Rumasti sanottu Luxemburgin säästä

13.1.2013                            LINKIT                                             LISÄÄ KUVIA

”Pissotière de l’Europe”  eli ”Euroopan kusiputka” kerrotaan Hitlerin sanoneen Luxemburgista pyörähtäessään täällä päin. Taannoinen uutisotsikko ”Vuonna 2012 satoi joka toisena päivänä” (L’Essentiel 9.1.2013) paljastaa rumien puheiden syyn ja aiheen.

pillipiiparit_sateessa.jpg

Hamelnin pillipiipari pitää sadetta Luxemburgin vanhassa kaupungissa.

Uutisesta ei kumminkaan ollut kyse sikäli että vuonna 2012 kirjatut 179 sadepäivää – rankka- ja tihkusateet mukaan lukien – oli vain hitusen enemmän kuin 30-vuotisjakson keskiarvo 176 sadepäivää vuodessa. Uutisarvoa oli ehkä sillä, että joulukuussa 2012 sadepäiviä oli 26 – kun joulukuun keskimäärä on ”vain” 20.

syyskuu.jpg

marraskuu_2010.jpg

Marraskuussa ilahduttaa kaunis ruska.

Itse asiassa Luxemburgissa ei tule sadetta kuin vähän enemmän kuin Suomessa: vuotuinen sademäärä on niukat 80 cm, kun se Etelä-Suomessa on noin 70 cm ja pohjoisessa 50 cm paikkeilla.

rue_goethe3.jpg

grund_tulvatasot1.jpgVuoden vaihteessa kumminkin hirvittää ajatella että sadetta jatkuu helmikuulle, jolloin se vaihtuu räntään. Kiusana on myös tuuli varsinkin Kirchbergin ylängöllä, jonka suorilla ja leveillä kaduilla puhurit pääsevät vauhtiin. Sateenvarjoja tulee hankituksi tiuhempaan kuin koto-Suomessa. Kaupungilla näkee usein roskikseen survottuja tai ruusupenkkiin tuiskaistuja sateenvarjon raatoja.

Ja kosteaa on - hyväksi iholle vaikka pyykin kuivattaminen saattaa viedä aikansa.  Keskimääräinen suhteellinen kosteus on 77 % paikkeilla. Vuonna 2011 oli suhteellinen kosteus marras-joulukuussa 93 %. Huhti- ja toukokuu olivat ”kuivimmat” kuukaudet: suhteellinen kosteus jäi niukin naukin alle 60 %.

Mosel paisuu joskus yli äyräidensä mutta Luxemburgin kaupungissa ei enää tarvitse pelätä suurtulvia kuten ennen vanhaan. Kaupungin halki virtaava Alzette vei 1400-luvun jälkipuolella sillat mennessään peräti viisi kertaa. Punaisen talon seinään kiinnitetyt taulut Pyhän Ulricin kadulla alakaupungissa kertovat tulvan nousseen kuuteen metriin vuonna 1756 ja vielä vuonna 1806 runsaaseen neljään metriin.

Alzetten rannassa on jäänteitä Ranskan aurinkokuningasta palvelleen linnoitusvirtuoosi Vaubanin suunnittelemasta sulkulaitteesta, jonka tarkoituksena ei ollut suojata kaupunkia tulvalta vaan päinvastoin: avaamalla sulku voitiin jättää osa asutuksesta veden valtaan, jotta vihollisen olisi vaikeampi valloittaa kaupunkia.

vaubanin_sulku.jpg

alzette_marraskuu_2011.jpg

Marraskuussa 2011 Alzette melkein tulvi (yllä) ja helmikuussa 2012 melkein jäätyi (alla).

alzette_jaassa_2012.jpg

Ranskan suunnasta virtaavan Alzetten nimi juontuu kelttikielisestä kalliota merkitsevästä sanasta alisia. Pääkaupungin pohjoispuolella on pätkä Alzettea palautettu ”alkuperäiseen” asuun tulvien vähentämiseksi ja luonnon monimuotoisuuden varjelemiseksi. Rantakasvillisuuden hallintaan käytetään luomumenetelmää eli Aberdeen Angus-lehmiä. Alzette jatkaa matkaansa itään, yhtyy pariin muuhun jokeen ja edelleen Reiniin, joka laskee Pohjanmereen – täältä voisi siis soutaa Suomeen!

