Silta tulevaisuuteen

21.10.2012                            LINKIT                                            

Luxemburgin kaupungin rakennetta hallitsevat maaston muodot dramaattisella tavalla: kaupunkia halkoo kaksi lähes viisikymmentä metriä syvää rotkolaaksoa, Petrusse ja Alzette-jokien suuruuden päivinään kovertamat uomat. Kartalla matka kaupunginosasta toiseen saattaa näyttää lyhyeltä mutta käytännössä siirtyminen edellyttää koukkaamista rotkon kautta tai lenkkiä jollekin kolmesta sillasta. Lähemmäs tuhat vuotta kaupungissa pärjättiin ilman siltoja.

villehaute_grundista2.jpg

Rotkojen kahdesta suunnasta rajaaman, muinoin linnoitusmuurilla suojatun vanhan yläkaupungin aukiot ja kadut on rauhoitettu jalankulkijoille. Vanhaan kaupunkiin tiivistyy pääkaupungin yhteiskunnallinen elämä. Siellä sijaitsevat suurherttuan palatsi, eduskunta, ministeriöt ja kaupungintalo – muutaman askelen päässä toisistaan.

palatsi1.jpg

palatsi_ja_eduskunta.jpg

Suurherttuan palatsin dekoratiiviset savupiiput eduskunnan symbolisten patsaiden naapurina.

Place de la Consitution ja Place Clairefontaine ovat ”poliittisimmat” aukiot. Place Clairefontainea hallitsee suurherttuatar Charlotten patsas. Charlotten helmoihin kokoonnutaan silloin kun halutaan kovistella hallitusta, koska aukion laidalla sijaitsee pääministerin virkatalo.

suurherttuatar_charlotte.jpg

gelle_fra2.jpg

Place de la Constitutionia eli perustuslakiaukiota hallitsee parikymmenmetrisen pylvään päässä art nouveau –hengetär Gëlle Fra. Merkittävät mielenosoitusmarssit päättyvät Kultarouvan juurelle.

katedraali.jpg

Perustuslakiaukion laidassa sijaitsee vuonna 1618 jesuiittakoulun kirkoksi valmistunut katedraali, jossa vierailee keväisen Octave-pyhiinvaelluksen aikaan sata tuhatta henkeä kunnioittamassa pientä renessanssaikaista Mariaa ja lasta esittävää puupatsasta. Jesuiittakoulussa (kuvassa yllä etualalla) toimii nykyään kansallisarkisto.

Place Guillaume-aukion keskellä ratsastaa Hollannin kuningas ja Luxemburgin suurherttua Guillaume (Wilhelm) II, jota muistetaan kiitoksella siksi, että hän antoi suurherttuakunnalle perustuslain.

guillaume4.jpg

Guillaume on Luxemburgin ainoa ratsastajapatsas - lukuunottamatta meksikolaisen taiteilijan Javier Marinin lasikuidusta valmistettuja ratsastajia, jotka saapuivat Luxemburgiin vierailulle syksyllä 2012.

Kansankielellä Place Guillaume tunnetaan nimellä Knuedler eli solmuveikot. Nimi viittaa 1200-luvulla rakennettuun fransiskaaniluostariin, joka hajosi taivaan tuuliin vuonna 1554 kun sen ullakolle sijoitettuun ruutivarastoon iski salama. Knuedler on myös kauppatori, jossa voi kahdesti viikossa shopata paikallisten herkkujen lisäksi vaikkapa Bretagnen voikeksejä, Italian juustoja, Tirolin leipää tai Atlantin rannalta roudattuja kaloja ja äyriäisiä.

2009guillaume_katsoo_toisaalle.jpg

Place Guillaumella järjestetään tuon tuosta ilmaiskonsertteja joilla viihdytetään kaupunkilaisia ja satunnaisia matkailijoita.

kaupungintalon_laajennus.jpg

Place Guillaumen laidassa sijaitsevalle kaupungintalolle nousee parhaillaan lisärakennus. Koska näköalaa katedraalille ei haluta peittää, rakennetaan uuden ja vanhan väliin yhdyskäytäväksi lasiseinäinen putki. Osa kapunkilaisista on sitä mieltä että putkikin on liikaa.

