Kadun varjoisella puolella

10.9.2012                            LINKIT 

Luxemburgillakin on köyhänsä ja kurjansa, vaikka nämä eivät ole silmiinpistäviä vanhassa kaupungissa tai porvariston nukkumakaupunginosissa. Rautatieaseman tienoilla ja aseman takaisessa Bonnevoien kaupunginosassa sosiaaliryhmien kirjo näkyy.

Rikkaita ja köyhiä erottava kuilu on suuri ja on kasvanut Luxemburgissa voimakkaammin kuin useimmissa EU-maissa. Suurituloisimpien nimellispalkat kaksinkertaistuivat vuodesta 1992 vuoteen 2010, kun pienituloisimpien nimellispalkat kasvoivat puolitoistakertaisiksi. Nyt varakkain neljännes kuluttaa yli 6000 euroa kuukaudessa mutta vähävaraisin kymmenesosa joutuu tulemaan toimeen alle 2000 eurolla.

auts2.jpg

Vuonna 2010 arvioitiin että 15 prosenttia luxemburgilaisista on köyhiä tai köyhyyden uhkaamia kun raja asetetaan 60 prosenttiin mediaanitulosta. Osuus on kumminkin EU:n pienin. Kuten monessa muussakin maassa, köyhyys uhkaa etenkin yksinhuoltajaperheitä. Pääkaupungissa toimeentulokea – jota kutsutaan ”kalliinpaikan lisäksi” (allocation vie chère) – haki vuonna 2009 runsaat 3000 henkeä. Määrä oli kaksinkertainen edelliseen vuoteen verrattuna.

Finanssikriisi kasvatti työttömyyttä täälläkin vaikka ongelma on edelleen eri luokkaa kuin monessa muussa maassa. Kun Suomessa työttömyys on 2000-luvulla hiponut kymmentä prosenttia, on se Luxemburgissa jäänyt alle viiden prosentin. Vuonna 2012 ollaan kuuden prosentin tietämissä ja tilannetta pidetään vakavana. Työttömien osuus on suurin nuorten joukossa ja pitkäaikaistyöttömyys koettelee erityisesti ikääntyviä, niin kuin Suomessakin. Pienet paikkakunnat ovat kovilla, kun suurin – tai ainoa - teollisuusyritys lomauttaa tai irtisanoo.

liike_lopetettu.jpg

Liike lopetettiin mutta vaalimainokset jäivät.

Joulun alla 2009 avattiin Luxemburgin ensimmäiset sosiaaliset ruokakaupat entisellä kaivosteollisuusalueella Differdangessa ja Esch-sur-Alzettessa. Toiminnasta vastaavat Caritas-järjestö ja Punainen Risti. Kesällä 2011 sosiaalisia ruokakauppoja oli jo kuusi eri puolilla maata, joten tarvetta on. Hinnat ovat noin kolmanneksen normaalitasosta ja ostoksilla on kuukausittainen enimmäismäärä. Ostoksiin oikeuttava ”kanta-asiakaskortti” edellyttää sosiaaliviranomaisen puoltoa. Sosiaalisessa ruokakaupassa asioiminen lienee kumminkin vähemmän nöyryyttävää kuin leipäjonossa seisominen. Systeemi jättää tilaa omille valinnoille ja ostoskatto ehkäisee edullisten tuotteiden päätymistä jälleenmyyntin.

Ilman sosiaaliviranomaisen puoltoa voi käydä aterioimassa Stëmm vun der Strooss eli ”kadun ääni” -yhdistyksen toimipisteissä. Vuonna 2009 Auchanin tavaratalo ryhtyi lahjoittamaan yhdistykselle ruokatarvikkeita, joiden parasta ennen -päivä on lähestymässä. Lahjoitettavaa kertyi vuodessa 11 tonnia. Mihin lienevät ruokatonnit aiemmin päätyneet – roskiin varmaankin.  Punainen risti on puolestaan kerännyt asunnottomien ateriointiin rahaa yhteistyössä Delhaize-ketjun kanssa siten että supermarketin kassalla voi lisätä oman ostoksen loppusummaan aamiais- tai lämminruokakuponkeja.

