Kakkua jaettavaksi

3.8.2012                             LINKIT 

Monelle tulee Luxemburgista mieleen vain, että se on jossain Saksan tai Ranskan tienoilla oleva paikka jossa alkoholi on edullista ja veroja maksetaan vähän jos ollenkaan. Vuonna 2011 oli palkkatulosta perittävä vero enintään 39 %. Sen päälle tuli vaikeaselkoinen joukko sosiaalivakuutusmaksuja: työttömyysvakuutus 4 % (suurituloisilta 6 %), sairaus- ja sosiaalivakuutus 11 % (työnantajan sosiaalivakuutusmaksu oli 15 % tietämissä), riippuvuusvakuutus vanhuspalveluiden rahoittamiseen 1,4 % ja lisäksi muutaman viime vuoden aikana peritty ylimääräinen ”kriisivero” 0,8 %. Osinkotuloista peritään 10 % lähdeveroa ja kunnat perivät kiinteistöveroa.

kotini_on_linnani.jpg

Luxemburg on hyvinvoiva maa mutta kaikki eivät ole rikkaita. Noin 20 % talouksista maksaa noin 80 % veroista, yritysverotus pois lukien. Toisaalta noin 40 % talouksista on vapautettu veroista pienituloisuuden vuoksi.

Arvonlisävero on 15 % eli alin EU:n sallima perustaso. Lisäalennetulla ALV:la tuetaan muun muassa elintarvike- ja kukkakauppaa, lämmityspolttoainekauppaa ja finanssialan palveluita. Bensaa, tupakkaa ja alkoholia on perinteisesti verotettu kevyemmin kuin naapurimaissa. Kun vuonna 2010 pohdittiin, miten saataisiin valtion talous pysymään tolpillaan laman leikatessa verotuottoja, yhtenä mahdollisuutena esitettiin bensan, alkoholin ja tupakan irrottamista elinkustannusindeksistä, joka nostaa automaattisesti palkkoja, eläkkeitä ja sosiaalietuuksia. Tosin indeksikorotukset ovat olleet jäädytettyinä muutaman huonon talousvuoden ajan. Valtiovarainministeri yritti väittää että viina ja tupakka ovat ylellisyyskulutusta ja että ei ole oikein että huonosti hoidettu öljypolitiikka jossain muualla maailmassa murentaa valtiontaloutta täällä Luxemburgissa. Ministeri jäi yksin näkemyksineen.

veronmaksu.jpg

Luxemburgin kaupunginmuseon seinässä on roomanaikainen reliefi, joka kuvaa veronkantoa.

Polttoainevero on EU:n halvimpia: heinäkuussa 2012 polttoainevero litralta lyijytöntä bensaa oli 46 senttiä, mukaan lukien 2 senttiä ympäristöveroa. Suomessa polttoainevero ympäristöveroineen oli 65 senttiä litralta. Halvin polttoainvero oli Kyproksella, 36 senttiä litralta, mutta toisaalta bensakaupan ALV on Kyproksella 17 %. Kallein polttoainevero oli Hollannissa, 73 senttiä litralta ja ALV:kin oli siellä 19 %. Edullinen bensa on Luxemburgissa saavutettu etu, josta ei haluta luopua, ja myös tulonlähde. Maan rajoille on perustettu bensakyliä, joissa on eri ketjujen asemia vieri vieressä. Vuonna 2009 arvioitiin että Saksan puolella rajaa on kolmen vuoden aikana noin 70 bensa-asemaa lopetettu Luxemburgin hintakilpailun takia. Luxemburgissa myydystä polttoaineesta kaksi kolmannesta menee frontalieereille tai kauttakulkijoille. Talouslama on kaventanut hintaeroa mutta ei kadottanut: elokuussa 2012 maksoi litra bensaa Luxemburgissa noin 1,3 euroa, rajan takana Ranskassa jopa 1,6 euroa.

