SuperDrecksKëscht

24.1.2013                            LINKIT                                             

Pieni suurherttuakunta paljastui varsinaiseksi jättiläiseksi, kun sen ekologinen jalanjälki arvioitiin ensi kerran vuonna 2010. Vaikka vauraassa keskisessä Euroopassa elellään holtittomasti muuallakin, on Luxemburg omaa luokkaansa: 12 globaalihehtaarin jalanjälki asukasta kohden on kolminkertainen naapurimaihin verrattuna ja maailman kärkeä luonnonvarojen haaskaamisessa.

Osaselityksenä ovat frontalieerit eli muiden maiden asukkaat, jotka käyvät Luxemburgissa työssä. Frontalieerien osuus suurimmista hiilinieluista, ruoasta ja kulutustavaroista, on arviolta 20 prosenttia. Vertailtaessa yhdyskuntajätteen määrää päädyttiin samankaltaiseen havaintoon. Luxemburg on EU:n kärkeä jätteen tuottajana, noin 700 kg vuodessa asukasta kohden, kun keskiarvo on noin 500 kg, mutta osa ylikuormasta syntyy frontalieerien jätöksistä.

mar_sinn_dobai.jpgp1090930.jpg

Diddeleng/Dudelangesta tehdään puhdasta kaupunkia yhteistuumin. Roskapönttö puolestaan pyytää kohteliaasti - wenn ech gelift eli s'il vous plait - pitämään ympäristö puhtaana.

Frontalieereja syyllistämällä Luxemburg ei kumminkaan pääse pälkähästä koska frontalieerien työpanos on maan talouden elinehto. Ja frontalieerien kulutuskin on tärkeä osa kansantaloutta. Luxemburgissa myydyn polttoaineen ekologisesta rasitteesta 22 % menee asukkaiden piikkiin ja 15 % frontalieerien. Seitsemän prosenttia menee lähiseutujen asukkaiden tillin ja 56 % prosentista vastaavat läpikulkumatkalla olevat muukalaiset, jotka pysähtyvät tankkaamaan suurherttuakunnassa. Luxemburg nettoaa polttoaineen myynnistä muun maalaisille mutta globaalin ympäristön kustannuksella.

ekokassit.jpg

Joissakin asioissa Luxemburg on toiminut niin mallikkaasti että olisi opiksi muillekin. Vuonna 2004 lanseeratuista muovikassit korvaavista ostoskasseista on tullut kansallisomaisuutta. Kierrätysmuovista valmistettuja kevyitä ja kestäviä kasseja on kahta kokoa. Pienempään kassiin lisättiin viime vuonna tavallisten kantimien oheen pitkät hihnat jotta kassin voi heittää rennosti olalle. Kassit disainattiin hiljattain uudestaan – lienee ollut kolmas kerta lanseerauksen jälkeen. Kassien takana on kestävän kehityksen ja infrastruktuurien ministeriö, kauppiasyhdistys ja Valorlux, joka on päivittäistavarasektorin pakkausten kierrätystä varten 1990-luvulla perustama yhdistys. Ulkoasusta välittömästi kansalliseksi ekokassiksi tunnistettavia kantolaitteita jakelevat kaikki kaupat – lukuun ottamatta niitä harvoja, jotka asettavat oman mainontansa ympäristönsuojelun edelle. Ostoksilla liikkuvat kaupunkilaiset kantavat kaikki samanlaisia kasseja, jotka eivät mainosta mitään muuta kuin ympäristötietoisuutta.

ekokassi_3_senttia.jpg

Kestokassit ovat maksullisia mutta suuremmankin hinta on alle euron ja jos kassin onnistuisi kuluttamaan loppuun – mikä on huomattavan vaikeaa – sen voi maksutta vaihtaa uuteen. Niille, jotka ovat unohtaneet ekokassin kotiin, on tarjolla biohajoavia kertakäyttökasseja, jotka maksavat kolme senttiä kappale. Nämä kassit on kaunistettu koululaisille suunnatun piirustuskilpailun tuotoksilla. Mahtava idea: piirustukset ovat hauskoja, ja massalevitykseen luomuksensa saaneet taiteilijat ovat varmaan ympäristötietoisia koko loppuelämänsä.

Ekokassien menekin pohjalta on laskettu että vuodesta 2004 alkaen on Luxemburgissa säästytty 368 miljoonan muovikassin aiheuttamalta ikuisuusjätteeltä ja tuotantoresurssien haaskaukselta.