katutaidetta.jpg
Stëmm vun der Strooss saa sponsoritukea muuhunkin kuin asiakkaidensa hengissä pitämiseen. Eräs pääkaupungin kampaamo viettää vuosittain ”tiimiytymispäivän” tarjoamalla asunnottomille maksutta parturi- ja kampaamokäsittelyä. Viime vuonna huippuravintola Le Sud tarjosi juhla-aterian 70 asunnottomalle. Tänä kesänä teki runsaat 40 asunnotonta junalla päivän matkan Pariisiin nähtävyyksiä katselemaan. Schifflangen pikkupaikkakunnalla seniorikerho Club Haus Beim Kiosk kokkasi hiljattain lahjoitusraaka-aineista aterian 80 asunnottomalle. Seniorit ovat aiemminkin keränneet vaateapua mutta joku oli nyt keksinyt toimintamuodon, josta on ehkä enemmän iloa kummallekin osapuolelle.

Stëmm vun der Stroossin asiakkaat ovat paikallisia väliinputoajia –pitkäaikaistyöttömiä, mielenterveyspotilaita ja entisiä tai nykyisiä päihdeogelmaisia – ja laillisesti tai laittomasti maahan tulleita paremman elämän tavoittelijoita. Joukossa on 65 eri kansallisuutta. Runsaat 40 % on kuitenkin syntyperäisiä luxemburgilaisia.

ennen_asuttu.jpg

Luxemburgilainen duo D’Lompekréimer luovuttaa osan CD-albuminsa tuotosta Stëmmille. D’Lompekréimer laulaa letzeburgin kielellä ja lakerschmus-kielellä, koska duon toisen jäsenen juuret ovat tätä sekakieltä käyttävässä kiertolaiskansassa. Mahdollisesti germaaniperäisen porukan arvellaan lähteneen vaeltelemaan kotisijoiltaan ehkä 1400-luvulla nälän ajamina tai 1600-luvulla kolmikymmenvuotisen sodan jaloista. Lakerschmus lienee kahden kiertolaiskansan – Lakerten ja Jéinen/Jenische – kielen sekoitus.  Luxemburgissa puhujia on sen verran että kieli pysyy mitenkuten hengissä.

paul_wurth.jpgSyrjäytyneitä huumeongelmaisia arvioidaan olevan pari-kolme tuhatta, joista noin puolet syntyperäisiä luxemburgilaisia. Kun rautatieasemalle asennettiin muutama vuosi sitten valvontakameroita, huumekauppa ja katuprostituutio siirtyivät läheisiin asuin- ja liikekortteleihin. Kaupunki reagoi asukkaiden valituksiin lisäämällä poliisipartiointia. Valtion rautatiet CFL kokeilee pehmeämpää linjaa: asemalle on suunnitteilla etsivän työn kontaktipiste Para-Chute eli Lasku-Varjo. Kontaktia kadun kansaan tavoittelee myös Luxemburgin kaupungin vuodesta 2001 rahoittama Streetwork, jolla on tukikohta Bonnevoiessa. Sosiaalityöntekijät ovat eri järjestöjen palveluksessa mutta kaupunki koordinoi ja maksaa palkkakustannukset.