Knuedlerin pamaus tuhosi keskustan rakennuskannan niin laajalti, että suurherttuan palatsi - joka rakennettiin 1400-luvulla kaupungintaloksi - ja sen takainen kortteli ovat ainoat renessanssiajalta kokonaisina säilyneet rakennukset. Sieltä täältä löytyy renessanssaikaisia detaljeja.

ravillen_talo.jpgrenessanssijaanteita2.jpg

rensessanssijaanteita.jpgrenessanssiportaat.jpg

Kaupungin vanhin, arkkienkeli Mikaelille nimetty kirkko (alla) on piiritysten ja pommitusten seurauksena kerroskakku, jonka alimmat osat ovat romaanista tyyliä 1200-luvulta ja ylimmät barokkia 1600-luvulta. Kun Ranskan vallankumousarmeija miehitti Luxemburgin 1700-luvun lopulla, Mikaelin kirkosta tehtiin ensin Järjen temppeli, sitten teatteri.

mikaelin_kirkko_talvi.jpg

corniche_talvi.jpg

Mikaelin kirkolta Pyhän hengen ylängölle vanhaa kaupunkia reunustaa parvekemainen kävelytie Corniche, viimeinen jäänne rotkon puoleisesta 1860-luvulla puretusta ympärysmuurista. Mikaein kirkolta pääsee alakaupunkiin rue Largea eli leveää katua myöten (alla).

rue_largen_ylaportti2.jpg

Vanhassa yläkaupungissa ei asukkaita ole kuin nimeksi. Päivällä vanhat korttelit kumminkin kuhisevat ostoksille tai lounaalle suuntaavia paikallisia ja matkailijoita. Kaupat ovat keskittyneet hädin tuskin puolen kilometrin mittaiselle Grand Ruelle ja sen poikkikaduille.

Place d’Armes on puolestaan ravintolakeskittymä, jossa on elonmerkkejä vielä senkin jälkeen kun kaupat sulkevat ovensa kuuden maissa.Place d’Armesin laidalla oleva Seurahuone eli Cercle Cité on hiljattain avattu uudelleen pitkällisen remontin jäljiltä. Cercle viittaa paikalla toimineeseen vuonna 1826 perustettuun kirjallisuuspiiriin, jonka nimi jäi elämään vaikka kokoustila purettiin uuden alta. Vuonna 1907 valmistuneessa, hiljattain restauroidussa Cercle Citéssa järjestetään konsertteja, tanssiaisia ja luentoja ja sen kivijalassa on vaihtuvien näytelyiden tila Ratskeller.

cercle_cite1.jpg

Vanhan kaupungin erikoisuuksia on yläkaupungista alakaupunkiin Grundiin vievä hissi. Tai toisin päin: hissi jonka ansiosta yläkaupunkiin pääsee muutenkin kuin vastamäkeen könyämällä. Grundin hissitunnelia elävöittävät koululaisten taideluomuksia esittelevät vaihtuvat näyttelyt (alla).

hissitaidetta_2011a.jpg

hissitaidetta_2011b.jpg

Alzette-jokea myötäilevä alakaupunki – kirjaimellisesti kaupungin pohja eli Stadtgrund – oli aikanaan varsinainen kurjala. Joki toimi kaupungin viemärinä 1900-luvulle saakka. Asukkaina oli työläisiä ja siirtolaisia. Grundissa sijaitsi 1300-luvulla kaupungin juutalaisgetto. Nyt Grundin talovanhusten asunnot ovat kaupungin kalleimpia.

grund_talot_kalliossa.jpg

grund1.jpggrund_rue_plaetis.jpg

Grundin vieressä Alzetten mutkassa on Clausenin kaupunginosa, jonne pääsee yläkaupungista Mikaelin kirkolta alkavaa Bockin harjannetta myöten. Luxemburgin perustajan kreivi Siegfridin Bockin harjanteelle rakentama linna ja sen seuraajat on purettu autotien alta. Jäljellä on hieman perustuksia pienessä maanalaisessa näyttelyssä ja preussilaisen varuskunnan Bockin kallioon 1700-luvulla kaivertamat tunnelit. Bockin kasematit ovat Luxemburgin suosituin nähtävyys, jossa yli 100 000 matkailijaa vuosittain koluaa kapeita portaita yläs alas ja kurkkii näköaloja tykkien ampuma-aukoista kuin kanit koloistaan.

