Dudelangen kaivoskaupungin Pikku Italiaa.

Suurin osa italialaisista kaivostyöläisistä palasi aikanaan kotimaahansa. Suurherttuakuntaan pysyvästi asettuneet italialaistaustaiset työskentelevät nykyään hallinnossa ja palveluissa. Italialaiset ovat asettuneet tukevasti ravintola-alalle. Italialaisia ravintoloita on paljon ja muidenkin ravintoloiden työntekijöistä suuri osa on italialaisia.

Portugalilaisia työskentelee runsaasti rakennus- ja siivousaloilla ja vähittäiskaupassa. Rakennusalalla toimii myös portugalilaistaustaisia yrityksiä, alkaen yhden miehen putkityö- ja remonttifirmoista suuriin rakennus- ja kiinteistönvälitysfirmoihin. Kun rakennusalalla alkaa kollektiivinen kesä- tai talviloma, linja-autoasemalta lähtee jatkuvalla syötöllä tilausbusseja kohti Portugalia. Rakennustyömailla järjestetään ajoittain tehotarkastuksia luxemburgilaisten, portugalilaisten, puolalaisten, ranskalaisten ja belgialaisten työsuojelutarkastajien yhteistyönä. Tarkastuksissa pljastuu työturvallisuusmääräysten rikkomuksia ja riistopalkkausta harjoittavia alihankkijoita. Ilmitulleissa tapauksissa työnantajan on maksettava laillisesta palkasta puuttuva erä käteen viranomaisen läsnäollessa.

rakennusturvallisuutta1.jpg

Portugalilaisväestön osuus näkyy esimerkiksi portugalilaisten kahviloiden, ravintoloiden, kauppojen ja jalkapalloklubien runsautena. Valtavirran ruokakaupoissa on hyvät valikoimat portugalilaisia tuotteita, esimerkiksi bacalhaota eli kuivattua turskaa, chorizoja sun muita maukkaita makkaroita, tummaksi paahdettua kahvia sekä portugalilaisia viinejä ja oluita. Naapurikorttelin portugalilaiskaupan perinnepikkuleivät, aniksella maustetut viuvas eli lesket ovat suussa sulavia. Portugalilaisella kahvinkorvikkeellakin (mistura iberico tai mistura popular) on kysyntää niin paljon että sitä kannattaa pitää kaupan. Sekoituksessa on enintään puolet kahvia ja loput paahdettua ohraa ja sikuria – huomattavasti decafia edullisempi vaihtoehto, jos haluaa vähentää kofeiinitankkausta.

Kuivattua turskaa

     Bacalhao-kuivakalaa ruokakaupassa.

Viime vuosikymmenten maahanmuuttoa ei voi luonnehtia aalloksi koska muuttajia tulee tasaiseen tahtiin monesta maasta. Imureina toimivat EU-instituutiot ja ylikansallisten firmojen pääkonttorit. EU-komissioon palkataan työvoimaa jäsenvaltioiden väkilukujen suhteessa. Kun Kroatia vuonna 2013 liittyy Unioniin, kroatialaiset tulevat olemaan rekrytointilistan kärjessä.

EU-instituutioiden ja kansainvälisen bisneksen työntekijöistä osa on tullut jäädäkseen, osa viipyy vain muutaman vuoden. Pääkaupungin asukkaista noin kymmenesosa vaihtuu vuosittain. Vuonna 2009 lähtijöitä oli 9000 ja tulijoita 12 000. Tulijoiden perehdyttäminen paikallisiin oloihin on elintärkeää monikulttuurisen yhteisön toimivuuden kannalta. Kaupungin tiedotuslehdistä toinen, saksan ja ranskan kielisenä ilmestyvä Ons stad eli ”meidän kaupunkimme” on suunnattu kantaväestölle. Englannin ja ranskan kielisenä ilmestyvä City Magazine on suunnattu myös uusille tulijoille ja satunnaisille turisteille.