Matalan kynnyksen palvelu tavoittaa päivittäin pari sataa huumeiden käyttäjää. Konteissa toimiva Fixerstuff – ”piikkitupa” - oli tarkoitus korvata pysyvällä toimitilalla ratapihan reunamilla. Rakennuslupa oli jo myönnetty kun hankkeen torppasi valituksella terästeknologiayritys Paul Wurth, jonka pääkonttori sijaitsee lähistöllä. Johtaja Michel Wurth on Luxemburgin kauppakamarin ja teollisuusliiton puheenjohtaja, joten sanalla on painoa. Rakennuslupa peruttiin. Valtio lupasi jakaa pääkaupungin rasitetta perustamalla matalan kynnyksen palvelu pohjoiseen Ettelbruckiin ja etelään Esch-sur-Alzetteen. Ettelbruck ilmoitti, ettei palvelulle ole tarvetta, ja Esch, että sopivaa sijoituspaikkaa ei löydy. Lopulta saatiin aikaiseksi vain parakin vaihtaminen suurempaan ja parempaan. Palvelu sai uuden portugalinkielisen nimen, joka viittaa suojapaikkaan ja assosioituu kiitollisuuteen. "Abrigado" tarjoaa neulanvaihdon lisäksi soppaa, saippuaa, sosiaalityötä ja terveydenhoitoa. Pyynnöstä tehdään myös kotikäyntejä, vaikka vankilaan.

Asunnottomuusongelmaan (ranskankielinen termi sans-abrisme kuulostaa lähes omalta valinnalta) on puututtu rivakammin. Tavoitteena on varmistaa kaikille katto pään päälle vuoteen 2015 mennessä. Asunnottomia on kolmisen tuhatta.asunnoton.jpg

Caritas-järjestöllä on pääkaupungissa 64-paikkainen yömaja ja talvella järjestetään lisämajoitusta, tarvittaessa vaikka halpoihin hotelleihin. Talvella 2009/2010 suojan tarvitsijoita oli noin 370 ja yöpymisiä lähes 6200, neljänneksen enemmän kuin edellisenä vuonna. Taustalla oli yhtäältä ankara talvi, toisaalta talouslama.

Vuonna 2010 julkaisi maahanmuuttajien etujärjestö ASTI (Association de soutien aux travailleurs immigrés) valokuvia kaupungin omistamista tyhjillään ravistuvista pientaloista paheksuen meinikiä tilanteessa, jossa on huutava pula huonoimmassa asemassa olevien saavutettavissa olevista asunnoista. Kaupunki puolustautui vakuuttamalla että kaikkien talojen varalle on suunnitelma: remonttiin, myyntiin tai purettavaksi.

chambre_de_cafe2.jpg

Luxemburgin asuntotilanteen kipukohtia ovat chambres de café eli kahviloiden yläkerrassa sijaitsevat petipaikoiksi pilkotut huoneet, joita vuokrataan muun muassa maahanmuuttajille kiskurihinnoin.

vallattu.jpg

Valtauksen aikana 2009.

Parlamenttivaalien alla vuonna 2009 asunnottomuus nousi uutisaiheeksi talonvaltauksen ansiosta. Joukko nuoria asettui Clausenin kaupunginosassa jo vuosia tyhjillään olleeseen pientaloon. Talolle oli anottu purkulupaa mutta asian ratkaisua oli viivyttänyt talon sijainti suojellun vanhan kaupungin liepeillä. Vaikka omistaja ei pyytänyt virka-apua tunkeilijoiden häätämiseksi, poliisi päätti suorittaa ”ennalta ehkäisevän” tarkastuksen, koska huumeiden käyttäjillä ja rikollisilla on tiettävästi tapana hakeutua asumattomiin rakennuksiin. Valtaajien henkilöllisyystodistukset tarkastettiin ja talosta katkaistiin sähkö ”turvallisuussyistä”. Valtaajien tukijoukot – opiskelijajärjestö Unel, sosiaalistinen nuorisojärjestö ja vasemmistopuolue Déi Lenk – nostivat äläkän. Poliisi vastasi katkaisemalla talosta veden. Valtaajat sinnittelivät kuitenkin vielä pitkään ja lehdetkin jaksoivat seurata tilannetta jonkin aikaa. Tätä kirjoitettaessa vuonna 2012 talo on yhä purkamatta ja entistä huonommassa kunnossa.

ei_enaa_vallattu.jpg

Vuonna 2012.