kasematit.jpg

clausen_funkista.jpg

Yllä somia funkistaloja Clausenissa. Alla entisiä Funckin panimorakennuksia, joiden tilalle on suunnitteilla asuntoja.

clausen_funck.jpg

Clausenin takaa alkaa Neudorf (alla), kahden harjun lomaan maantien laidoille luiruksi asettunut kaupunginosa, jonka vanhojen herttaisten pientalojen lomaan rakennetaan ahkerasti uutta.

neudorf.jpg

rinnepuutarha.jpg

Neudorfin pientaloilla on usein kallionrinnettä myötäilevä takapuutarha.

Alzette laskee Clausenin ohi Bockin harjannetta kiertäen Pfaffenthalin laaksoon, joka on säilynyt ”kansanomaisena” kaupunginosana. Lystikkäällä nimellä on ollut monta muotoa, esimerkiksi 1200-luvulla Paffenovel, jonka kielitieteilijät ovat arvanneet viitanneen luostarin niittyyn. Bockin toisessa päässä sijaitsi aikoinaan Altmünsterin benediktiiniluostari. Kun luostari tuhoutui 1500-luvulla yhdessä monista Luxemburgin valloituksista, uusi luostari Neumünster – nykyisin kulttuurikeskus (alla vasemmalla) –  rakennettiin Alzetten rantaan Grundiin.

neumunster.jpg

Pfaffenthalin laakson pohjoispään sulki aikanaan linnoitusmuuri. Jokea reunustaa yhä kaksi tömäkkää vartiotornia, joiden välisillä puisilla laskuluukuilla estettiin tunkeilijoiden pääsy kaupunkiin. Toinen torneista on nimeltään Bons malades eli ”hyvät sairaat”. Nimi viittaa portin tuolla puolen sijainneeseen leprasairaalaan, tai pikemmin säilytyspaikkaan, jossa kammottujen tautisten toivottiin kiltisti pysyvän.

pfaffenthal_muuri.jpg

Pfaffenthalin toisella laidalla on vanha yläkaupunki ja toisella EU-kaupunginosa Kirchbergin ylängöllä. Sijainti näyttää kartalla oivalliselta mutta kulkuyhteydet Pfaffenthaliin ovat lähes yhtä hankalat kuin keskiajalla. Suunnitteilla on hissi, joka yhdistää Pfaffenthalin yläkaupunkiin. Kun Grundin hissi kulkee kallion sisässä, Pfaffenthalin nostolaitteesta tulee lasinen näköalahissi.

kolme_tornia4.jpg

Kolme tornia (yllä) oli aikanaan Pfaffenthalin ja yläkaupungin välinen portti.

Nykyaikaan pfaffenthalilaiset siirtyvät myös Punaisen sillan alle rakennettavan aseman myötä. Tarkoituksena on nostaa esimerkiksi Brysselistä junalla saapuvat kokousmatkalaiset Kirchbergin ylängölle koneportailla, kulkematta tukkoisen keskustan kautta.

porttitorni_ja_silta2.jpg

Keskusta on pullonkaula, koska eteläisiin kaupunginosiin vieviä siltoja ei ole suunniteltu valtavaa autoliikennettä varten. Luxemburgin ensimmäinen rautatieyhteys Ranskan Thionvilleen valmistui 1859. Asema sijoitettiin linnoituksen eteläpuoliselle ylängölle, jonne ryhdyttiin samana vuonna rakentamaan solakkaa lähes 300 metrin pituista ja 45 metrin korkuista kivisiltaa, Sillalla on kaksi nimeä: Passerelle ja Viaduc.