Tupakkavero on Luxemburgissa EU:n matalin. Tupakkavero savukkeiden keskihinnasta on noin 70 %. Suomessa tupakkaveroa on noin 80 % ja Bulgariassa eniten EU:ssa, 86 %. Luxemburgin tupakasta 90 % myydään ulkomaalaisille. Kanta-asiakkaita ovat frontalieerit, Luxemburgin kautta ajavat rekkakuskit ja rajaseudun asukkaat, jotka käyvät täällä bensaostoksilla. Naapurimaat syyttävät Luxemburgia syövän viennistä ja EU kovistelee lepsusta tupakkapolitiikasta.

Ravintoloissa tupakoiminen kiellettiin joku vuosi sitten ja terveysministeri Mars Di Bartolomeo suunnittelee nyt tupakoinnin lopettamista baareista. Äänekkäimpiä vastustajia on maan suurin panimo Brasserie Nationale, joka lupaa osallistua tupakkavalistuskampanjaan. Koska valistuksen vaikutukset näkyvät vasta pitkällä aikavälillä, rajoituksia pitäisi harkita vasta viiden vuoden kuluttua, sanoo panimo. Tupakoinnin lopettamista on vuodesta 2008 tuettu sairausvakuutuksen kautta: jos lopettajat osallistuvat kahdeksan kuukauden vieroitusohjelmaan, korvataan käynti lääkärin vastaanotolla kerran kuussa ja vieroitus- ja korvauskustannuksista 100 euroa.

landewyckin_rakennuksia.jpg

Landewyckin tupakkatehtaan rakennuksia.

Landewyckin tupakkatehdas on yksi Hollerichin kaupunginosan kiintopisteitä. Tupakkaa ulkomaille roudaavat rekat tukkivat ajoittain liikennettä ja muutamana päivänä viikossa leijailee kaupunginosassa makea tupakan lemu. Vuonna 1847 perustettu yritys työllistää 700 henkeä Luxemburgissa ja tuhatkunta naapurimaissa – ja Unkarissa – sijaitsevissa tytäryrityksissään. Landewyckin savukemerkkejä ovat ruhtinaalliselta kuulostava Ducal, elvyttävältä kuulostava Elixyr, 100-prosenttisesti lisäainevapaa Che ja Maryland, jota mainostetaan jättikirjaimin Luxemburgiin saapuvien junien reitillä: ”ons cigaretten” eli ”meidän savukkeemme”.

che_additive_free_tobacco.jpghome_landwyck.jpg

Hollerichissa sijaitsee Landewyckin tupakkatehtaan sponsoroima partiolaisten kolo.

Viinistä ei Luxemburgissa peritä alkoholiveroa. Viinin ja kuohuviinin ALV on tavanomaiset 15 %. Enintään 13-prosenttisista viineistä peritään alennettu ALV 12 %. ALV:n lisäksi tavanomaisista viinaksista peritään veroa 1041 euroa hehtolitralta puhdasta alkoholia. Muutama EU-maa (Kypros, Italia, Unkari, Bulgaria, Romania) perii viinaksista vähemmän alkoholiveroa mutta enemmän arvonlisäveroa. EU:n korkein viinavero on Ruotsissa, Suomessa ja brittilässä – viisin-, nelin- ja kolminkertainen Luxemburgin tasoon verrattuna.

Alkoholijuomat ovat Luxemburgissa edullisia. Toki merkkituotteista joutuu maksamaan merkkilisää täälläkin, joten eikoistarjouksia kannattaa katsella. Kansallismaisemaan kuuluvaa olut- ja skumppamainontaa lukuun ottamatta ruokamarkettien tyrkytyshinnat lehdissä ovatkin näkyvin alkoholimainonnan muoto. Muutama esimerkki viime vuosien varrelta. Normaali viikonlopputarjous kesällä 2009: kuuden pullon laatikko JP Chenet roseeviiniä (se vinokaulainen pullo jonka kyljessä on kuoppa) hintaan 14,69 eli 2,45 pullo ja kaupan päälle kaksi lasia. Joulutarjous 2010: 70 cl pullo Smirnoff-vodkaa 9 eurolla – tai kolme pulloa 15 eurolla. Kesällä 2011 olut 59 senttiä tölkki, jos ostaa 24 tölkkiä; kun tölkit olivat puolilitraisia, tuli litrahinnaksi 1,17 euroa.

keg_3_kahden_hinnalla.jpg

Viiden litran olutkegit: kolme kahden hinnalla.