Ilman maahanmuuttoa ja korkeaa syntyvyyttä maahanmuuttajaperheissä Luxemburgin väestö kutistuisi. Alle 35-vuotiaista kolme neljästä on ulkomaalaistaustaisia, yli 50-vuotiaista ”vain” joka toinen. Maahanmuuttajalasten kouluttaminen on haaste sinänsä. Esimerkiksi Luxemburgin kaupungin alakouluissa opiskelee 80 kansallisuutta. Kesken koulun maata muuttaneille nuorille järjestetään insertio-opetusta joka valmentaa joko normaaliluokille tai kansainväliseen ylioppilastutkintoon tähtääville luokille.  EU-virkamiesten lapset käyvät pääsääntöisesti omaa Eurooppa-kouluaan, jossa voi opiskella äidinkielisessä tai vieraskielisessä luokassa. Suomalaisia oppilaita koulussa on pari sataa ja suomalaisia opettajia pari kymmentä.

EU-maiden liput liehuvat

     Kirchbergin EU-kaupunginosaa.

Maahanmuttajien etujärjestö ASTI (Association de Soutien aux Travailleurs Immigrés) avasi vuonna 2008 käytännön neuvoja tarjoavan nettisaitin (www.bienvenue.lu/)  joka keräsi ensimmäisen toimintavuoden aikana tiedonhakijoita noin 40 maasta. ASTI järjestää kielikursseja ja tulkkauspalveluita 15 kielellä.

Turvapaikanhakijoista vastaa vastaanotto- ja integraatiotoimisto OLAI (Office luxembourgeois de l’accueil et de l’integration). Valtaosa hakijoista tulee Balkanilta. Hakijoita on ollut vuosittain muutamasta sadasta tuhanteen. Noin viidennes on saanut jäädä maahan. Lehdissä on ajoittain raportoitu radikaaleista ulosheitto-operaatioista. Esimerkiksi Kosovoon on palautettu kymmeniä turvapaikanhakijoita, joukossa lapsiperheitä joiden vesat ovat ehtineet käydä Luxemburgissa koulua useita vuosia. Vuonna 2011 turvapaikanhakijoiden määrä kasvoi yllättäen yli vastaanottokapasiteetin ja osa päätyi – talven alla – teltta- ja konttimajoitukseen.

Monikansalliseen Luxemburgiin kuuluvat myös frontalieerit eri naapurimaista päivittäin pendelöivät työntekijät. Suurherttuakunnan työntekijöistä noin 25 prosenttia on alkuasukkaita, 30 prosenttia maahanmuuttajia ja 45 prosenttia frontalieereja. Kun pääkaupungin etäisyys Saksan, Ranskan ja Belgian rajoilta on parin-kolmen kymmenen kilometrin luokkaa, rajan takaa työhön pendelöinti ei ole sen kummempi asia kuin kehäkolmosen takaa Helsinkiin töihin tuleminen. Paitsi että Luxemburgin liikenteen infrastruktuuria ei ole suunniteltu 150 000 frontalieerin päivittäistä menemistä ja tulemista varten.

salkkumies2.jpg

    
Osa frontalieereista on lähialueilta kotoisin olevia naapurimaiden kansalaisia, jotka ovat löytäneet työpaikan suurherttuakunnasta. Belgian rajantakaisen maakunnan - Belgian Luxemburgin – runsaasta sadasta tuhannesta työntekijästä neljännes ja lähimmän belgialaisen kaupungin Arlonin työväestä noin puolet pendelöi päivittäin suurherttuakuntaan. Ranskan Lothringenin työvoimasta vajaat kymmenen prosenttia on työllistynyt Luxemburgiin.
 
Osa frontalieereista on Luxemburgissa sijaitsevien EU-instituutioiden tai kansainvälisten firmojen työntekijöitä, jotka ovat löytäneet rajan takaa edullisen asunnon. Vaihtuva ja kasvava kansainvälinen työvoima pitää sekä vuokra- että omistusasuntojen hinnat suurherttuakunnassa sietämättömän korkeina. Naapurimaiden huokeampien asumiskustannusten ansiosta frontalieeriperheillä on varaa ylläpitää pariakin autoa, joilla sitten suhataan suurherttuakuntaan työpaikalle ja kouluun.