viaduc.jpg

Pohjoisesta saapuvaa rataa varten avattiin ympärysmuuriin portti, kun maasto ei sallinut muuta linjausta. Junan mentävä reikä Zuchspuert varustettiin vartiotorneilla ja rautaveräjällä joka suljettiin yöksi.

rautatieportti.jpg

Junaa varten rakennettiin 250 metrin pituinen ja 40 metrin korkuinen rautatiesilta. Saapuminen junalla Luxemburgiin pohjoisesta päin on edelleen hätkähdyttävä kokemus: kaukana alhaalla Alzette-jokea myötäilevä Pfaffenthal ja taustalla vanha kaupunki linnoitetuilla kalliollaan. Tyhjän päällä kuljetun pätkän jälkeen juna sukeltaa 1850-luvulla rakennettuun tunneliin ennen asemalle saapumista.

rautatiesilta_1.jpg

rautatiesilta2.jpg

Vuonna 1867 Euroopan suurvallat, jotka olivat vuosisatojen mittaan nakelleet Luxemburgia ees taas pelinappulanaan, päättivät että pikku maasta tulee puolueeton ja sen mahtavat linnoitus puretaan. Osa linnoitusrakenteista säästettiin antamaan kaupungille julkisivu ja palvelemaan matkailua. Jäljelle jäi niin paljon että vanha kaupunki on suojeltu Unescon maailmanperintökohteena.

linnakkeesta_puistoksi.jpg

Keskiaikaista kaupunkia kahlinneen linnoituskehän purkaminen avasi tilaa modernin kaupungin kehittämiselle. Bourbonin ylängölle, jossa jo sijaitsi rautatieasema, alettiin suunnitella uutta keskustaa, joka vastaisi nousevan kaupan, hallinnon ja porvariston tarpeisiin. Ensiksi rakennettiin uusi silta. Siltaa suunnittelemaan kutsuttu ranskalainen insinööri Paul Séjourné keksi rakentaa sen kahdesta rinnakkaisesta 85-metrisestä kaaresta. Eri puolilta Luxemburgia louhituista hiekkakivilajeista rakennettu silta oli aikanaan maailman suurin kivinen kaarisilta.

pont_adolphe.jpg

Sillan rakentamista dokumentoitiin valokuvin, joita on näytillä vuonna 2012 avatussa Dräi Eechelen-museossa. Sillan rakentajat olivat kaukonäköisiä, koska eteläpäässä Bourbonin ylängöllä ei ollut muuta kuin niittyä – näin todistaa toridivarista löytynyt valokuvapostikortti. Silta nimettiin Pont Adolpheksi silloisen suurherttuan mukaan, joka käväisi asettamassa enimmäisen kiven. Kaupunkilaiset saattavat edelleen kutsua vuonna 1903 valmistunutta siltaa nimellä Nei Bréck – uusi silta – erotukseksi lähes puoli vuosisataa vanhemmasta Viaducista eli Al Bréckista.

Viaducia pitkin liikennöi aikanaan raitiovaunu roudaten matkalaisia keskustan ja aseman välillä. Pont Adolphen kautta puolestaan kulki kapearaiteinen rautatie pääkaupungista koilliseen Echternachiin.

Raitiovaunuihin uskottiin Luxemburgissa 1960-luvulle asti jolloin autoliikenteelle annettiin ylivalta. Nyt raitiovaunuliikenne aloitetaan uudelleen yhtenä keinona kaupunkiliikenteen helpottamiseksi. Asemalta Kirchbergiin ja edelleen lentokentälle suunniteltu raitiovaunulinja tulee kulkemaan Pont Adolphen yli. Haasteena on, että silta ei kestä lisäpainoa. Jo nykyinen liikenne – sillan yli kulkevat lähes kaikki kaupungin bussireitit – rasittaa sitä niin pahoin, että rakenteita on varmistettu parilla sadalla tukisauvalla. Raitiovaunua varten aiotaan asentaa titaanivahvisteita. Sillanparannuksesta tulee monivuotinen, toista kymmentä miljoonaa euroa maksava remontti, jonka ajaksi liikenne ohjataan viereen rakennettavalle tilapääsillalle. Maallikkoa ihmetyttää, miksei raitiovaunua sijoiteta lisäsillalle ja anneta vanhan hiekkakivisillan kantaa minkä jaksaa.

