D'Chrëschtmaart

28.12.2012                            LINKIT                                             LISÄÄ KUVIA

Keskieurooppalaiseen tapaan Luxemburgin joulukauteen kuuluvat joulumarkkinat. Pääkaupungissa markkinat kestävät koko kuukauden. Pikkupaikkakunnilla markkinat pannaan pystyyn vain viikonlopuksi. Markkina-ajankohtien googlaaminen saattaa olla työn takana, koska letzeburgin kielen kirjoitusasu on vapaavalintainen: käytössä ovat ainakin muodot Chrëschtmaert, Chrëschtmaart, Krëschtmaart ja Chrëstmoart.

2012_isopyora.jpg

Luxemburgin uusi pormestari Xavier Bettel on ottanut joulumarkkinat kohteeksi oman leimansa lyömiseen. Markkina-aluetta on laajennettu parille uudelle aukiolle ja Gëlle Fra –patsaan viereen on pystytetty maailmanpyörä. Näkymä yli kaupungin on hyytävässä tuulessa värjöttelyn arvoinen.

place_darmes.jpg

Lehdessä ihmeteltiin, millä nimellä alati uusiutuvaa ”joulumarkkinatoria” oikein tulisi kutsua. Bettel on maininnut joulukaupunkihaaveista ja kaupungin matkailutoimisto puhuu mielellään Winterlights-festivaalista. Ohjelmaa onkin koko joulukuun: torvisoitto-ja joululauluesityksiä Place d’Armes-aukion soittolavalla, kirkkokonsertteja, jouluparaateja ja Renzin adventtisirkus, jonka vetonauloina on temppukoiria ja akrobaattivuohia. Vuosi-pari sitten tarjottiin lapsille mahdollisuutta päästä kumivenepurjehdukselle Alzette-joelle ”aidon eestiläisen Joulupukin” seurassa.

lux_place_darmes2.jpg

Verrattuna naapurimaiden lähimpiin merkittäviin joulumarkkinoihin – Trierin Weihnachtsmarkt ja Metzin Marché de Noël – Luxemburgin jouluhässäkältä tuntuu puuttuvan oma ilme. Tai no – ilme on, mutta ei sellainen joka houkuttelisi matkailijoita kaukomailta asti.

2012_joulutori.jpg

Luxemburgin joulumarkkinat ovat juomapainotteiset. Place d’Armes-aukiota hallitsee suuri pystybaarikatos, jonka alle kokoonnutaan drinkille töiden jälkeen tai ostosten lomassa. Joulu on ainoa tapahtuma, jonka juhlinta ei ole skumppavetoista. Joulujuoma on saksalaisittain Glühwäin tai ranskalaisittain vin chaud sillä erotuksella että luxemburgilaisella juomalla ei ole luonteenomista makua tai koostumusta.

2012_gluhwein.jpg

Joulutorin ruokatarjoilu on sekoitus perinteistä – grillimakkaraa ja sen kaverina Gromperekichelcher eli röstiperunoita – ja paahdettujen kastanjoiden kaltaista kausimuonaa ja uutuusyrittämistä kuten bretagnelaisia lettuja tarjoava irlantilainen pystypubi, tai espanjalaisia churroja ja Savoijin juustoja myyvät puodit (kuvassa alla rautatieaseman edustalla).

2012_churros.jpg

Joulutorin kauppiaat ovat pääosin ammattilaisia – esimerkiksi puuleluja Saksasta ja lasipalloja Tsekistä. Markkinayrittäjien valinnassa ei ilmeisesti käytetä kritiikkiä: vuodesta toiseen joukossa on pikkutuhmiin joulutamineisiin erikoistunut puoti ja toinen joka tarjoaa kikkelimarsipaania.

lux_suklaaomenia.jpg

Hieman syrjemmällä Place du Centaurella on ”solidaarisuustori” jonka myyntikojut kaupunki antaa maksutta järjestöjen käyttöön. Pormestari Bettelin uudistuksia vuonna 2012 oli muutaman kojun varaaminen "oikeille" käsityöläisille 25 euron päivävuokraa vastaan – "oikean" käsityön tuotolla kun on vaikea kattaa markkinapaikan vuokraa koko kuukaudelta.