Joissakin tilastoissa Luxemburg komeilee sikarikkaana maana, jonka kansantuote henkeä kohden on kaksin-kolminkertainen suhteessa EU:n keskitasoon. Selityksenä ovat frontalieerit: kansantuotetta laskettaessa otetaan huomioon frontalieerien työpanos mutta heitä ei lasketa päälukuun. Vaikka suurherttuakunta ei tulisi toimeen ilman frontalieereja ei näiden strateginen rooli välttämättä näy palkkatasossa. Vuonna 2006 keskipalkka Luxemburgissa oli noin 3200 euroa. Kun luxemburgilaisten työntekijöiden keskipalkka oli lähes 3500 euroa, huonoimmin palkatun frontalieeriryhmän eli ranskalaisten keskipalkka oli vain 2700 euroa. Haitarin yläpäässä oli viisikymppinen finanssialan ylempi toimihenkilömies ja alapäässä alle 25-vuotias vailla ammattikoulutusta ravintola-alalla työskentelevä nainen.

Työelämän kansainvälisyyden ja elinyhteisön monikulttuurisuuden suhteen Luxemburg on ehkä tulevan Euroopan koelaboratorio. EU:n tavoitteenahan on, että työvoima liikkuu sinne missä sitä tarvitaan. Liikkuvuuden esteitä puretaan lisäämällä tutkintojen vertailukelpoisuutta ja sopimalla liikkuvan työvoiman sosiaaliturvasta. Liikkuvan työvoiman kotouttaminen on vastaanottavien jäsenvaltioiden vastuulla. Luxemburgissa haasteeseen suhtaudutaan vakavasti. Kun asukkaista puolet ja työvoimasta kolme neljännestä on ulkomaalaisia, ja edustettuina ovat kaikki EU-maat ja monta muuta kaupan päälle, eivät yhteisön toimivuus, kulttuurien rinnakkainelo ja suvaitsevuus ole itsestäänselvyyksiä.

Monikulttuurisuustapahtuma

     Monikulttuurisuustapahtuma Abbaye de Neumünsterissä.

Luxemburgissa panostetaan monikulttuurisuuden rakentamiseen ja nimenomaan kultuurin kautta. Maa on tulvillaan kulttuuritapahtumia, jotka tarjoavat eri tahoilta lähtöisin oleville mahdollisuden kanssakäymiseen ja yhteiseen kokemukseen. Maahanmuuttajajärjestöjen yhteistyöelin CLAE (Comité des associations d’étrangers) järjestää vuosittain maahanmuuttofestivaalin, joka tarjoaa yhtäältä kulttuuriviihdettä, toisaalta tietoa koulutus- ja sosiaalipalveluista.

Integroivat kulttuuritapahtumat voi jakaa karkeasti monikulttuurisiin, monokulttuurisiin ja kulttuurisiin. Monikullttuuriset tarjoavat sateenkaarta. Esimerkiksi etelän kaivosteollisuusalueella sijaitseva Differdangen kaupunki järjestää vuosittain monikulttuurisuusfestivaalin, joka tarjoaa paikkakuntalaisille mahdollisuuden kokoontua maistelemaan vaikkapa algerialaisia, brasililalaisia  ja kamerunilaisia herkkuja sambashown siivittämänä.

Monokulttuuritapahtumat tarjoavat puolestaan kulloisellekin expat-yhteisölle mahdollisuuden lujittaa yhteenkuuluvuutta ja nostaa profiilia muiden silmissä. Esimerkiksi skandinaavit kunnostautuvat järjestämällä vuosittain Lucia-kulkueen pääkaupungin sydämessä. Kesäkauden attraktioita on kelttifestari Grundin kaupunginosassa Scott’s ja Oscar Wilde-pubien ympärillä.

kelttifestari_2012b.jpg

Piiritanssin opetusta ja hiidenkivenheittoa kelttifestarissa 2012.

kelttifestari_2012a.jpg

Pääkaupungin matkailutoimisto järjestää kevät- ja kesäkaudella huikean määrän ilmaiskonsertteja. Yhtenä tehtävänä on elävöittää keskustaa viikonloppuisin, jolloin kaupunki on täynnä turisteja mutta kaupat ja toimistot tauolla. Kulttuuritapahtumat on kuitenkin yhtä lailla suunnattu vakiasukkaille ja ne vetävät väkeä kaikista kansankerrostumista.

”Musiikkikevät” (Printemps musical) maaliskuulta toukokuulle keskittyy jazziin ja maailmanmusiikkiin. All American Music Festival alkoi nimellä New Orleans meets Luxembourg vuonna 2006 kun jazz- ja r&b-bändejä Atlantin molemmin puolin kokoontui solidaarisuuskonserttiin hurrikaani Katrinan koettelemien louisianalaismuusikoiden hyväksi.