Hiljattain valmistui kaupunginosaani Caritaksen rakennuttama kerrostalo, jossa on tukiasuntoja parille kymmenelle hengelle. Asukkaat ovat nuoria, huumekuntoutujia tai maahanmuuttajia joita eri järjestöt opastavat asumisen perusasioissa tekniikasta (lämmitys, sähkö) ja ympäristönhuollosta (jätteiden lajittelu) yhteisöllisyyteen (järjestyssäännöt, ristiriitojen ratkaisu) ja kulttuurien rinnakkaineloon (erilaiset tavat).

Sosiaaliseen rahoitukseen erikoistunut yhdistys Etika tekee yhteistyötä BCEE-pankin kanssa. Pankin asiakkailla on mahdollisuus avata sosiaalinen säästötili, johon kertyneiden varojen sijoituskohteet valitsee Etika. Esimerkiksi yhdessä Ënnerdaach-yhdistyksen (”katto pään päällä”) kunnostetaan Differdangen pikkukaupungissa asunnottomia varten rivitaloa, joka jaetaan yhdeksäksi pieneksi kaksioksi. Järjen käyttö tuntuu loppuneen siinä kohden missä kunnan rakennusmääräykset edellyttävät tontille saman määrän autopaikkoja kuin asuntoja - eli yhdeksän - olipa entisillä asunnottomilla autoja tai ei.

Asunnottomuuden ohella haasteena on ahdas asuminen. Vuonna 2007 tehdyn tutkimuksen mukaan ahtaasti asuvia oli kymmenkunta prosenttia. Portugalilaisten joukossa ahtaasti asuvia oli eniten, pari kymmentä prosenttia. Kohtuullisena asumisväljyytenä täällä pidetään tilannetta, jossa jokaista pariskuntaa kohti on yksi huone, kahta alle 12-vuotiasta lasta kohti niin ikään yksi mutta tätä vanhemmille kullekin oma huone. Lisäksi joka huonekunnalla tulisi olla oleskeluhuone. Suomessa ahtaaksi määritellään asuminen, jossa huoneita on vähemmän kuin asujia.

grund.jpg

Vielä pari kymmentä vuotta sitten kaupungin vähävaraisille asukkaille oli tarjolla ahtaita ja huonosti varustettuja mutta halpoja asuntoja alakaupungeissa Grundissa ja Pfaffenthalissa. Vuonna 1978 teki kolme sosiaalityön opiskelijaa Grundin asuinoloista perinpohjaisen kartoituksen Lions Clubin tuella. Vartailukohtina käytettiin koko kaupunkia ja Belairin kaupunginosaa, joka on alusta saakka ollut ”paremman väen” asuinaluetta. Grundin asuintaloista 87 % oli rakennettu ennen vuotta 1919, koko kaupungin taloista 30% ja Belairin taloista vain 7 %. Grundissa 44 % asunnoista ja Belairissa 24 % oli kooltaan enintään 54 neliömetriä. Keskuslämmitys oli Grundin asunnoista 14 prosentissa, Belairissa 92 prosentissa. Grundin huonekunnista 58 prosentilla oli WC pihan perällä ja 47 % joutui jakamaan WC:n toisen huonekunnan kanssa.

Siinä missä muinaisen kaupunginmuurin ulkopuolelle rakennettu Belair oli ilmava ja etupihaistutuksineen lähes puutarhakaupunginosa, Alzetten rotkoon kapeiden keskiaikaisten katujen varsille ahtautunut Grund oli pimeä, kostea ja haiseva. Joki oli lähestulkoon avoviemäri ja kallioseinämiin kiinni rakennetut talot kuin jääkellareita. Asukkaat olivat suurelta osin italialaisia ja portugalilaisia siirtotyöläisiä, jotka maksoivat alivarustelluista asuinloukoista ylihintaisia vuokria.

abbaye_de_neumunster.jpg

Ikkunaton rakennus vasemmalla, nykyisin kulttuurikeskuksen konserttisali, rakennettiin aikanaan vankilan työpajaksi.