vahvistettu_pont_adolphe.jpg

Kaupungin linja-autoasema Pont Adolphen pohjoispuolella Hamilius-aukiolla on parhaillaan muutoksen kourissa. Viereinen kortteli Royal Hamilius, jossa sijaitsi muun muassa Biergercenter eli kaupungin virastotalo vuonna 1977 valmistuneessa tornitalossa, puretaan kokonaan ja tilalle rakennetaan uusi uljas kortteli, kaupunki kaupungissa, johon tulee 16 000 neliötä liikehuoneistoja, 9000 neliötä toimistotilaa ja 6000 neliötä asuintilaa eli noin 60 asuntoa.

nana_ja_biergercenter.jpg

Biergercenterin edustalla sijaitsi yksi Luxemburgin kaupungin symboleista, Niki de St Phallen Nana, jonka kaupunki osti Nikin töitä esittelevästä näyttelystä vuonna 1995. Lasikuitu-Nana on restauroitavana purku- ja rakennustöiden ajan.

Kaupungin johdon tavoitteena on pitää keskusta asuttuna ja elävänä siitä huolimatta että asumistrendi on vahvasti keskipaikoinen. Syksyllä 2009 selvitetiin koko kaupungin asuntojen määrä, käyttöaste ja vuokrataso kyselyllä johon vastaaminen oli pakollista sakon uhalla. Hamiliuksen keskusta-asunnoille löytyy varmaan rahakkaita ottajia ja kaupunki uskoo myös toimistojen käyvän kaupaksi siitä huolimatta että pitkin kaupunkia näkyy uusia toimistorakennuksia osin tyhjillään. Keskustan kauppiaat suhtautuvat Hamilius-hankkeeseen epäillen koska pelkäävät uuden kauppakeskuksen vievän pienemmiltä elinmahdollisuuden.

vuokralle_tarjotaan.jpg

Vanhan Hamilius-korttelin purkaminen on lykkäytynyt naapurikorttelin asukkaiden tekemän valituksen vuoksi - massiivinen uusi rakennus vie heiltä paitsi näköalan myös päivänvalon. Niinpä linja-autoasemaakaan ei ole saatu siirretyksi muualle - toisaalta uudesta paikastakaan ei ole päästy yksimielisyyteen.

Uusi kortteli peittää osittain näkymän pääpostin julkisivuun. Huolella suunniteltu postitalo (alla) ilmentää uskoa moderniin teolliseen yhteiskuntaan ja sen hyvinvointilupauksiin.

posti1.jpg

posti4.jpgposti3.jpg

Hamiliuksen liepeillä sijaitsevien kortteleiden toimistorakennukset 1970-luvulta (alla) ilmentävät uskoa nopeisiin voittoihin kiinteistönjalostuksen kautta - estetiikasta piittaamatta.

keskustaa2.jpg

Luxemburgin ainoa oikeasti urbaani alue on Rautatieaseman ja Pont Adolphen välinen Garen eli aseman kaupunginosa Bourbonin ylängöllä. Alue suunniteltiin alun alkaen edustuskaupunginosaksi ja porvariston tyyssijaksi. Uudelta sillalta asemalle vievä puolen kilometrin suora Avenue de la Liberté – alkuperäiseltä nimeltään Avenue Adolphe – on kirjaimellisesti paraatikatu, jolla järjestetään paraateja – ja mielensosoitusmarsseja.

avenue_de_la_liberte2.jpg

garen_portti.jpg

Sillan puoleisessa päässä on uuden kaupunginosan porttina kaksi nousevaa elineinoeämää symboloivaa monumentaalirakennusta. Toisella puolen valtion omistama pankki – Banque et Caisse d’Epargne de l’Etat, letzeburgin kielellä ytimekkäästi Spuerkeess – jonka edessä japanilaiset turistit valokuvauttavat itseään kun luulevat komeaa rakennusta suurherttuan palatsiksi. Toisen puolen komistus rakennettiin rautatiehallituksen pääkonttoriksi.