Alzetteen laskeva Petrusse kahlittiin betonikaukaloon vuonna 1933. Kun sadevesi ei pääse imeytymään maaperään, vaihtelee Petrussen virtaama hurjasti: rankkasateella on mitattu jopa 50 000 litraa sekunnissa mutta kuivalla joki on luiru, jossa virtaa vaivaiset 8 l/s. Nimi Petrusse juontuu latinan adjektiivista petresa eli kivinen tai kallioinen.

petrusse_213.jpg

Luxemburgissa on mahdollisuus nauttia myös sumusta. Vuoden 2011 marraskuussa kuhkittiin pari viikkoa sumussa, jonka vertaista ei ollut nähty pariin kymmeneen vuoteen: Findelin lentokentän sääasemalla kirjattiin kuukauden aikana yhteensä 228 tuntia sumua eli lähes kymmenen vuorokauden verran.

alzetten_rantaa1.jpg

sumua.jpg

Kylmä täällä ei varsinaisesti ole vaikka kostea tuuli joskus hyytää luihin ja ytimiin. Toisaalta kesällä ei tarvitse pelätä läkähtymistä kuumuuteen. Vuoden keskilämpötila 30 vuoden vertailujaksolla on ollut 10 asteen paikkeilla, maksimi keskimäärin +22 °C ja minimi noin -3 °C.

nana_talvella_2.jpg

Suomessa vuoden keskilämpötila vaihtelee lounais-Suomen +5 °C ja Lapin kylmimpien alueiden -2 °C välillä. Vuonna 2011 korkein Suomessa mitattu lämpötila oli + 32,8 °C Ylitorniossa ja alin -41,8 °C Sallassa. Samana vuonna alin Luxemburgissa mitattu lämpötila oli -7,5 °C  ja korkein +32,7 °C . Hellepäivinä rajoitetaan liikenteen nopeus 90 kilometriin tunnissa otsonin vähentämiseksi.

Kylmintä Luxemburgissa on tammi-helmikuussa, lämpimintä kesä-elokuussa. Luxemburg sijaitsee Ardennien pikkuvuoristoksi kasvavalla ylängöllä. Maan pohjoisosa Oesling on 400-500 metrin korkeudella meren pinnasta ja selvästi koleampi kuin alavampi eteläosa Gutland, jonne keskittyy maataloustuotanto ja viininviljelys.

Petrussen_laakso.jpg

suolaa.jpgTalvi tuntuu hämärältä kun lumipeitettä ei ole ja iltapimeä tuntuu tulevan aikaisin. Talvipäivät ovat kumminkin selvästi pitempiä kuin Helsingissä, pohjois-Suomesta puhumattakaan.

Lumentulo on sen verran vähäistä, että lumiaurojen sijasta käytetään etupäässä maantiesuolaa. Jalkakäytävien putsaamista varten suolaa on tarjolla läjäpäin ruokamarketeissa. Kun suola ei riitä, turvautuvat talonomistajat lasten kokoa oleviin lumilapioihin tai vaikkapa lattialastaan.

On täällä joskus ”oikeitakin” talvia koettu: 1950-luvulla lumipeite oli kolmena talvena peräti 30 senttiä. Vuoden 2009 joulukuu oli poikkeuksellisen luminen. Pahimpina päivinä liikenne oli jumissa kaupungissa, maanteillä ja lentokentällä. Roska-autojen kierrokset jäivät ajamatta mutta onneksi pakkanen säästi hajuhaitoilta. Kun asuintaloni huoltomies on lomalla elokuussa, kukaan ei nosta talon roskapönttöjä kadulle tyhjennystä varten, mistä on seurauksena hajun lisäksi kukkakärpäsinvaasio.