Viiniä pyritään myymään – ja ostetaankin – ei pullo- vaan laatikkotolkulla. Yleensä viinistä saa 10 % alennuksen jos ostaa koko 12 pullon laatikon. Suurostoksiin kannustetaan muidenkin tuotteiden suhteen. Vuonna 2009 sattui silmään suurperhen ruokahuollosta vastaavalle suunnattu ”family pack” -tarjous, johon sisältyi kaksi viiden kilon pyykkipulveritoosaa, 18 puolentoista litran vesipulloa, tusinan verran vajaan kilon painoisia tomaattisäilykepurkkeja ja puoli tusinaa valkoviinipulloa. Kaiken tämän olisi saanut vähän päälle 50 eurolla.

Yritykset maksavat liikevoitosta veroa noin 44 %. Yrityksillä on kuitenkin mahdollisuus hyödyntää luovasti monenlaisia verohelpotuksia. Niinpä Luxemburgiin ovat sijoittaneet pääkonttoreitaan tai haarayrityksiä monet kansainväliset suuryritykset. Maailman suurimpiin kuuluva karamellitehdas Ferrero, jonka brändejä ovat esimerkiksi Nutella ja Kinder, on sijoittanut pääkonttorinsa Luxemburgin lentokentän kupeeseen. Lähin Ferreron namitehdas on Belgian puolella Arlonissa.

Vaikka yrityksiä verotetaan maltillisesti, verotettavaa on niin paljon että valtion varoja kertyy riittävästi kansalaisten hyvinvoinnista huolehtimiseen. Noin 40 % valtion budjetista käytetään sosiaalisiin tulonsiirtoihin.

chambre_sensorielle.jpg

Luxemburgin kaupungilla on varaa myös taidehankintoihin. Jean-Bernard Métais'n ympäristötaideteos "Chambre sensorielle" eli "aistikammio".

Luxemburgissa on käytössä ”sosiaalinen minimipalkka” (salaire social minimum) joka lokakuussa 2011 oli 1801 euroa kuukaudessa vailla ammatillista koulutusta oleville ja koulutetuille 2161 euroa. Niillä, joiden tulot jäävät alle minimin on mahdollisuus hakea erilaisia tukia, muun muassa ”kalliinpaikan lisää” (allocation de vie chère). Luxemburg ei itse asiassa ole erityisen kallis maa. Suomen ulkoasiainministeriön asemapaikkakorvauksia varten laaditussa kalleusluokituksessa oli vuonna 2010 Ateenalla Ja Madridilla arvo 1,0 ja Luxemburgilla vain hitusen korkeampi 1,05. Oikeasti kallis paikka oli Tokio arvolla 1,5. Edullisia paikkoja oli Vilna arvolla 0,85.

Luxemburgin hyvinvointipolitiikkaa kuvaa ehkä se, että yhtenä valtiontalouden säästökeinona päätettiin vuonna 2010 lopettaa lapsilisä yli 18-vuotiailta opiskelevilta lapsilta. Opiskeleville nuorille aiemmin 25-vuotiaksi asti maksettu lisä korvattiin parantamalla opintotukea. Aiemmin opintotukea sai enintään 3900 euroa vuodessa. Uusi opintotuki on 6500 euroa vuodessa opintorahaa ja saman verran opintolainaa. Lisäksi on mahdollisuus saada enintään 3700 euroa vuodessa lukukausimaksutukea.

iso_kala.jpg

Iso kala - tai merenneidon pyrstö - Luxemburgin kaupungin virastotalon edustalla.