spuerkeess.jpg

Vuonna 1910 valmistunut Jean-Pierre Koenigin suunnittelama Spuerkeess (yllä) on omintakeinen yhdistelmä ranskalaista uusrenessanssia, art nouveau-tyyliä ja kansallismielistä symboliikkaa. Karl Jüsgenin suunnittelema Rautatiehallituksen pääkonttori (alla) vuodelta 1910 edustaa saksalais-keisarillista julkisrakennusarkkitehtuuria.

rautatiehallitus.jpg

Uuden kaupunginosan rakennussuunitelmassa määriteltiin talojen korkeus, katon muoto ja jalkisivumateriaali. Talot rautatieaseman päässä ovat 1900-1910-luvuilta, Pont Adolphen päässä 1920-luvulta. Uusi kaupunginosa oli pääosin valmis 1930-luvulla. Erityisesti Avenue de la Garen itäpuolella on parhaillaan käynnissä uudellensyntymisen vaihe, jossa vanhoja kerrostaloja korvataan korkeammalla ja tehokkaammalla uudisrakentamisella.

avenue_de_la_liberte_1926.jpg

1926_kulma.jpg

Alueen arvokkuutta lisäävät Avenue de la Libertén varrella olevat näyttävät aukiot. Place de Paris (alla) on nimensä mukaisesti Luxemburgin "pariisilaisimman" näköinen kolkka, jonka laidoilla toimi aikanaan tasokkaita hotelleja.

place_de_paris.jpg

Avenue de la Libertén keskellä sijaitsevan aukion täyttää ruusutarha, jonka taustalla pönöttää ARBED-teräskonsernin palatsimainen pääkonttori (alla). Vuonna 1922 valmistuneessa rakennuksessa tiivistyy Luxemburgin historia terästeollisuuden mahtimaana. Ja nykyinen alennustila: Luxemburgin terästeollisuuden rippeiden nykyinen omistaja, ylikansallinen jätti ArcelorMittal ilmoitti lamavuonna 2009 ettei sillä enää ole tarvetta eikä varaa pitää vanhaa palatsia aktiivikäytössä ja lämmitettynä. Tosin taloa käytettiin lähinnä vain johtokunnan kokouspaikkana. Taloon oli suunnitteilla terästeollisuuden historiasta kertova näyttely, jota varten teräksestä muotoillut näyttelykalusteet saivat vuonna 2011 Luxemburgin rakennustaiteen säätiön palkinnon. Näyttelyhanke on ilmeisesti kaatunut lamaan sekin.

arbed_talvella.jpg

Garen aluetta reunustava Boulevard de la Petrusse ja alueen sisällä Welterin, Fischerin ja Wilsonin kadut ovat säilyttäneet yhtenäisen ilmeen ajalta ennen toista maailmansotaa.

rue_a_fischer.jpg

rue_wilson.jpg

bd_petrusse3.jpg

petrusse_rauta-aita.jpg

Petrusse-bulevardin porvaristaloilla on takorautakaiteen rajaama pieni etupuutarha. Myös Petrussen laaksossa asutaan. Kuvassa alla Petrussen vanhaa rakennuskantaa ja ylängöllä sijaitsevan Garen alueen muutoksen kourissa olevaa itälaitaa.

montee_de_la_petrusse.jpg

Vuonna 1913 valmistunut päärautatieasema (alla) korvasi ensimmäisen puurakenteisen aseman. Suurherttua Adolf/Adolphe tarkailee matkustavaisia asemalaitureiden puolella.

aseman_torni.jpg

suurherttua_adolf.jpg

Garen alueen eteläpuoliselle Hollerichin kaupunginosalle ovat leimaa antavia entiset ja vielä toimivat teollisuusrakennukset.

heintz_van_landewyck.jpg

Landewyckin tupakkatehdas (yllä) on levittänyt lemuaan Hollerichin ylle 1800-luvun puolivälistä lähtien. Rue de l’Acierien varrella (alla) on jäljellä tyypillisiä terästeollisuuden työväenasuintaloja.

tyovaen_asuintaloja.jpg

Vapauduttuaan linnoituksen kahleista Luxemburg alkoi laajentua pohjoiseen ja länteen. Vanhan kaupungin ja usien kaupunginosien erottajaksi perustettiin keskuspuisto – Parc Municipal – kehälle, josta linnoitteet oli purettu.