Valorluxin pakkausjätteen keruun piirissä on lähes koko suurherttuakunta joitakin syrjäisiä haja-asutuskuntia lukuun ottamatta. Pakkausjätettä varten jaetaan maksutta sinisiä muovisäkkejä, jotka korjataan pois jos ne on asetettu kadun varteen keruupäivänä. Valorluxille kelpaava jäte on tarkkaan rajattu. Jos kuskit havaitsevat läpinäkyvässä säkissä jotain mikä ei sinne kuulu, jää se kadun varteen ja päätyy kaatopaikalle. Näin kävi 1,2 miljoonalle säkille vuonna 2010. Hylättyjen määrä tuntuu suurelta siihen nähden että säkkejä jaettiin 7,5 miljoonaa.

Valorluxin systeemin hahmottaminen edellyttää pientä ponnistusta. Muoviset pet- ja pvc-pullot kelpaavat mutta eivät lasipullot. Myös pahviset mehu- ja maitotölkit ovat ok, samoin pesuainepullot. Jugurttipurkkeja ja muovisia elintarvikerasioita ei sen sijaan saa laittaa Valorluxin säkkiin. Samaan säkkiin muovipullojen ja maitotölkkien kanssa kerätään kumminkin säilykepurkkeja, alumiinivuokia ja alumiinisia juomatölkkejä. Juomatölkeistä ei makseta panttia, sen vuoksi ne pitäisi rutistaa – samoin kuin muukin pakkausjäte – tilan ja kuljetuskustannusten säästämiseksi.

vaarin.jpgoikein.jpg

Tarkkaa säätämistä: Valorluxin säkkejä ei korjata pois, jos ne on survottu kunnallisen jätehuollon roskapönttöön. Kadulla lojuvat säkit sen sijaan kelpaavat. Tarkoin vartioidut tyhjäpullosäkit pankin pääkonttorin takaovella on asianmukaisella tavalla sijoitettu häkkeihin jotta ne eivät leviäisi ympäristöön.

Kerättävä materiaali on sovitettu Valorluxin automatisoitua prosessia varten. Ensin siivilöidään pikkuroska pakkauksista. Metallit erotetaan magneetin avulla. Pahvitölkkien kuidut erotetaan muovista jonkinlaisessa kylvyssä. Pikkuroska ja muissa prosesseissa yli jäävä aines jauhetaan murusiksi, joista taas erotetaan metalli. Jäljelle jäävä nöyhtä käytetään polttoaineena sementtitehtaassa. Metalli, muovi ja pahvi puolestaan jälleensyntyvät pakkauksina tai muina esineinä.

Valorlux jakaa joka kotiin tiedotuslehteä (Journal du tri/Sortierblatt), jossa yritetään selventää mitä siniseen säkkiin saa ja ei saa kerätä. Merkki ilmastonmuutoksesta lienee se, että hiljattain oli tarpeen ohjeistaa – kuvien kanssa jotta puolikielisetkin ymmärtäisivät – miten pussi asetetaan kadulle niin etteivät talvimyrskyt levitä säkkejä ja niiden sisältöä ympäristöön: sido kiinni lyhtypylvääseen, kiilaa johonkin koloon tai aseta päälle laudanpätkä painoksi.

ale_pabeier.jpgToinen suomalaisittain outo käytäntö on, että jätepaperia ja pahvia ei erotella vaan kaikki kipataan samaan keräyspönttöön.

Biojätteen keruun on vuosikausia lupailtu alkavan ihan pian. Vuonna 2011 EU:n komissio uhkasi Luxemburgia sakolla jätehuoltodirektiivin toimeenpanossa hidastelun takia. Pääkaupungissa biojätteen keruuta on kokeiltu muutamassa kaupunginosassa ja vuonna 2012 keruu ulotettiin lopulta koko kaupunkiin.

Biojätteen keruu ei kumminkaan ole pakollista ja esimerkiksi meidän vuokrakerrostalomme jätehuoneeseen ei ole hankittu biopönttöä. Pönttö pitää lunastaa kaupungilta ja lisämaksu pitää suorittaa, jos haluaa että pönttö pestään tai että se tyhjennetään useammin kuin kerran viikossa. Hinnoittelussa on jekku: pönttöjä on kolmea kokoa – 40, 120 tai 240 litraa – joista keskikokoinen on halvin, 19 euroa.

superdreckskescht.jpg

SuperDrecksKëscht eli ”super-roskis” on jätehuoltomerkki joka voidaan myöntää yrityksille tai vaikkapa kouluille tunnustukseksi laadukkaasta jätehuollosta.

