Lehmiä ja leijonia

16.9.2012                            LINKIT                  HEVOSIA     LEHMIÄ     LEIJONIA

                                                                        LEHMIÄ BRYSSELISSÄ 15.9.2012

Luxemburgissa EU-instituutioiden ja kansainvälisten pankkien naapurissa käyvät hevoset ja lehmät laitumella. Kirchbergin pilvenpiirtäjäkaupunginosassa vastapäätä EU:n komission Jean Monnet –rakennusta laiduntaa pieni hevoslauma. Komission toimitiloja on myös kaupungin etelälaidalla Star Trek-alusta muistuttavassa Drosbach-rakennuksessa, jonka kupeesta alkavat vehnä-, maissi- ja rapsipellot ja huomattavia lehmikarjoja ylläpitävät niityt. Kyntö- ja lannoitusaikoina leviää koko alueelle muheva lannanhaju.

vehnaa.jpg

Maatalouden osuus Luxemburgin bruttokansantuotteesta on kutistunut 50 vuoden aikana 7 prosentista 0,3 prosenttiin. Vuonna 1960 maatalous työllisti 20 000 henkeä, nyt enää vajaat 7000. Maatalous on silti yhä näkyvä osa kansallismaisemaa ja elinkeinoelämää. Vuonna 2010 sai Dexia-pankin naisjohtajapalkinnon Marianne Pesch, joka johtaa muun muassa 1200-päistä sikalaa.

traktori_ja_hevonen.jpg

Luxemburgin tilastokeskuksen Statecin tilastojen mukaan Luxemburgissa asui vuonna 2009 noin 80 000 sikaa, runsat 196 000 lehmää, vajaat 9000 lammasta ja 4562 hevosta.

hevossiskot.jpg

Kuten Suomessa, myös täällä on aikanaan tehty metsätöitä mies ja hevonen –kalustolla. Tanakka Ardennien hevonen on jalostettu vetämään tukkikuormaa mäkimaastossa ja tarvittaessa tarpomaan vaikka lumessa. Pohjois-Luxemburgissa Munshausenissa on Ardennien hevosen historiaa kunnioittava museontapainen A Robbesscheier jossa vietetään vuosittain Ardennien vetojuhdan päivää. Nykyluxemburgin hevoset ovet kevyemmässä työssä ratsutalleissa. Roeserissä järjestetään vuosittain esteratsastuskilpailu Concours de sau Réiser Päerdsdeeg.

uteliaat.jpg

Suomessa en vuosikymmeniin nähnyt lehmiä niin paljon kuin täällä Luxemburgissa muutamassa vuodessa. Karjaa on kaikkialla teiden varsilla ja pikkukaupungeissa aivan keskustassakin. Helsingistä saa matkata aika pitkälle sisämaahan ennen kuin ollaan oikeassa maanviljelyssuomessa.  En usko että Suomessa tulisi pääkaupungin päivälehden rikostoimittaja kirjoittaneeksi että ampumavälikohtaus tapahtui ”aamulypsyn aikaan” (Le Quotidien 14.11.2009).Tosin ”à l’heure du laitier” tarkoittaa kirjaimellisesti ”maitomiehen kierroksen aikaan” – ehkä täällä on joskus maito kannettu ovelle kuten Englannissa.

kohlenberg.jpg

Kesällä 2009 käytiin lähes EU:n laajuista maitosotaa. Luxemburgin tuottajat tukkivat traktorimarsseilla Kirchbergin liikenneyhteydet silloin kun EU:n maatalousministerit pitivät kokouksiaan. ”Mir wëllen fäir präiser” eli haluamme reilun hinnan vaativat maitojussit. Ranskalaisten kollegojen esimerkkiä seuraten luxemburgilaiset tuottajat ruiskuttivat maitoa pelloille osoittaakseen että maito kannattaa kaataa kalliolle pikemmin kuin myydä olemattoman pienellä tuottajahinnalla. Syksyllä 2009, kun tuottajat arvioivat että litrahinnan pitäisi olla vähintään 41 senttiä, jotta he pääsisivät omilleen, maksoi litra rasvatonta maitoa naapurikorttelin vähittäiskaupassa 45 senttiä ja tuottajahinta oli alimmillaan 20 sentin paikkeilla.

aiti_ja_lapsi.jpg

Hallitus vastasi tuottajien hätään alentamalla maidontuottajien sosiaalimaksuja ja maidon tarkastusmaksuja ja lupaamalla vaikeuksiin joutuneille avustuksia enintään 15 000 euroa tilaa kohden. Myös EU lupasi tuottajille korvauksia: 300 miljoonan euron potista arvioitiin Luxemburgin osuudeksi noin 600 000 euroa eli pari senttiä kymmentä maitolitraa kohden. Perimmäisenä ongelmana on ylituotanto ja erimielisyys siitä, pitäisikö leikata tuotantoa vai kasvattaa kysyntää.

maitobaari.jpgmaitomainos_eun_tuella.jpg

Samaan aikaan maitosodan kanssa kampanjoitiin EU:n tuella maidon kysynnän lisäämiseksi.