villa_pauly_helmikuu_2010.jpg

Joulukuussa 2010 tilanne oli suorastaan katastrofaalinen. Lunta satoi 22 päivänä ja pakkasta oli pahimmillaan 12 astetta, mikä täällä vertautuu napaseutuun. Pahimman pyryn takia tuhannet autot jäivät jumiin moottoriteille. Ihmiset yöpyivät autoissaan tai kömpivät lähimmälle huoltoasemalle lämittelemään. Työpaikallani kiersi vartiomies kartoittamassa ketkä aikoivat nukkua työpaikalla, koska rakennuksessa oleskeluun kello 23 jälkeen piti laatia erityinen lupa. Kotiin pääsi vain kävellen koska kaikki lähikadut olivat kilometrien matkalta tukossa autoista jotka olivat pyrkimässä tukkeutuneille moottoriteille. Lentokenttä suljettiin pariksi päiväksi koska muutama taskukokoinen lumiaura ei pystynyt pitämään kiitoteitä auki. Muutaman viikon lumentulon jälkeen loppui maantiesuolakin. Lehdissä seurattiin päivittäin täydennystä tuovan suolaproomun etenemistä Moselia pitkin.

talvi_chemindelacorniche.jpg

Kahden lumisen talven kokemuksista viisastuneina viranomaiset ryhtyivät rakentamaan uusia suolavarastoja ja parantamaan tiehuollon ja liikennevalvonnan tiedonvaihtoa. Eduskunnassa ryhdyttiin puuhaamaan lakia joka määräisi talvirenkaat pakollisiksi. Lakiesitys juuttui pitkäksi aikaa perustuslakivaliokuntaa vastaavaan elimeen, jolle tuotti vaikeuksia hyväksyä moista yksilönvapauden rajoittamista. Talvirenkaat – mikä täällä tarkoittaa keskieurooppalaisia kitkarenkaita – tulivat pakollisiksi lokakuussa 2012.

pas_de_salage.jpgpneus_d.hiver.jpg

Vasemmalla: "Ei suolausta, liikkuminen omalla vastuulla". Oikealla: "Talvella talvirenkaat."

Huonojen renkaiden lisäksi ongemia aiheuttaa hyytyvä polttoaine. Luxemburgin autoklubi ACL keräsi syksyllä 2012 näytteitä huoltoasemien tarjonnasta ja havaitsi että läheskään kaikki eivät myy 15 pakkasastetta kestävää talvidieseliä. Kiinnostava havainto oli myös se, että kalliimpi premium-diesel oli joskus laadultaan huonompaa kuin tavallinen.

Vuonna 2012 – ensimmäisenä talvirengastalvena – ensilumi satoi yllättävän aikaisin joulukuun kolmantena ja sitä tuli yllättävän paljon: ehkä jopa viisi senttiä. Seurauksena oli kolareita – huonon näkyvyyden ja liiallisen nopeuden takia – ja lentoliikenteen suistuminen aikataulusta, kun kenttä piti ajoittain sulkea pariksi kymmeneksi minuutiksi aurauksen vuoksi.

bonnevoie.jpg

Luxemburgin vanhin soittolava Bonnevoien kaupunginosassa uinuu lumisen puiston mutta sulana pysyvän lammen keskellä.

Kun lumi on harvinaista herkkua voi vähästäkin voi tehdä bisnestä. Joulukuussa 2009 pantiin entisessä kaivoskaupungissa Differdangessa pystyyn lumipuisto, jonka vetonauloina oli keinolumetettu parin sadan metrin hiihtolatu - puolen tunnin hiihto varusteineen viisi euroa aikuiselta - ja kelkkamäki - eurolla yksi lasku auton sisäkumia muistuttavalla välineellä.

Pääkaupungin laidalla Kockelscheuerissa on jäähalli, jonka luistinrata on ahkerassa käytössä lokakuusta huhtikuuhun. Jääkiekkoa en ole siellä nähnyt pelattavan mutta rataa kiertävät enemmän tai vähemmän taidokkaasti lapset, nuoret ja aikuiset sulassa sovussa. Luistimia saa vuokrata hallilta ja lapsille on kypärä pakollinen. Teinit tuntuvat harrastavan luistelua ihan vain deittailumielessä.

Vuonna 2012 virkaan astuneen nuoren pormestarin Xavier Bettelin uudistuksia oli muun muassa se, että jäähallin viereisellä lammella saa luistella, jos pakkasta on niin paljon että lampi jäätyy. Luxemburgin oloissa moinen veljeily luonnon kanssa on suorastaan radikaalia

defense_de_circuler_sur_le_plan_deau_gele.jpgomalla_vastuulla.jpg

Varoituksia Kockelscheuerissa: "Jäällä liikkuminen kielletty", "Tiedotus lampien käyttäjille: Kunnan hallinto kiistää kaiken vastuun onnettomuustapauksissa."