Osa pääkaupungin biojätteestä roudataan läheisessä Kehlenin pikkukunnassa vuonna 2011 avattuun biokaasulaitokseen Naturgas Kielen. Laitoksen perustajina ja pääasiallisina biojätteen toimittajina on kolmisen kymmentä maatilaa. Kotitalous- ja maatalousjätteestä tuotettu metaani prosessoidaan syötettäväksi valtakunnalliseen maakaasuverkkoon. Toista samaan tapaan toimivaa biokaasulaitosta pyörittää eteläisen Luxemburgin kuntien alkuaan biojätteen kompostointia varten perustama Minett-Kompost.

vaalit_ja_tulevaisuuden_energia1.jpg

Tulevaisuuden energia oli teemana vuoden 2009 eurovaaleissa.

Luxemburgilla on ollut vaikeuksia vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä EU:n kestävän kehityksen sitoumusten mukaisesti, kun sen paremmin energian tuottajat kuin kuluttajatkaan eivät ole olleet asiasta järin innostuneita. Vihertymistä on edistetty monenlaisella tuella ja tiedottamisella ja pientä liikettä onkin havaittavissa. Luxemburgin pääasiallinen sähköntoimittaja Enovos siirtyi vuonna 2011 yksipuolisella päätöksellä vihreään kotitaloussähköön standardisähkön hinnalla. Vihreän sähkön kalliimpi hinta – peräti 0,1 sentin korotus kilowattitunnilta - oli ehkä aiemmin kuluttajille liian korkea kynnys.

Biokaasua, käytännössä biometaanin ja maakaasun sekoitusta, Enovos ostaisi enemmänkin kuin on tarjolla. Kotimainen biokaasu kattaa nyt hädin tuskin prosentin energian kysynnästä – semminkin kun jotkut hyödyntävät päästönsä itse. Esimerkiksi Beckerich, runsaan 2000 asukkaan pikkukunta pyrkii energiaomavaraisuuteen 10-15 vuodessa. Tärkein energian lähde on biokaasu, jonka raaka-aine tulee kunnan maanviljelijöiltä. Vuonna 2009 omavaraisuusaste oli sähkön tuotannossa jo 90 % ja lämmityksessä 40 %. Lisäksi on tarkoitus hyödyntää puuhaketta kunnan metsistä, joita on 700 hehtaarin verran (L’Essentiel 17.10.2009)

Enovos syntyi vuonna 2009 kolmen Luxemburgissa, Ranskassa ja Saksassa toimivan energiayhtiön fuusioituessa. Suurimmat omistajat ovat Luxemburgin valtio ja Luxemburgia kotipaikkanaan pitävä teräsjätti Arcelor-Mittal. Kun EU:n vaati sähkön tuotannon ja jakelun erottamista, jakelijaksi perustettiin yhtiö nimeltä Creos.

leo-talo.jpg

Sähkömarkkinoiden uudelleenjärjestely koski myös Luxemburgin kaupunkia, jonka koko sähkö- ja kaasuhuollosta vastasi aiemmin Leo eli Luxembourg Energy Office. Joulukuussa 2009 löytyi postilaatikostani kaupunginjohtajan kirje, jossa hän kertoi aikeista myydä kaupungin jakeluverkko Creosille ja ryhtyä ostamaan sähkö ja kaasu Enovosilta. Ei aikaakaan, kun seurasi toinen kirje, jossa kaupungin työntekijöiden ammattiliitot kutsuivat allekirjoittamaan vetoomus neuvoa antavan kansanäänestyksen järjestämiseksi Leon kohtalosta. Äänestys on järjestettävä, jos 20 prosenttia kuntavaaleissa äänioikeutetuista sellaista vaatii. Kaupungin työntekijöitä huolestutti – omien työpaikkojensa lisäksi – se että infrastruktuurin ylläpito laiminlyödään ja, kun huonosti hoidettu jakeluverkko ei enää ole kannattava, kaupunki joutuu ottamaan sen kumminkin taas kontolleen.