Säästöä syntyi muun muassa siitä että isojen lasten lapsilisä lopetettiin frontalieereilta. Rajan yli työhön pendelöivät voivat halutessaan maksaa verot ja sosiaalimaksut Luxemburgiin. Luxemburgiin maksavat ovat oikeutettuja moniin Luxemburgin sosiaalietuuksiin. Uusi opintotuki rajattiin kumminkin koskemaan vain suurherttuakunnassa asuvia opiskelijoita. Ammattiliitot haastoivat suurherttuakunnan oikeuteen frontalieerien syrjinnän takia mutta asiaa ei vielä ole lopullisesti ratkaistu. EU-oikeus päätti hiljattain samankaltaisessa jutussa Hollantia vastaan, että opintotukikäytäntö oli syrjivä, koska tuen saaminen edellytti että hakija on asunut Hollannissa yhteensä kolmen vuoden ajan viimeisten kuuden vuoden aikana. Luxemburgin opetusministeriö järkeilee että täkäläinen käytäntö ei ole syrjivä, koska EU-kansalaisilta edellytetään vain suurherttuakunnassa asumista, ilman vähimmäisaikaa. Muiden maiden kansalaiset voivat saada tukea vain jos ovat asuneet Luxemburgissa vähintään viisi vuotta.

Vuonna 2011 oli opiskelijoilla taas aihetta kapinointiin: sairausvakuutuslaitos päätti, että niiden ulkomaalaisten opiskelijoiden, jotka eivät ole Luxemburgin sairausvakuutuksen piirissä – verot ja sosiaalimaksut Luxemburgiin maksavan frontalieeriperheen lapsina – on maksettava sairausvakuutusmaksua 98 euroa kuukaudessa. Opiskelijat nostivat niin suuren äläkän että Luxemburgin yliopisto päätti ensi hätään ottaa maksun toistaiseksi kontolleen.

soittajat.jpg

Vuonna 2009 julkaistussa OECD-maita koskevassa lasten hyvinvointivertailussa Luxemburg oli parhaimmistoa asumisen, elinympäristön, terveyden ja turvallisuuden suhteen. Luxemburg oli kirkkaasti johtopaikalla lapsiperheiden käytettävissä olevien tulojen suhteen. Suomi sijoittui keskivaiheille ja esimerkiksi Italia, Espanja ja Portugali häntäpäähän. Lapsiköyhyyden suhteen Luxemburg oli kumminkin keskivaiheilla. Kun mittarina oli niiden lasten osuus, joiden perheen tulot jäävät alle mediaanitason, Luxemburgin lapsista oli köyhiä 12 %. Vähiten köyhiä lapsia oli pohjoismaissa, enintään 5 %, ja eniten Turkissa, 25 %. Vertailu perustui ennen talouslamaa koottuihin tietoihin.

Häntäpäähän surherttuakunta jäi OECD-vertailussa kun tarkasteltiin koulumenestystä, koulutuksen tasa-arvoa ja kouluviihtyvyyttä. PISA-tutkimuksen lukutaidon, matematiikka- ja tiedeosaamisen yhteen niputtavalla mittarilla Luxemburg jäi heikoimpien joukkoon yhdessä Yhdysvaltojen, Kreikan, Turkin ja Meksikon kanssa. Suomi puolestaan sijoittuu PISA-tutkimuksissa kärkeen.

strebelle_argus.jpg

Olivier Strebelle: Argus

Yksi koulutuksen tasa-arvon mittari on se, missä määrin maahanmuuttajalapset eroavat kantaväestön lapsista opiskeluolojen ja koulumenestyksen suhteen. Tässä kohtaa Suomi ja Luxemburg eivät paini samassa sarjassa: Suomessa maahanmuuttajalasten osuus jää alle viiden prosentin ja Luxemburgissa se on ennätysmäisen suuri. OECD-vertailussa opiskeluoloja mitattiin sillä, onko lapsilla käytettävissä työpöytä rauhallisessa paikassa, tietokone ja nettiyhteys, laskukone, sanakirja ja koulukirjoja. Opiskeluolojen suhteen huonommassa asemassa olevista lapsista oli Suomessa maahanmuuttajalapsia noin joka toinen, Luxemburgissa noin joka neljäs.

