Oma talo onnela

31.1.2013                            LINKIT                                             LISÄÄ TALOJA

Luxemburgin kaupungin asukasväljyys on samaa luokkaa kuin Kauniaisten, noin 1500 asukasta neliökilometrillä. Helsingissä voidaan jo puhua asukastiheydestä - noin 2800 asukasta/km² vaikka se ei ylläkään Euroopan suurkaupunkien tasolle: esimerkiksi Brysselissä asukkaita on 4300 neliökilometrillä.

Luxemburgin kaupungilla - koko maallakin – on muitakin yhtymäkohtia Kauniaisiin, esimerkiksi pientalovaltaisuus. Vuonnan 2009 tehdyssä kyselyssä 95 % luxemburgilaisista piti omakotitaloa ihanteellisena asumismuotona. Todellisuus ei tästä jää paljoa jälkeen: asunnoista 70 % on pientaloja. Suomessa pientaloja ja kerrostaloja oli suunnilleen saman verran vielä 90-luvulla. Nyt pientaloja on Suomessa enää 40 %.

rue_du_pulvermhl1.jpg

Luxemburgilaisia (alkuasukkaita) on luonnehdittu hiukan sulkeutuneiksi ja omissa piireissään viihtyviksi, mikä ehkä osaltaan selittää pientaloasumisen suosiota. Omasta talosta sujahdetaan aamulla omassa tallissa majailevaan autoon työmatkalle ja perillä autosta työpaikan parkkihalliin tarvitsematta kohdata ulkomaailmaa tai ulkopuolisia. Autossa vietetään päivittäin keskimäärin 40 minuuttia matkalla työhön tai sieltä kotiin.

varisuora12.jpg

Työtoverit, jotka ovat asettuneet pääkaupungin pientalolähiöihin ja kuskaavat niistä päivittäin työmatkan ohessa lapsiaan kouluun ja harrastuksiin, selittävät asian parhain päin: kaupungissa asuessa ei tulisi vietetyksi tätä ”laatuaikaa” lasten kanssa.

varisuora6.jpg

Luxemburgin tyypillistä kaksikerroksista yhden perheen taloa pidetään maalaistalon jäänteenä. Perinteinen maalaistalo jakautui suunnilleen 1:2 suhteessa ihmisten asuintilaan ja eläinsuojaan. Kun asuintuvan takka vaihtui uuniin, kasvoi savuhormin ympärille toinen lämmin asuinkerros.

Kun teollistuminen 1800-luvulla veti ihmisiä asutuskeskuksiin, siirtyi mukana talon perusmalli ja rakennusmateriaali, yleensä rapattu hiekkakivi. Huoneiden mittasuhteet määräytyivät edelleen lattiaa kannattavien hirsien pituuden mukaan.

maalaistalot.jpg

Entisiä maalaistaloja on kokonaan asuinkäyttöön muunnettuina säilynyt urbaanin rakennuskannan lomassa.

Luxemburgilaisen pientalon variantteja ovat myös rivitalot, joita pystytettiin terästehtaiden työntekijöille – ja astetta fiinimpiä insinööreille – 1900-luvun vaihteen molemmin puolin. Entiset vuokratalot ovat nykyään omistusasuntoja. Monien ulkoasua on modernisoitu mutta osa on säilynyt jotakuinkin alkuperäisessä asussa.

acierie1.jpg

Maalaistaloille ominaisen olkikaton syrjäytti 1800-luvulla liuskekivikatto. Sinisenmustaa liuskekiveä (ardoise) kaivettiin maan uumenista muun muassa Belgian rajan tuntumassa Martelangessa, jossa voi kesäisin tutustua liuskekiven kaivuuta ja käsittelyä esittelevään museoon. Liuskekivibisnes oli vielä 1900-luvun alussa Luxemburgin toiseksi tärkein teollisuudenala terästeollisuuden jälkeen. Käyttövalmiiksi työstettyä liuskekiveä vietiin ulkomaillekin.

kattohuone.jpgkattoliusketta.jpg

Liuskekiveä voi lohkoa, leikata ja porata vain kosteana, vasta kaivoksesta nostettuna. Kiven käsittely on lähes taikuutta. Oikealla tavalla kilauttamalla kivi lohkeaa puolen sentin kattotiililiuskeeksi tai parisenttiseksi ikkunalaudaksi tai lattiakiveksi. Kuivana liuskekivi on kirjaimellisesti kivikovaa. Ennen teräksisten tiskipöytien aikakautta käytettiin täällä liuskekivilohkareesta koverrettua tiskiallasta, johon vesi saatiin kaivosta pumpulla tai kantamalla.

katontekijat.jpg

villa_pauly1.jpg

villa_pauly_uusi_katto1.jpg

Mustat liuskekivikatot ovat edelleen yleisiä Luxemburgissa, niin pientaloissa, kerrostaloissa kuin julkisissa rakennuksissakin. Kivikatto on pitkäikäinen mutta ei ikuinen. Muutaman kymmenen vuoden välein haurastuneet kivet kilkutellaan irti ja vaihdetaan uusiin. Käsityö saattaa olla hintavaa mutta uuttuuttaan silkinhohtoinen kivikatto on vaivan arvoinen. Liuskekivikattoja asennetaan myös uudisrakennuksiin.

Mathias Martinin 1920-luvulla suunnitteleman Villa Paulyn tornien katto (oikealla) uusittiin joku vuosi sitten.