Noin kymmenestä tuhannesta allekirjoituksesta yli puolet diskattiin lukukelvottomina, tuplaääninä, ulkomaalaisten ääninä tai sellaisten kaupunkilaisten ääninä, jotka eivät olleet muistaneet rekisteröityä äänestäjiksi. Kansanäänestystä ei siis tarvinnut järjestää ja valtuusto näytti kaupungin energiahuollon yksityistämiselle vihreää valoa. Kaupunki toki on osaomistaja Enovosissa, joka monopoliasemansa nojalla voi asettaa sähkön hinnan suuralueella haluamalleen tasolle – omistajiensa eduksi hehkutti pormestari – mutta toisaalta, samaa monopolihintaahan ne omistajatkin maksavat…

Leon tehtäväksi jäi sähkö- ja kaasuasiakkaiden laskuttaminen. Ja tiedottaminen: raportteja kaupunkilaisille toimitetun energian koostumuksesta lähetetään tuon tuosta. Kolmannes on peräisin fossiilisista polttoaineista ja kaksi kolmannesta uusiutuvista energialähteistä. Valtaosa uusiutuvasta on vesivoimaa jota ostetaan Portugalista. Tuulivoiman osuus on toiseksi suurin ja lähde Pohjanmeren tuulivoimalat Norjan rannikolla. Pieni siivu – viisi prosenttia kotitalouksien kulutuksesta – on biometaania, jota ostetaan Suomesta!

alzette_pato.jpg

Tuuli- ja vesivoiman tuotanto Luxemburgissa on yhtä lapsenkengissä kuin metaanibisnes. Syksyllä 2012 avattiin pohjoisen ylängöillä Weiswampachissa vaatimaton viiden tuulimyllyn voimala, joka lisäsi suurherttuakunnan tuulienergiatuotantoa peräti 40 prosentilla. Pääkaupunki yrittää puolestaan puristaa energiaa Alzette-jokeen rakennettavista mikrovoimaloista. Vuonna 2009 avattiin Pulvermühlen siirtolapuutarha-alueen vieressä Haschtesmillenin voimala (kuva yllä), joka tuottaa energiaa noin sadan kotitalouden vuoden tarpeisiin. Investointikustannusten on laskettu kuoleentuvan 30 vuodessa.

sulkulaite.jpg

Alzetten vesivoimaa on hyödynnetty ennenkin. Kuvassa yllä entisen myllypadon sulkulaite.

Ydinvoimaloita Luxemburgissa ei ole ja pääkaupunki ei osta atomienergiaa. Enovosin Luxemburgiin myymästä energiasta on kumminkin runsaat 10% peräisin naapurimaiden ydinvoimaloista. Mielipiteet Luxemburgissa ovat varsin ydinenergiavastaisia. Ranskan puolella vain 35 kilometrin päässä Luxemburgin kaupungista sijaitsevan Cattenomin ydinvoimalan ”tapahtumia” – joita on virallisen tilaston mukaan keskimäärin kerran viikossa – raportoidaan tarkkaan.

atomkraaft_nee_merci.jpg

Syksyllä 2009 Saksan, Ranskan ja Luxemburgin vihreät puuhasivat Cattenomiin monikansallista ydinvoiman vastaista mielenosoitusta johon odotettiin 30 000 osallistujaa. Viranomaiset suhtautuivat mielenosoitukseen eri maissa eri tavoin. Luxemburgin puolelle Schengeniin järjestettiin tilapäinen parkkipaikka ja sukkulabussikuljetus kokoontumispaikalle. Ranskan viranomaiset puolestaan kielsivät ihmisketjun muodostamiseen ja sulkivat pääsyn voimalalle. Torjunta teki tehtävänsä: voimalalle ilmaantui vain viitisen kymmentä aktivistia, tosin kolmesta maasta. Lehdessä (L’Essentiel 14.9.2009) ilkuttiin että mielenosoitus meni pipariksi – joskin suora käännös ranskankieliselle sanonnalle on ”meni verimakkaran keitinvedeksi” (a tourné en eau de boudin).

cattenom1.jpg

Vuonna 1986 käyttöön otettu Cattenom on voimalavanhus, jonka turvajärjestelyt eivät vastaa nykystandardeja. Cattenomin 40-vuotinen toimilupa umpeutuu 2026. Sen omistaja EDF Group (Electricité de France), maailman suurin sähköntuottaja, havittelee kuitenkin toimiluvan pidentämistä vuoteen 2050, koska tiukentuneiden turvamääräysten takia uuden voimalan rakentaminen tulee kuulemma paljon kalliimmaksi kuin vanhan paikkaileminen.