Panostusta nuorten kulttuuritoimintaan – ja myös sen arvostusta – kuvaa vuosittain pääkaupungissa järjestetty On Stéitsch -festari, joka nostaa framille bändejä, tanssi- ja teatteriryhmiä ja nuoria kuvataiteilijoita. Lehdestä sattui silmään Differdangen kaupungin järjestämä salsakurssi, joka oli maksuton alle 24-vuotiaille ja yli 60-vuotiaille, ja 25 euron hintainen ”väliinputoajille”.

Koulun päättäneille mutta vaille työpaikkaa jääneille nuorille on kehitelty erilaisia tukimuotoja. Vuonna 2007 alkoi tuettuna vapaaehtoistyönä tapahtuva työharjoittelu (service volontaire d’orientation). Nuoret työskentelevät vanhainkodeissa tai muissa sosiaalipalveluissa kolmesta kuukaudesta vuoteen ja saavat harjoittelun aikana taskurahaa ja asumistukea. Harjoittelun suorittaneista 250 nuoresta kaksi kolmannesta on sijoittunut joko työhön tai jatkokoulutukseen. Harjoittelun järjestämisestä vastaa Service National de la Jeunesse eli valtion nuorisotyövirasto. Työelämään sijoittumista tukee myös vuonna 2009 käyttöön otettu osaamistodistus vapaahtoistyöstä. Edellytyksenä on alle 30 vuoden ikä, vähintään 400 tuntia vapaaehtoistyötä jossain järjestössä ja vähintään 150 tuntia työhön liittyvää koulutusta. Todistuksen allekirjoittaa järjestö ja kulloinkin nuorisoasioista vastaava ministeri.

bonnevoien_nuorisotalo.jpg

Bonnevoien kaupunginosan nuorisotalo.

Suomella on järjestörikkaan maan maine mutta Luxemburgissa taitaa olla järjestöjä yhtä lailla. Suomessa arvioidaan olevan noin 70 000 toimivaa yhdistystä. Luxemburgin puolimiljoonainen väestö on järjestäytynyt noin 7000 terveys-, sosiaali- ja kulttuurialan järjestöön. Kummassakin maassa sosiaalialan järjestöjen rahanlähteenä on pelibisnes, Suomessa Raha-automaattiyhdistys, Luxemburgissa L’Oeuvre nationale de secours Grande-Duchesse Charlotte eli Suurherttuatar Charlottelle nimetty avustusjärjestö, jolla on veikkaus-, ravi- ja rahapelimonopoli. Vuonna 1945 perustettu Loterie Nationale tuotti järjestöjen käyttöön 15 miljoonaa euroa vuonna 2011.

Vauraalla Luxemburgilla on varaa pitää huolta heikommassa asemassa olevista kansalaisistaan ja myös jeesata muita. Piskuinen suurherttuakunta on harvoja valtioita, jotka ovat toteuttaneet YK:n suosituksen käyttää 0,7 % kansantuotteesta kehitysapuun. Luxemburg on myös ensimmäisiä maita, joissa reilun kaupan suosiminen on omaksuttu osaksi valtion hankintapolitiikkaa. Luxemburg on kärkisijoilla reilussa kulutuksessa mitattuna reilujen tuotteiden menekillä asukasta kohden.

Useampi kuin joka toinen luxemburgilainen lahjoittaa vuosittain rahaa järjestöille. Runsas kolmannes lahjoituksista ohjautuu kehitystyöhön. Erityisesti Afrikan maahan suunnattu mikrorahoitus ja mikrolainoitus on suosittua ja alalla näyttää olevan jos jonkinlaista organisaatiota rahoitusta välittämässä, järjestöistä pankkeihin ja erikoistuneisiin yhtiöihin.

kriibskrank_kanner.jpg

Syöpäsairaat lapset ovat suosittu avustuskohde kuten Suomessakin.