Jambalayakoju

     New Orleans meets Luxembourg 2009.

”Kesä kaupungissa” (Summer in the City) kesäkuulta syyskuulle painottaa rokkia ja poppia. Päätorilla Knuedlerillä pidetyn avajaiskonsertin perinteeksi on muodostunut 150-päisen filharmonisen orkesterin esittämä rock- ja popkavalkadi. Rock um Knuedler nostaa framille paikallisia bändejä ja maailmanmusiikkitapahtuma MeYouZik esittelee tähtivieraita kaukomailta.

Missikilpailut ovat yksi tapa ylläpitää kulttuurista yhteisyyttä ja erityisyyttä. Suurherttuakunnassa järjestetään vuosittain muun muassa Miss Portugali-kilpailu, joka tuo mieleen idols-kisat. Finaaliin asti päässeet kilpailijat harjoittelevat kävelyä, tanssia, meikkaamista ja muuta stailaamista, ja touhua seurataan lehtien kuvareportaaseissa puolen vuoden ajan. Luxemburgin Miss Italia –kilpailu on osa maailmanlaajuista kisaa, jossa eri maiden ulkoitalialaiset missit kokoontuvat lopuksi ”vanhaan maahan” Miss Italia nel Mondo –kilpailuun.

Sardanaa tanssiva piiri

     Espanjalaisyhteisön jalka nousee koreasti Place de Paris -aukiolla.

Kulttuurien väliset kädenojennukset ovat tavoitteena toukokuun lopun ”naapurijuhlassa” (Fête des voisins). Idea on lähtöisin Pariisin XVII kaupunginosasta, jonka asukasyhdistys ryhtyi vuonna 1990 murtamaan sosiaalista eristyneisyyttä järjestämällä perhejouluja perheettömille ja kummitukea vaikeuksiin joutuneille. Naapurijuhlan idea on yksinkertainen: kutsutaan oman talon, kadun tai korttelin naapurit yhteiselle aperitiiville tai aterialle. Leivän murtaminen ei ratkaise sosiaalisia ongelmia mutta toisiin tutustuminen on ensi askel kohti rakentavaa vuorovaikutusta. Vuonna 2010 arvioitiin kahdeksan miljoonan ranskalaisen osallistuneen naapurijuhliin.

Luxemburgissa perhe- ja integraatioasioiden ministeriö kannustaa naapurijuhlien (Nopeschfestjärjestämiseen jakamalla joka kotiin opaslehtisen. Jotkut yhdistykset ja kunnat järjestävät naapurijuhlia tai jakavat puuhamiehille tukimateriaaliksi kutsukortteja, t-paitoja ja ilmapalloja.

Kun kysyin näillä nurkilla vuosikymmeniä asuneelta naapurintädiltä, onko pikku kadullamme tapana järjestää naapurijuhlia, täti oli hetken ymmällään ja tokaisi sitten: ”Aai, ne on niitä portugalilaisten juttuja!”

Täti taitaa olla oikeassa: halu ja tarve vuorovaikutukseen vaihtelee. Portugalilaissyntyinen jalkahoitajani kertoi muuttaneensa Luxemburgiin kahdeksanvuotiaana vanhempiensa kanssa. Täällä koulunsa käyneenä hän puhui sujuvasti paitsi portugalia, myös ranskaa, saksaa ja letzeburgin kieltä. Hänen teini-ikäisistä Luxemburgissa syntyneistä tyttäristään toinen suunnitteli jatkavansa lukion jälkeen opintoja Luxemburgissa mutta toinen suunnitteli palaavansa koulun jälkeen ”vanhaan maahan”.

Maahanmuuttajia kuvaava veistos

     Muistomerkki maahanmuuttajille Dudelangessa.

Vaikka Luxemburgissa suorastaan ponnistellaan kansainvälisten firmojen ja kansainvälisen työvoiman saamiseksi maahan, kansalaisuuden myöntäminen on ollut nihkeää. Vuonna 2009 voimaan astunut kaksoiskansalaisuuden salliva laki on suunnattu maassa pitkään asuneille ja toisen polven maahanmuuttajille. Kansalaisuuden edellytyksenä on letzeburgin kielen taito joka on osoitettava kokeessa. Kielikokeelta säästyvät hakijat, jotka ovat asuneet suurherttuakunnassa neljännesvuosisadan tai käyneet täällä koulua vähintään seitsemän vuotta. Laki moninkertaisti oitis kansalaisuuden hakijoiden määrän. Suurimmat hakijaryhmät olivat lähtöisin Portugalista ja entisestä Jugoslaviasta. Uuden lain ensimmäisen vuoden aikana kansalaisuus myönnettiin noin 3200 hakijalle.