lux_puuleluja.jpg

Ekohenkisiksi Luxemburgin joulumarkkinat säädettiin jo vuonna 2009. Ruoka- ja juomatarjoilussa vaihdettiin kertakäyttöastiat oikeisiin pestäviin ja jouluvalaistuksen 60 000 hehkulamppua korvattiin ledeillä. Vaikka sähkölasku kutistui muutamaan prosenttiin entisestä, hulppeiden jouluvalojen virittäminen ja poistaminen maksaa kaupungille noin 100 000 euroa vuosittain.

av_de_liberte1.jpg

Vilkkuvia joka kodin kirjovalovirityksiäkin näkyy mutta ei yhtä paljon kuin Suomessa. Suosittuja ovat sen sijaan talojen seinustoilla ikkunan tai parvekkeen laidalla roikkuvat joulupukinkuvatukset, joilla saattaa olla seuranaan tonttujakin. Pukkeja unohtuu paikoin roikkumaan kesään asti.

2012_joulupukki.jpg

Varsinaisia lahjaostostapahtumia ovat Punaisen Ristin myyjäiset ja kansainväliset myyjäiset Bazar International. Punaisen Ristin hyväksi myydään muun muassa paremman väen hylkäämää puoliantiikkia, omatekoisia hilloja ja leivonnaisia ja uutta kaupallista tavaraa, josta ilmeisesti irtoaa hyväntekeväisyyteen provika. Kansainvälisen basaarin ovat 1960-luvulta alkaen järjestäneet suurherttuakunnan expat-yhdistykset skandinaaveista srilankalaisiin ja bangladeshiläisistä belgialaisiin. Ulkomaalaispoppoot myyvät itse tehtyjä tai lahjoituksina saatuja oman maan tuotteita kuten irlantilaisia villapaitoja, ranskalaisia pukukoruja, eteläafrikkalaisia strutsinmunista valmistettuja koristeita, ruandalaisia leipäkoreja ja sitä rataa.

2012_joululammas.jpg

Basaarissa on eksoottisia herkkuja mukaan vietäväksi ja paikan päällä syötäväksi, esimerkiksi islantilaiselle rieskalle rakennettuja silli- ja palvilammasvoileipiä, kanadalaisia vaahterasiirappipannareita hirvenmaitopaukulla (joka paljastui terästetyksi normimaidoksi) tai suussa sulavia kreikkalaisia leivonnaisia ja palan painikkeeksi tujaus vodkaa venäläisten kansanlaulujen säestyksellä. Kävijöitä riittää tungokseen asti ja ostopuoli on yhtä monikansallista kuin myyntikin. Basaarin suojelija suurherttuatar Maria Teresa piipahtaa itsekin joka vuosi ostoksilla. Kansainvälisen basaarin tuotto – joka on ollut puolen miljoonen euron hujakoilla – jaetaan noin sadan eri puolilla maailmaa toimivan yleishyödyllisen hankkeen kesken.

lahjapiispa.jpgJoulukulutuksen vauhdittamiseksi kaupat ja ostarit saavat pitää ovet auki joulukuussa sunnuntaisin. Auchanin tavaratalossa lahjojen hankintaa vauhditti Pyhä Nikolaus, jota Luxemburgissa juhlitaan lähes koko joulukuu, kun taas joulupukkijutut tiivistyvät joulunpyhiin, jolloin Weihnachtsmann tai Père Noëltuo lapsille lahjoja amerikkalaisen porovaljakkonsa vetämänä ja pukeutuneena ahvenanmaalaistaustaisen Haddon Sundblomin Coca-Colan kamppista varten disainaamaan punanuttuun.

Pyhä Nikolaus sitä vastoin esiintyy virkansa mukaisesti piispan hiippaan, viittaan ja sauvaan sonnustautuneena. Nikolaus syntyi vuoden 270 tienoilla silloisessa Itä-Roomassa, nykyisessä Turkissa, ja osoitti alusta alkaen taipumusta pyhimysuralle. Jo kasteella hän kapsahti polvilleen ja rukoili kolme tuntia kädet ristissä – äänettä, koska ei vielä ollut oppinut puhumaan. Imettäjänsä tarjoomuksista hän piti hurskaasti paastoa useampana päivänä viikossa. Jäätyään orvoksi varakkaista vanhemmistaan hän lahjoitti perintöomaisuutensa puutteessa eläville ja pulassa oleville.

jolupiispat.jpgNikolaus esiintyy mielellään sukpaapiispana, jopa reiluna piispana.