Grundissa sijaitsevaa Neumünsterin entistä benediktiiniluostaria, joka toimii nykyään kulttuurikeskuksena, käytettiin vankilana vuoteen 1984 saakka. Luxemburgin Aki Kaurismäen, Andy Bauschin rakastettu elokuvatrilogia alkaa Neumünsterin ankeasta vankilasta. Surullisen hahmon pikkurikollinen Johnny Chicago, jota esittää rakastettu Thierry van Werveke, on vasta aloittelemassa uraansa ja ystävystyy vankilassa toisen luuserin, Chuck Morenon kanssa. Ystävyys kantaa epäonnisesta ryöstöstä toiseen ja elokuvasta toiseen ja kolmanteen (Troublemaker 1988, Back in trouble 1997, Trouble no more 2010). Vanha Grund ja muut Luxemburgin kääntöpuolet ovat Bauschin elokuvien vakioaineksia.

Rappiolle joutuneita rakennuksia oltiin jo purkamassa kun joukko Grundin arvon ymmärtäneitä aktiiveja perusti Vieux Luxemburg-yhdistyksen kaupunginosaa kehittämään. Yksityisten sijoittajien, valtion ja lopulta Luxemburgin kaupunginkin tuella yhdistys osti vanhoja rakennuksia ja ryhtyi kunnostamaan niitä vuokra-asunnoiksi tai myytäväksi. Kunnostuksen myötä asuinpinta-ala kasvoi, asuntojen määrä väheni ja hintataso kohosi. Kaupunki edellytti että entisille vuokralaisille tarjotaan vaihtoehtoinen asunto. Yhdistys puolestaan edellytti että kunnostetun asunnon ostaja asettuu itse Grundiin asumaan. Viime vuosikymmenten mittaan Grund on muuttunut kurjalasta romanttiseksi juppilaksi, jonka asunnot ovat kaupungin kalleimpia.

grundin_silta.jpg

Pienipalkkaisille sopivia asuntoja ei ole syntynyt kysyntää vastaavasti vaikka pääkaupungin asuntorakentamisesta viidennes on ollut julkista tuotantoa. Kaupungin asuntopolitiikan tavoitteena on varmistaa sosiaalisten asuntojen riittävyys ja edistää kohtuuhintaisten asuntojen sekä ikääntyneille ja opiskelijoille tarkoitettujen asuntojen tuotantoa. Kaupungilla on viitisen sataa sosiaalista vuokra-asuntoa, jotka on tarkoitettu ihmisille jotka ovat menettäneet tai menettämässä asuntonsa tai asuvat ala-arvoisissa oloissa. Kohtuuhintaisia asuntoja kaupunki rakentaa myytäväksi. Ostohalukkaita seuloo tätä varten luotu valtakunnallinen yhdistys (Société Nationale des Habitations à Bon Marché).

Omistusasunnon hankintaan voi saada valtion tukea verovähennyksen muodossa. Tuki edellyttää vähintään 52 neliön asunnon hankkimista. Minimikoon tarkoituksena on edistää neliöhinnaltaan edullisempien asuntojen hankintaa ja sitä kautta pitää hintojen nousua kurissa. Seurauksena on kuitenkin ollut, että vähävaraisimmat jäävät tukea vaille, joten minimikoko on suunniteltu pudotettavaksi 45 neliöön.

rappiolla3.jpg

Vuonna 2009 avattiin valtiollinen sosiaalinen asunnonvälitystoimisto palvelemaan niitä, joilla ei ole varaa maksaa tavanomaista välityspalkkiota, joka on yleensä samaa luokkaa kuin kuukauden vuokra. Asuntojen omistajat säästyvät vuokralaisen valinnan vaivalta ja saavat takuun siitä että vuokra tulee maksetuksi. Pieni moka alkumetreillä oli sosiaalisen välitystoimiston sijoittaminen piilokonttorina asuinkäyttöön tarkoitettuun tilaan. Palvelu tuli tarpeeseen: ensimmäisen toimintavuoden ainana kohtuuhintainen asunto löytyi noin 60 perheelle ja jonossa oli useita satoja.