Luxemburgin noin 800 maitotilaa tuottaa maitoa noin 300 000 tonnia vuodessa. Vuonna 2011 Luxemburg oli yksi viidestä EU-maasta joissa tuotanto ylitti sallitun kiintiön. Runsaan prosentin ylityksestä lankesi tuottajlle miljoonan euron sakko eli noin 30 senttiä litraa kohden.

Luxemburgilainen maito juodaan osin kotimaassa, osin naapurimaissa. Toisaalta täällä juodaan kotimaisen ohella belgialaista, saksalaista ja ranskalaista maitoa. Luxlait eli Luxemburgin Valio syntyi vuonna 1894 nimellä Central-Molkerei. Meijereitä oli vielä 1940-luvulla 180 mutta 1960-luvulla enää viisi ja 1970-luvun lopussa yksi ainoa. Luxlait on hiljattain siirtänyt tuotannon pääkaupungista maaseudulle upouuteen laitokseen Roostiin.

dfair_mllech.jpg

Vaikka Luxlait kehuu maksavansa maidosta tuottajille yli keskihinnan, osa tuottajista pyttyyntyi niin pahasti että perusti vuonna 2011 reilun tuotanto-osuuskunnan Fairkoperativ Lëtzebuerg ja lanseerasi oman maitomerkkinsä D’fair mëllech. Maidon prosessoinnista ja jakelusta vastaa Luxlait mutta joka litrasta kilahtaa 10 reilua senttiä tuottajien taskuun. Tuottajat lupasivat että, jos reilu maito käy kaupaksi, tulossa on myös reilua jugurttia ja reilua voita. Henkilökohtaisesti toivoisin ensi alkuun reilua rasvatonta maitoa, mutta Luxemburgissa eletään vielä sen verran menneessä maailmassa että rasvaton maito on marginaalituote myös epäreilussa kaupassa.

faironika.jpg

Reilun maidon maskottina on isänmaallisia värejä kantava lehmä imeltä Fäironika.

aseman_leijona.jpgLuxlait'n uusimpia tuotteita on piimänsorttinen Raïb-maito, jota käytetään pohjoisafrikkalaisessa ruoanvalmistuksessa.  Uutuus on myös Luxlait’n Place d’Armes-aukion laidalle hiljattain avaama frozen youghurt-baari. Jäätelörintamalle Luxlait lanseerasi vuonna 2012 kaksi isänmaallista tuotetta. Toffeejäätelö Superhjemp on nimetty Luxemburgin tunnetuimman sarjakuvasankarin mukaan. Superhjemp on hieman Lätsän näköinen setä, joka seikkailee Luxusbuerg-nimisen pikkumaan päivän puheenaiheiden tiimoilla kachkeis-juustosta saamiensa superkykyjen avittamana.

Punaisilla marjoilla höystetty vaniljajäätelötikku Roude Léiw ratsastaa puolestaan Luxemburgin vaakunaleijonalla, joka poikkeaa Suomen vaakunaleijonasta paitsi värin myös häntävärkin suhteen: luxemburgilaisella leijonalla on kaksi häntää. Kaksihäntäisiä vaakunaleijonia on esiintynyt myös lähiseuduilla ainakin Limburgissa ja Baijerissa. Eri väreissä, kruunattuna tai paljain päin mutta useimmiten yksihäntäisenä leijona esiintyy myös monien Luxemburgin kuntien vaakunoissa.