Myös maastamuutto on Luxemburgissa tuttu ilmiö. Kuten Suomesta, myös täältä on lähdetty muille maille leveämmän leivän hakuun. Köyhästä parin sadan tuhannen asukkaan matalousmaasta lähti 1700 ja 1800-luvuilla runsaat 70 000 henkeä siirtolaisiksi ensin Ranskaan, sitten Amerikkoihin. Muuttoaalto kääntyi päinvastaiseksi vasta 1890-luvulla terästeollisuuden nousun myötä.

Kun toisen maailmansodan alta maanpakoon lähtenyt suurherttuatar Charlotte kiersi Yhdysvalloissa keräämässä moraalista ja taloudellista tukea natsi-Saksan miehittämälle pikku maalleen, löytyi kaikupohjaa etenkin Keski-Lännen vauraista luxemburgilaisyhteisöistä. Luxemburgilaisjuuria vaalitaan yhä. Vuonna 2009 Luxemburgin kaupunki lahjoitti 5500 letzeburginkielistä kirjaa Wisconsinissa sijaitsevaan kirjastoon jota ylläpitää Luxembourg American Cultural Society.

Luxemburgilaisten nykyinen maastamuutto ei ole mittavaa. Työntöä ei aiheuta köyhyys kuten ennen vanhaan vaan pikemmin yletön vauraus eli korkeat elinkustannukset. Varsinaista maastamuuttoa merkittävämpi ilmiö on frontalieeriksi ryhtyminen. Vuosina 2001-2007 lähes kahdeksan tuhatta Luxemburgissa työkentelevää ihmistä muutti asumaan rajan taakse naapurimaahan, varsinkin Saksaan. Ylivoimaisesti tärkein syy oli siedettävämmät asumiskustannukset rajan takana. Syntyperäisten luxemburgilaisten osuus frontalieereiksi ryhtyneistä on 2000-luvulla kasvanut noin viidenneksestä noin kolmannekseen.

Saksan Saariin muuttaneiden luxemburgilaisten elämää seuranneen tutkija Birte Nienaberin mukaan (L’Essentiel 19.5.2010) joissakin tapauksissa muuton syynä on Luxemburgin voimistuva monikulttuurisuus. Saksasta haetaan homogeenisempaa – tutumpaa ja turvallisempaa – kulttuuriympäristöä. Kaikki eivät kumminkaan kotoudu: työpaikan lisäksi myös sosiaaliset siteet ja verkostot ovat edelleen Luxemburgissa. Muuttajat tuntuvat jäävän jonkinlaiseen virtuaalisen luxemburgilaisuuden tilaan. Ehkäpä tämä onkin monikulttuurisen pikku maan identiteetin ydin: luxemburgilaisuus on asenne!

Luxemburgin leijonalippuja ja lippiksiä

Epilogi 2013

Mitä kuuluu 2018

LÄHTEET JA LINKIT

Yhteiskuntatieteellinen tutkimuskeskus CEPS/INSTEAD

Luxemburgin tilastokeskus

Luxembourg City Magazine

Nogueira A. Os Portugueses no Luxemburgo.Sitio do Livro, 2011.

Contacto – Luxemburgin portugalinkielinen viikkolehti

Luxemburgin suomalaisyhdistys

Luxembourg American Cultural Society

ASTI: Tietoa tulokkaille

Tietoa frontalieereille

Euroopan naapuripäivä

Sitarz K. Ils ont choisi de vivre à l’étranger. Femmes Magazine, Mars 2009.

Luxemburg, USA, 2007.
Luxemburgilaisten Amerikan-siirtolaisuutta kuvaava dokumenttielokuva.

Mir Wëllen Net Bleiwen, 2010.
Eri puolille maailmaa muuttaneiden luxemburgilaisten identiteettiä luotaava dokumenttielokuva.