Vanhan kaupungin pohjoispuoleiselle kukkulalle levittäytynyt Limpertsberg on uusista kaupunginosista vanhin. Erityisesti itälaidalta löytyy somia vanhoja rakennuksia 1900-luvun alusta. Länsilaidalla on ominaista art déco ja 1930-luvun funkis. Yhtenevästä tyylistä päätellen Limpertsbergiä on rakennettu katu kadulta.

limpertsberg061.jpg

limpertsberg092.jpg

limpertsberg030.jpg

limpertsberg_kirkko.jpglimpertsberg_vesitorni.jpg

Limpertsbergin maamerkkejä ovat uusromaaninen kirkko vuodelta 1913 ja vesitorni vuodelta 1900. Entisessä raitiovaunuvarikon pääkonttorissa Tramsschappissa (alla) järjestetään kulttuuritapahtumia.

tramsschapp.jpg

tramsschapp2.jpg

Rollingergrundin kaupunginosa (alla) Limpertsbergin viereisessä laaksossa on säilynyt työväneluokkaisena ja maanläheisenä: takapihoilla saattaa asustaa kanoja ja hanhia.

rollingergrund.jpg

rollingergrund_talapiha.jpg

Läntiset Belairin ja Merlin kaupunginosat ovat somia ja hiljaisia nukkumalähiöitä joissa vähät palvelut ovat keskittyneet pariin kadunkulmaan.Merlin etelälaidalla sijainneet teollisuusrakennukset ovat väistyneet asumisen tieltä. Entisestä teurastamosta, joka vielä odottaa uutta käyttötarkoitusta, on tullut kaupungin epävirallinen katutaidegalleria.

schluechthaus2.jpg

schluechthaus5.jpg

Merlin maamerkkinä on puisto lammikoineen ja kahviloineen.

parc_de_merl_2.jpg

merl_vanha_vaistyy.jpg

Merlin ja Belairin vanhin rakennuskanta on paikoin väistymässä uudisrakentamisen tieltä.Belairin maamerkkinä on Laurent Schmitin suunnittelema kirkko (alla) vuodelta 1957.

belair_kirkko1.jpg

belair_kirkko2.jpg

Rautatieaseman länsipuolelle, vanhan Ranskaan vievän maantien varteen asettunut Bonnevoie on aikanaan syntynyt työväen asuinalueeksi mutta sittemmin osin käpylöitynyt ja laajentuu yhä keskiluokkaisen uudisrakentamisen kautta. Bonnevoien ja Garen alueen fyysisenä ja symbolisena rajana on ratapiha ja sitä sivuava vilkkaasti liikennöity ohitustie Rocade de Bonnevoie. Bonnevoie ja radan itäpuolella sijaitseva Hollerich muodostivat vuoteen 1920 saakka itsenäisen kunnan.

rotondes1.jpg

Bonnevoien puolella sijaitsevat rautatieaseman konepaja-rotundat (yllä) vuodelta 1875 on suojeltu. Toista on käytetty näyttelytilana mutta pysyvästä käyttötarkoituksesta ei ole päästy yksimielisyyteen. Alla Mühlenwegin portaat.

muhlenwegin_portaat.jpg

Bonnevoien kirkko (alla) on vuodelta 1952.

bonnevoie_kirkko.jpg

bonnevoie_kirkko3.jpg

bonnevoie.jpg

Paikkanimi Bonneweg/Bonnevoie esiintyy jo 1200-luvulla asiakirjssa, joka liittyy alueella toimineeseen sisterssiläisnunnien luostariin. Luostari tarjosi suojan myös leprasairaille, joten nimellä on ehkä samankaltainen etymologia kuin Bon Malades-portilla kaupungin vastakkaisella laidalla. Luostari tuhoutui vuonna 1794 Ranskan vallankumousarmeija piirittäessä Luxemburgia. Jäljellä on vain kadun nimi - rue du Couvent - ja pätkä porttia 1600-luvulta (alla).