Luxemburgin vaakunaleijona toimii myösaseman kellotornin tuuliviirinä. Alla Schubefouer-huvipuiston valtiolipuilla koristettu vuoristorata.

liput_liehuvat.jpg

Luxemburgin virallinen puna-valko-siniraitainen valtiolippu lippu on lähes identtinen Hollannin lipun kanssa, vain sininessä on eri sävy. Vaakasuuntaisen trikolorin rinnalla tai sijasta käytetään yleisesti Luxemburgin laivaston (?)  ja lennoston Roude Léiw –lippua jossa kaksihäntäinen punainen leijona komeilee sinivalkoraidallisella pohjalla. Leijonalippua käytetään kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja kaikilla mahdollisilla tavoilla, jotka Suomessa saattaisivat kirvoittaa paheksuntaa kunnioituksen puutteen takia. Pari vuotta sitten keskusteltiin siitä, pitäisikö leijonalippukin virallistaa. Tuumasta luovuttiin koska olisi ollut liian haastavaa laatia säännöt lippujen arvojärjestykselle ja kahta täsyin samanarvoista valtiolippuahan ei voi olla.

leijonatohvelit.jpg

Luxemburgilaisten suhde vaakunaleijonaankin tuntuu läheisemmältä kuin suomalaisten suhde omaansa. Tai sitten suomalaisen vaakunaleijonan esiintymisiin ei vain tule kiinnittäneeksi huomiota. Täällä leijonia tuntuu olevan joka taholla. Matkailuministeriön leijona kävi jo toista kertaa osallistumassa Tour de France -kilpaan, ei pyöräillen vaan kaupunkimaasturilla körötellen levittämässä sanomaa suurherttuakunnan olemassaolosta. Muovileijonalla oli fölissä yhdeksän ”animaattoria”.

pankin_leijona.jpg

Luxemburgin tunnetuimmat leijonat on luonut 1930-luvulla Pariisissa kuvanveistäjä Auguste Trémont. Kaupungintalon sisäänkäyntiä vartioivat seisovat pronssileijonat ja suurherttuapereen hautakappelia katedraalin kryptassa vartioivat istuvat leijonat ovat muodostuneet lähes kaupungin ja valtakunnan symboleiksi.

tremont_kaupungin_leijona.jpg

Trémont osoittautui jo nuorena lajakkaaksi piirtäjäksi ja lähetettiin Pariisiin taideteollisuuskouluun. Ensimmäinen maailmansota katkaisi opinnot. Trémont työskenteli sodan ajan Luxemburgissa ARBED-terästehtaan teollisuuspiirtäjänä ja kuvasi vapaa-aikanaan terästyöläisiä. Tältä ajalta lienee terästyöläistä esittävä piirros joka päätyi Luxemburgin frangin klaavapuolelle vuonna 1924 ja pysyi siellä vuoteen 1991 saakka.

katedraali_ovenrivat.jpgkatedraalin_eteisessa.jpg

Luxemburgin katedraalin 1930-luvulla rakennetun lisäosan portaalin veistokset ja ovenrivat (yllä) ovat Auguste Trémontin luomuksia. Trémont oli vapaamuurari mutta niin hyvissä väleissä Luxemburgin piispan kanssa että sai somistaa piispanpalatsia. Pyrstöään pureva käärme piispantalon ovenripana (alla) symboloi ikuisuutta mutta hienoinen kolmiomuoto tuntuu viittaavan myös vapaamuurariuteen.

kaarmeovi1_avenue_marie-therese.jpgkaarmeovi2_avenue_marie-therese.jpg

Ensimmäisen maailmansodan jälkeenTrémont jatkoi taideopintoja ja innostui piirtämään Pariisin kasvitieteellisen puutarhan yhteydessä toimivan eläintarhan asukkeja. Kuvanveiston Trémont aloitti vonna 1924 komeaa urossimpanssia esittävällä patsaalla, jonka onnistuin kerran näkemään Luxemburgilaista taidetta esittelevässä näytelyssä.

sankarimuistomerkki.jpg

Toisen maailmansodan sankarimuistomerkin leijona on Auguste Trémontin käsialaa.

Trémont piti eläimiä haastavampina malleina kuin ihmisiä ja kuvasi läpi uransa sekä villejä eläimiä että lemmikkikoiria – henkensä pitimeksi tai ystävänpalveluksena. Vaikka jotkut taidekriitikot katsovat tätä Luxemburgin Jussi Mäntystä nenänvarttaan pitkin, Auguste Trémontin yöt ovat edelleen haluttua tavaraa huutokaupoissa.

tremont-talo2.jpg

tremont-talo6.jpg

Luxemburgin keskustassa rue Aldringenilla sijaitsevaa taloa koristavat Auguste Trémontin reliefit.

Epilogi 2013

Mitä kuuluu 2018

LÄHTEET JA LINKIT

Luxlait Funny Club

Hevosurheilu ja -matkailu Luxemburgissa

Auguste Trémont. Documentaire par Beryl Koltz. Centre National d’Audiovisuel, 2006.