rindschleiden.jpgMyran piispana toimiessaan Nikolaus osallistui vuonna 325 Nikean kirkolliskokoukseen, jossa kirkkoisät vahvistivat Pyhää Kolminaisuutta koskevan opin. Luku kolme esiintyy useiden Nikolauksen ihmetekojen yhteydessä. Piispan seurana kuvissa ja veistoksissa on usein kolme lasta isossa tiinussa. Joskus 1100-luvulla muistiin merkitty tarina kertoo kolmesta köyhästä pojasta, jotka illan tullen etsivät suojaa teurastajan talosta. Teurastaja ohjaa lapset yöpymään tallin heinäkasaan mutta salakavalasti surmaakin heidät ja paloittelee tiinuun suolaantumaan. Seitsemän vuotta myöhemmin piispa Nikolaus osuu matkoillaan teurastajan tykö ja pyytää evästä. Teurastajan tarjoomukset eivät kelpaa, piispa vaatii suolalihaa. Teurastaja johdattaa piispan tiinulle, jossa tämä kolme sormea sojottaen lukee rukouksen ja - hop-la! – lapset virkoavat henkiin. Puuveistos oikealla on Rindschleidenin keskiaikaisessa kirkossa.

Nikolausta juhlitaan joulukuun kuudentena, koska hän teki väkivalloin lopun kotiseudullaan sijainneeseen Apollon temppeliin tuona päivänä suuntautuneesta pakanallisesta pyhiinvaelluksesta. Tosin Barissa Italian saappaankannassa Nikolausta juhlitaan myös toukokuun yhdeksäntenä sen muistoksi, että tuona päivänä Bariin palasi retkikunta, joka oli lähetetty noutamaan parempaan talteen islaminuskoisten alueelle jääneen Nikolauksen haudan sisältöä. Pyhäinjäännöksiä tarttui retkikunnan matkaan niin paljon että niitä riitti jaettavaksi pitkin Eurooppaa. Luxemburgissa ei tiettävästi ole Nikolaun palasia – vaikka hän toimikin jonkun aikaa katedraalin suojelijana - mutta Trierissä on, samoin Ranskan Lothringenissa, jossa Nikolaus nimettiin suojeluspyhimykseksi sen jälkeen kun hän auttoi Lothringenin herttua René II:n voittamaan Burgundin armeijan Nancyn taistelussa vuonna 1477.

Juhlapäivänään joulukuun kuudentena Nikolaus - jonka lempinimi Luxemburgissa on Kleeschen - jakaa karkkia ja pikku lahjoja - pikkujoulu siis. Ranskalaiseen tapaan juhlaan kuuluu paraati, jonka ei Luxemburgin kaupungissa tarvitse osua ihan juhlapäivälle, jos jokin lähipäivä on joulumarkkinoiden tai muiden kaupallisten intressien kannalta suotuisampi.

bonhommes.jpg

Nikolaus jakaa myös pullaukkoja - bonshommes, Boxemännercher.

Eräässä Luxemburgin lyseossa on Pyhän Nikolauksen päivää perinteisesti vietetty siten, että ensimmäisen luokan oppilaat pukeutuvat Kleescheneiksi ja jakavat karkkia koko koululle. Joku vuosi sitten iloliemellä vahvistautuneet Kleeschenit saivat aikaan siinä määrin hässäkkää, että seuraavana vuonna rehtori kieltäytyi päästämästä juhlijoita sisälle. Tämä ei juhlatuulta nitistänyt: paikallislehden mukaan puolitoista sataa vara-kleescheniä laulaa loilotti koulun edessä ”Léiwe Kleeschen, gudde Kleeschen” eli ”Rakas Klasu, hyvä Klasu” kunnes veto loppui puolilta päivin. (L’Essentiel 7.12.2010)

jouluparaati_pollfabaire1.jpg

Joulupukin ja muiden epäkirkollisten jouluhahmojen kunniaksi järjestetään Luxemburgin kaupungissa Winter Parade, joka kerää kymmeniä tuhansia katsojia. Vuonna 2012 paraatin suojelijana oli Diekirch-olut. Joku vuosi sitten oli näkyvästi esillä Poll Fabaire –kuohuviiini, jota promovoivat neitoset olivat epäilemättä saavuttaneet lain vaatiman 16 vuoden alkoholinostoiän.