bonnevoie_portti.jpg

Bonnevoie lienee Luxemburgin kaupunginosista työväenluokkaisin ja monietnisin tai ainakin värikkäin, myös ruokakulttuurin suhteen. Ravitsemustarjonnassa on valinnan varaa kreikkalaisesta portugalilaiseen, intialaisesta marokkolaiseen tai japanilaisesta keski-afrikkalaiseen.

bonnevoie128.jpg

Somien vanhojen talojen varustetaso ei ole vaikuttava mutta vuokrat ja hinnat ovat vastaavasti kohtuullisia. Rautatieläis-eläkeläisten ja maahanmuuttajien lisäksi Bonnevoie on opiskelijoiden ja nuoren kulttuuriväen suosiossa. Värikkääseen elämään tuovat oman vivahteensa asunnottomat, joiden palvelut sijaitsevat Bonnevoien kirkon liepeillä. Meneillään olevasta muutoksesta kertoo se että kivenheiton päässä kirkosta on myös kaupungin hienostelevin luomukauppa Mullebutz, joka myy muun muassa Walesin prinssi Charlesin firman pipareita.

Bonnevoien soittokunnalle on hiljattain valmistunut uusi rakennus (alla) ja entisen luostarin tienoilla sijaitseva puisto on kunnostettu.

bonnevoie_fanfare1.jpg

bonnevoie_puisto.jpg

Seuraavalle kehälle Luxemburgin ympärillä asettuvat uudemmat nukkumakaupunginosat, joista osa oli ennen ja osa nykyäänkin itsenäisiä kuntia. Strassenissa ja Bertrangressa sijaitsevat pääkaupungin kaksi suurta ostaria.

mhlenbach.jpg

Yllä näkymä Mühlenbachiin, alla Dommeldangeen, ainoaan kaupunginosaan jossa on modernin tehokkaasti rakennettuja asuintaloja.

dommeldange3.jpg

dommeldange2.jpg

Eteläisessa Cessangen kaupunginosassa lehmät laiduntavat pienalojen vieressä.

cessange_lehmat.jpg

Uuden Hamilius-korttelin kaltaista kaupunkiyksikköä, mutta monin verroin suurempaa, puuhataan kaupungin etelälaidalle. Gasperichin kaupunginosan ja kehätien välisille pelloille on tarkoitus rakentaa toimistotilaa 5000 hengelle, suurehko hotelli, kuutisen sataa asuntoa ja kauppakeskus, jonka kooksi on yltiöpäisesti kaavailtu toista sataa tuhatta neliötä eli enemmän kuin koko keskustassa nyt ja vielä sittenkin kun Royal Hamilius valmistuu.

Ajatuksena on kuulemma haalia asiakkaita myös Ranskan puolelta. Etelässä vain kivenheiton päässä Ranskasta on tosin upouusi, laman keskellä valmistunut kauppaparatiisi Belval Plaza, jonka liikehuoneistoihin on hädin tuskin saatu yrittäjät. Ja ainakin toistaiseksi hintasuhteet ovat sillä tolalla, että Luxemburgista lähdetään Ranskaan shoppailemaan eikä päinvastoin. Mutta Luxemburgissa on ennenkin uskottu tulevaisuuteen: ehkä Ban de Gasperichista kehittyy samaan tapaan uusi uljas kaupunginosa kuin ainakaan Pont Adolphen tuolle puolen kasvaneesta Garen alueesta ja kaupungin keskusta siirtyy taas pari piirua etelään päin.

rypsia2010_2.jpg
Drosbach-toimistorakenus sijaitsee kaupungin etelälaidalla lähellä suunnitteilla olevaa Ban de Gasperichin kaupunginosaa.

Epilogi 2013

Mitä kuuluu 2018

LÄHTEET JA LINKIT

Luxemburgin kaupunki: korttelit

Architectural tour of the railway station district. Luxembourg city tourist office, 2003.