Valtion asuntotuotannosta vastaa vuonna 1979 perustettu asuntorahasto Fonds du logement. Rahastolla on runsaat 1500 kohtuuhintaista vuokra-asuntoa ja jonossa lähes saman verran asunnon hakijoita. Luxemburgin kaupungin lailla asuntorahastokin tuottaa kohtuuhintaisia asuntoja myös myyntiin, parhaimmillaan satakunta vuodessa.

kaupungin_asuntoja.jpg

Luxemburgin kaupungin vuokra-asuntoja Gasperichin kaupunginosassa.

Vuosina 2001-2006 maassa rakennettiin runsaat 2200 asuntoa, kun tarve olisi ollut yli 3000. Kysynnän ja tarjonnan epäsuhta pitää hintoja ja vuokria korkealla. Vuokratasoa hilaavat ylöspäin myös hyvin palkatut kansainväliset siirtotyöläiset. Luxemburgin yliopiston 5000 opiskelijasta puolet on ulkomaalaisia, joten opiskelijatkin aiheuttavat painetta vuokra-asuntomarkkinoilla. Opiskelija-asuntoja riittää niitä vain kymmenesosalle hakijoista.

Finanssikriisistä ja talouslamasta huolimatta asuntojen hintojen nousu on jatkunut Luxemburgissa. Vanhojen asuntojen keskihinta vuoden 2012 alussa oli lähes 4000 euroa neliöltä koko maassa ja pääkaupungissa noin 4800 euroa. Pääkaupunkilaisista noin 40 % asuu omistusasunnossa. Suurituloisista yli puolella on asuntolaina, pienituloisimmista vain alle kolmanneksella. Ylivelkaantuneita kotitalouksia on kolmisen prosenttia. Ylivelkaantuneet ovat useimmin nuoria, yksihuoltajia ja monilapsisia perheitä.

uutta_rakennetaan.jpg

Vuonna 2011 huoneistojen keskivuokra koko maassa oli runsaat 16 euroa neliöltä, omakotitalojen vuokra vajaat 12 euroa. Yksiön keskivuokra oli runsaat 800 euroa kuukaudessa, kolmen huoneen ja keittiön hieman vajaat 1700 euroa. Vuokran päälle maksetaan kuukaudessa 100-300 euroa lämmitys-, vesi-, jätehuolto- ym. kuluja (charges).

Vuonna 2009 kartoitettiin pääkaupungin asuntotilanne perin pohjin jakamalla kyselylomake joka ovelle. Minäkin vastasin kysymyksiin, jotka koskivat asunnon kokoa, käyttötarkoitusta ja maksamaani vuokraa. Kyselyn myötä kaupungista löytyi 2900 tyhjää asuntoa ja päälle piilokonttoreita. Pormestari Xavier Bettel on havitellut tyhjänä pidetyille asunnoille korotetua veroa mutta haasteena on muun muassa, miten erottaa ”spekulointitarkoituksessa” tyhjilleen jätetyt ja asunnot joita pidetään ”legitiimistä syystä” tyhjänä esimerkiksi odottamassa että lapset kasvavat oman asunnon tarvitsijoiksi.

rappiolla2.jpg

Spekulointitarkoitus tulee mieleen taloista, joita tarjotaan ensin myyntiin – ehkä kovaan pyyntihintaan – ja jotka jäävät sitten ravistumaan muutaman rikotun ikkunan avittamana kunnes purkulupa heltiää ja paikalle jalostuu rakennusoikeuden astetta tehokkaammin käyttävä uudisrakennus.

myytavana.jpg

Epilogi 2013

Mitä kuuluu 2018

LÄHTEET JA LINKIT

Panorama social au Luxembourg 2012. Chambre des salariés.

Observatoire de l'habitat

Pauvre Luxembourg? Musée d'histoire de la ville de Luxembourg, 2011.