Kansainvälistä kehitystyötä tekeviä tai tukevia järjestöjä on Luxemburgissa runsaat 70. Yksi näkyvimmistä on ranskalaisen lehtimiehen Raoul Follereaun työtä jatkava säätiö joka on keskittynyt leprasairauksien ja nykyään myös tuberkuloosin hoitoon ja ehkäisyyn. Säätiön yhteistyössä Luxemburgin valtion kanssa keski-Afrikan maihin perustamissa leprasairaaloissa on kolmen vuosikymmenen aikana hoidettu puoli miljoonaa potilasta. Antibioottihoidolla parantuneet mutta jalattomiksi tai kädettömiksi vammautuneet suljetaan usein yhteisöjensä ja jopa perheidensä ulkopuolelle. Follereau-säätiö tukee vammautuneiden toimeentuloa apuvälineillä ja mikrolainoittamalla käsityöyrityksiä.

Luxemburgia kuvaavaa on se, että lahjoituksista kiitetään oikeasti käsin allekirjoitetuilla - ei vain väritulostetuilla – kirjeillä. Ehkä henkilökohtaisella kiittelyllä on osansa siinä, että täällä tuntuu olevan koko ajan menossa jotain rahankeruuta - kansanjuoksuja syöpäsairaiden tukemiseksi, konsertteja maanjäristyksessä kotinsa menettäneille tai tapahtuma proteesien hankkimiseksi maamiinojen uhreille. Tapahtumat eivät aina vaikuta järin kannattavilta taloudellisesti, mutta ovat varmaankin tärkeää sosiaalista toimintaa osallistujille.

duck_race_2009_lahto.jpg

duck_race_2009_puolimatka.jpg

Jokavuotinen hyväntekeväisyystapahtuma Duck Race, jonka järjestää rotareita muistuttava Pyöreän Pöydän yhdistys (Table Ronde de Luxembourg), kerää tuhatmäärin väkeä Petrussen laaksoon. Viiden euron pääsymaksulla saa nimikkokumiankan joka lasketaan tuhansien muiden kanssa Petrusseen uiskentelemaan kohti muutama sata meriä alavirtaan sijoitettua maalia. Koska Petrusse on normaalisti surkea vesiluiru, pitää se ensin padota jotta ankkojen kilpapurjehdukselle saadaan virta. Ensimmäiseksi maaliin ehtineen ankan lunastaneen palkintona on perinteisesti auto. Kilpapurjehdus ei kestä varttituntia kauempaa mutta olut-, skumppa- ja makkarakojujen liepeillä palloilee väkeä tuntitolkulla. Vuoden 2012 tapahtuma tuotti 66 000 euroa, josta puolet lahjoitettiin syöpäsairaille lapsille ja puolet nuorisotyöhön entisen kilpapyöräilijän Kim Kirchenin säätiön kautta.

duck_race_2009_palkinto.jpg

duck_race_buck_2012.jpg

Oluet, skumpat ja makkarat ostetaan Duck Racessa duck-rahalla.

Vuonna 2010 luxemburgilainen kauppaketju Cactus tarjosi kanta-asiakkaille mahdollisuuden lahjoittaa bonuspisteinä kertyneet rahat Haitin maanjäristyksen uhrien hyväksi ja lupasi omasta puolestaan lahjoittaa 20 000 euroa. Parissa viikossa kertyi yli 100 000 euron potti – minäkin lahjoitin vuoden aikana kertyneet 15 euroa - ja kauppaketju sai edullisella kampanjalla hyväntahdonlisää julkiseen kuvaansa.

Huomasin taannoin askartelu- ja ompelutarvikekaupan ovella korin johon voi tuoda tähteeksi jääneitä villalankaeriä; joku virkkaa niistä peitteitä asunnottomille. Ompeluseurahenki elää Luxemburgissa!

Epilogi 2013

Mitä kuuluu 2018

LÄHTEET JA LINKIT

Yksityishenkilöiden verotus Luxemburgissa

Sosiaalietuudet Luxemburgissa

Doing better for children: Comparative child well-being across the OECD. OECD 2009.

Is it true what they say about business in Luxembourg?