Luxemburgin terveysministeri Mars Di Bartolomeo lähettää puolestaan aika ajoin Ranskaan viestejä, joissa vaaditaan Cattenomin sulkemista heti oitis. Cattenom ei ole ainoa ydinvoimalavanhus Luxemburgin lähitienoilla: samankaltaisia tapauksia ovat myös Fessenheim Ranskassa, Tihange Belgiassa ja Philippsburg Saksassa.

cattenom4.jpg

Aurinkoenergian hyödyntäminen tuntuu olevan hyvällä alulla. Luxemburgin toiseksi suurimman kaupungin Esch-sur-Alzetten kaupungintalon katolle asennettiin hiljattain remontin yhteydessä 168 neliötä aurinkopaneeleja. Puolentoista tuhannen asukkaan pikkukunta Préizerdaul rykäisi puolestaan aurinkopaneelit kirkon katolle. Préizerdaulissa on jo käytössä pikkuruinen vesivoimala, kaksi tuulimyllyä ja puuhakkeella toimiva lämpö- ja lämminvesivoimala.

Enovos edistää uusiutuvan energian käyttöä tarjoamalla palvelua, jossa aurinkopaneeleita sijoitetaan julkisten rakennusten katoille ja kuntalaiset voivat ostaa niitä tarvitsemansa määrän. Kunta säästyy investoinnilta ja kuntalaisille paneelien yhteishankinta on helpompaa ja halvempaa kuin omatoimisuus – eikä oman kodin ulkoasuakaan tarvitse tärvätä.

Pieniä energiansäästötemppujakin on sattunut silmään, kuten liiketunnistimella toimivat katuvalot vähemmän käytetyillä jalankulkureiteillä. Vuonna 2009 tempaisi tusinan verran kuntia – joukossa pääkaupunki – kuukaudessa 12 prosentin säästön sähkölaskuun yksinkertaisilla tempuilla kuten asentamalla liiketunnistimia pahimmillaan yötä päivää palaviin valoihin julkisissa tiloissa ja kannustamalla työntekijöitä sammuttamaan tietokoneet ja valot ruokatauon ajaksi ja päivän päätteeksi.

junglinster.jpg

Radio Luxemburgin 60-luvulla soittamat biisit levisivät maailmalle vuonna 1932 rakennetulta Junglinsterin lähetysasemalta.

Sähkömagneettinen säteily tuntuu täällä puhuttavan enemmän kuin Suomessa. Pääkaupungin ylpeydellä, vuonna 2007 lanseeratulla kunnallisella Hotcity-verkolla lienee osuutta asiaan. Langattoman verkon kautta voi millä tahansa mobiililaitteella käyttää kaupungin nettisivuja, appseja ja muita palveluita ja surffata laajemminkin. Verkkoa voi maksutta käyttää turistikin – tai vastikään maahan muuttanut - yhdellä mobiililaitteella tai sitten sen voi ostaa vakinaiseksi nettiyhteydeksi. Hotcityn hotspotteja on nelisen sataa pitkin kaupunkia ja kaksi ja puoli sataa julkisissa rakennuksissa. Peiton pitäisi vuonna 2013 yltää yli kaupungin.

Toisaalta tunnustetaan, että kaikki kaupunkilaiset eivät ehkä ole yhtä ihastuneita langattomaan tietoliikenteeseen ja että sähkömagneettisen säteilyn haitattomuutta ei ehkä sittenkään ole aukottomasti todistettu. Kaupungin nettisivuilla on säteilykartta, jota voi hyödyntää vaikkapa asuinpaikan valinnassa. Kaupungin ekolehti antaa puolestaan vinkkejä kännykkä- ym. säteilyn vähentämiseksi – esimerkiksi: käytä lankaa jos puhut pitkiä puheluita, lähetä mieluummin tekstari, käytä kuulokkeita, aseta puhelin korvalle vasta kun yhteyden muodostamisen aiheuttama säteilypiikki on ohi, puhu vain jos kenttä on hyvä, älä pidä läppäriä sylissä, käytä kotona laajakaistaa mieluummin kuin langatonta verkkoa. – Hmm… olisi kiinnostavaa kuulla, miten ihmiset käytännössä sovittavat yhteen säteilyntorjuntaohjeet ja joka puolella seireenin lauluina kaikuvan hotcity-appsi-ym-mobiilimaailman.

koululaisten_kierratystaidetta_kirjastossa1.jpgkoululaisten_kierratystaidetta_kirjastossa2.jpg

Koululaisten kierrätysmateriaalista luomaa taidetta Luxemburgin pääkirjastossa vuonna 2009.

Epilogi 2013

Mitä kuuluu 2018

LÄHTEET JA LINKIT

Champs électromagnétiques/HotCity. Ecologique 4/2010.

Compte rendu analytique des séances du conseil communal 1/2010.

Luxemburgin ympäristöportaali