Aurinko näyttäytyy tammikuussa keskimäärin 18 tunnin ajan mutta huhtikuussa jo yli 200 tuntia. Kevät koittaa täällä kuukautta aiemmin kuin Suomessa ja myös leuto syksy jatkuu pitempään.

Kuvat alla ovat huhtikuulta 2011 ja 2012.

niitty_huhtikuu_2011.jpg

Grund_kukkia.jpg

Suomalaista joka kerta hätkähdyttävä kevään merkki on vaaleanpunaisten kukkien tulva huhtikuussa: kun ilma lämpenee puhkeavat muutamassa päivässä kukkaan monenlaiset kirsikkapuut, valeakaasiat, Juudaksen puu, keisaripuu, magnoliat ja ties mitkä.

petrusse_huhtikuu_2010.jpg

magnolia_huhtikuu_2010.jpgtoukokuu_2011.jpg

valkoinen_huhtikuu_2010.jpg

Myös valkoiset magnoliat kukkivat komeasti. Varhaisimmat kirsikkapuut - jokin pohjoinen lajike - puhkeavat hentoon kukkaan jo tammikuussa. Viimeiset kukat niin istutuksissa kuin villissä luonnossakin sinnittelevät lumen tuloon asti, kuten marraskuiset orvokit alla.

orvokit_marraskuu_2012.jpg

Ensimmäinen heinäsato pannaan pakettiin jo touko-kesäkuun vaihteessa. Vehnä on yleensä korjattu, pelto kynnetty ja äestetty ja uusi kierros aluillaan elokuussa. Maissi korjataan syys-lokakuussa - kuvassa alla tähkät ovat vasta tekeillä elokuussa.

drosbach_ja_traktori.jpg

maissi_elokuu_2011.jpg

Luxemburgille on ominaista sään nopea vaihtelu, mistä johtuen sään mukainen pukeutuminen ei ole ihan helppoa: valitsi aamulla mitkä kamppeet hyvänsä, ne saattavat iltapäivällä olla vääränlaiset. Tilannetta ei helpota se, että ilmaiset päivälehdet L’Essentiel ja Point 24 ovat eri linjoilla sääennusteissaan: kun pessimistinen L’ povaa viileää ja tihkusadetta, optimistinen 24 lupaa muutaman asteen lämpimämpää ja pilvipeitteen rakoilua.

Luxemburgin ulkoilmatapahtumiin kannattaa varata sateenvarjo mukaan.

sade_ei_haittaa.jpg

2009uskolliset.jpg

Vaikka säätieteilijät vakuuttavat että säiden normaalivaihteluun mahtuu monenlaista, tuntuu vaihteluväli Luxemburgissakin kasvavan. Toukokuussa 2012 oli parhaimmillaan 25 astetta lämmintä – kunnon kesäkeli – joten käväisin kukkakaupasta parvekekukat kesän varalle. Ei kestänyt kauaakaan kun yölämpö putosi pakkaselle ja puolet kukista säikähti kelvottomiksi.

lokakuu_2011.jpg

Arvaamattomat säät ovat haaste muun muassa viininviljelylle. Vuoden 2012 sato jäi runsaaseen 90 000 hehtolitraan kun normaalisti korjataan 140 000. Syynä oli sarja takaiskuja: ankara talvi, sateinen kevät, kuivuus keskikesällä ja sen hellitettyä lämpimässä syksyssä muhiva home. Kaikesta huolimatta sadon laatu oli  kelvollinen, jollei suorastaan hyvä, joten viljelijät eivät ehkä ihan vielä heitä hanskoja naulaan.

Kuvassa alla on ruska alkamassa Moselin rannan viinitarhoissa lokakuussa 2010.

ruskaa.jpg

Epilogi 2013

Mitä kuuluu 2018

LÄHTEET JA LINKIT

Luxemburgin sääportaali

Welter A & al. Les arbres introduits au Luxembourg. Musée national d’histoire naturelle, 2008.