2012_jouluikkuna.jpg

Luxemburg hiljenee jouluksi mutta ei yhtä tyystin kuin Helsinki. Julkinen liikenne toimii kello 20 saakka, joten kyläillä ehtii. Monet ravintolat ovat kiinni joten niihin, jotka ovat auki, täytyy varata pöytä hyvissä ajoin jos mielii vaivattomalle jouluaterialle.

2012_jouluporsas.jpg

Täytetty maitoporsas ja ankkamoussesta valmistetut pikkuankat olivat tarjolla Auchanin tavaratalon herkkuosastolla.

moussse_de_canard.jpg

Luxemburgilainen jouluruoka on ranskalaisvaikutteista. Hanhenmaksaa pitää olla tai ankan. Pääruokana voi olla yhtä hyvin kalaa, riistaa tai härkää. Jälkiruokana on ehdottomasti oltava ranskalaistyylinen buche de Noël, eli pyöreän halonpätkän muotoinen, mielellään lystikkäästi koristeltu joulukakku.

Ranskalaista alkuperää on myös suosittu joululeivonnainen pain d’épices eli maustekakku, johon perinteisesti on käytetty hunajaa ja piparkakkumausteita, nykyään myös kuivattuja hedelmiä, karpaloista viikunoihin. Saksasta on omaksuttu hedelmäkakku Stollen, jonka perusaineksia ovat voi ja marsipaani ja joka saattaa Luxemburgissa olla höystetty Rieslingillä.

galette_des_rois.jpg

Ranskasta on peräisin loppiaispäivän – Dräikinneksdag - perinne, johon kuuluu pavun etsiminen loppiaiskakusta - galette des rois. Saksassakin loppiaisena - Dreikönigstag - syödään kakkua - Königskuchen - mutta erilaista kuin Ranskassa. Ranskalainen kuningastorttu on tyypillisesti kreemillä tai hillolla täytetty pyöreä lehtitaikinalevonnainen. Kakkuun on kätketty pieni posliiniukko – ennen vanhaan papu – ja se, jolle figuuri osuu, saa olla päivän ”kuninkaana”. Näyttää siltä, että itämaan tietäjien - kolmen kuninkaan - juhlinta linkittyy muinaisten roomalaisten keskitalven juhlan Saturnalian viettoon, jossa joku talon orjista valittiin päivän ajaksi "vääräksi kuninkaaksi".

spekulatius-kone_vianden.jpg

Muiden paikkakuntien joulumarkkinoista sympaattisin on ehkä ollut Echternachin keskiaikainen markkinatori - Eechternoacher Chrëstmoart - jossa painottuvat paikalliset herkut ja käsityötaide. Viandenin linnan suurissa saleissa järjestetyille markkinoille kokoontuu kymmenittäin käsityöyrittäjiä – myös naapurimaista – mutta hiertämään jäi se, että kävijöiltä kerätään pääsymaksu. Kuviopiparkakkukone yllä on Viandenin museossa.

Esch-sur-Alzetten joulumarkkinoilta jäi mieleen onneton tarjonta ja vielä onnettomampi luistinrata. Parina vuonna on Eschin Winter Wonderlandin vetonaulana hehkutettu luistelumahdollisuutta mutta lämpimän sään vuoksi jää on pyrkinyt sulahtamaan.

esch2011.jpg

Eschin joulumarkkinoilla oli lämmikkeeksi tarjolla banaalin Glühweinin sijasta eksoottista ”suomalaista glögiä”. Maku jäi tarkistamatta koska suomea puhumaton myyjä ei vielä ollut saanut kattilaansa lämpimäksi.

glogi2.jpg

jouluhirvi.jpgSuomi on ollut näkyvillä pääkaupunginkin joulukuvassa. Joulun alla vuonna 2011 esitti kaupungin elokuva-arkisto Jalmari Helanderin Rare Exports, jota mainittiin suomalaiseksi ”kulttielokuvaksi”. Luxemburgin suomalaisseura tarjosi päälle glögiä ja pipareita. Vuonna 2012 esitettiin ensi-iltateattereissa Tuomaisen ja Thorissonin Niko-seikkailua Lentäjäveljekset saksankielisenä versiona "Kleines Rentier, großer Held" eli "Pieni poro, suuri sankari".

Hirvikynttilänjalka koristi luxemburgilaista perinneravintolaa.

Epilogi 2013

Mitä kuuluu 2018

LÄHTEET JA LINKIT

Martin P. De Saint Nicolas au Père Noël. Le Républicain Lorrain, 2010.

Luxemburgin kaupungin joulumarkkinat

Bazar International