1920 ja 1930-luvut olivat Luxemburgissa vilkasta rakennuskautta ja pientalot saivat uusia muotoja betonin käyttöönoton myötä. Modernistuminen ilmeni myös omaleimaisen funkiksen ja art decon kukoistuksena sekä pien- että kerrostaloissa.

Erityisen paljon art deco –taloja nousi pääkaupungissa Belairin ja Merlin kaupunginosiin mutta pieniä helmiä löytyy myös muualta. Vaaleanpunainen talo alla sijaitsee Petrussen jokilaaksossa. Somat ovet löytyvät laakson rinteeseen leikatun rue Hardtin varrella.

rue_danvers1.jpgrue_danvers2.jpg

rue_m_hardt1.jpgrue_m_hardt2.jpg

Luxemburgilainen pientaloelämä ei ole vailla ristiriitoja. Omakotitalo ottaa etäisyyttä kanssaihmisiin – oma tupa, oma lupa – mutta samalla altistaa ”porvarillisen konformismin” paineelle. Pihat ja puutarhat on pidettävä siisteinä, julkisivut maalattuina ja katukäytävät puhtaina, koska muuten: ”wat denken d’Noperen” eli ”mitä naapuritkin sanoisivat”. 

Samaa perustyyppiä edustavista taloista syntyy harmonisia yhtenäisiä katukuvia. Erottautumiskeinot jäävät vähiin mutta siihen, mikä on käytettävissä panostetaan toden teolla. Talo maalataan mieluiten eri värillä kuin naapuritalo ja joskus naapureiden väriskaalasta muuten piittaamatta.

erottautumista.jpg

Samanlaista estotonta värien käyttöä ei näy Ranskassa tai Belgiassa ja Saksan puolellakin värikkäät talot ovat pikemmin poikkeuksia. Värikylläisyyden sanotaan juontuvan italialaisten siirtotyöläisten mukanaan tuomaan kulttuurista.

Italialaisittain värikkäitä taloja Luxemburgissa.

varisuora3.jpg

2012_burano.jpg

Luxemburgilaisittain värikkäitä taloja Buranon saarella Venetsian lähistöllä.

Muinaisesta maalaistalosta jalostuneen tyyppitalon rinnalla luxemburgilaiseen rakennuskulttuuriin kuuluu myös tyyli, joka on saanut vaikutteensa aateliston kartanoista ja asuinlinnoista. Sekä pien- että kerrostaloissa sovellettu tyyli korostaa asumisen itsellisyyttä ja turvallisuutta - ”kotini on linnani”.

uusvanhaa_kohlenbergilla.jpg

linnakoti.jpg

linnateema_1.jpg

p1130771.jpgp1100529.jpg

variatio1.jpgvariaatio2.jpgvariaatio3.jpg

Ympäristön ja kestävän kehityksen kannalta sinnikäs pientaloasuminen ei välttämättä ole paras linja. Rakennusmateriaalia tarvitaan enemmän, samoin kunnallistekniikkaa, katuja ja teitä. Tonttimaata tarvitsevat pientalot levittäytyvät taajamien reunoille, syövät yhteiseen käyttöön soveltuvia viheralueita ja köyhdyttävät keskustoja imemällä niistä asukkaita. Näivettyvät maaseututaajamat houkuttelevat uusia asukkaita tarjoamalla halpaa tonttimaata omakotirakentajille, jotka sitten pendelöivät työhön kasvukeskuksiin. Työ- ja asuinpaikkojen eriytyminen kasvattaa liikenneväylien, -välineiden ja -palveluiden tarvetta.

rue_st_zithe2.jpgrue_glesener.jpg

Erillisen pientalon lämmitykseenkin kuluu enemmän energiaa kuin rivi- tai kerrostalon. Moni kunta Luxemburgissa tukee rahallisesti energiaa säästäviä uudistuksia energiakonsultoinnista vanhan rakennuksen energiasaneeraukseen. Myös valtio tulee energiaa säästävää rakentamista. Energiaa säästävä talo voi saada tukea noin 50 euroa neliöltä 200 neliöön saakka. Passiivitalolle tuki on enemmän kuin kolminkertainen. Vuodesta 2010 alkaen on kaikilta myytäväksi tai vuokralle tarjoituilta taloilta vaadittu energiapassi, joka kertoo onko talo syöppö vai säästävä.

kohlenberg1.jpg

Talo Cessangen kaupunginosassa sopisi Jacques Tatin elokuvaan Enoni on toista maata.

Hauska nimi - Gréng Hausnummer – on asuntoministeriön ja ympäristöjärjestöjen yhteishankkeella, jossa arvioidaan talon rakennusmateriaalien ja energian kulutuksen ympäristöystävällisyys. Jos pisteet rittävät, voi anoa ympäristösertifikaattia ja saada lisäksi vihreän aurinkoenergialla toimivan talonnumeron.

rue_de_la_fonderie3.jpg

rue_de_la_fonderie4.jpg

rue_de_la_fonderie5.jpgrue_de_la_fonderie6.jpg

Sinisessä talossa olisi ollut hauska asua, jos rasitteena ei olisi Hollerichin läpäisevä raskas liikenne.

Hollerichin kaupunginosaan vilkkaasti liikennöidyn väylän varrelle nousi vuonna 2011 paikallisiin olosuhteisiin räätälöity hätkähdyttävän punainen liike- ja asuintalo (Diane Heirend & Philippe Schmit). Läpiajoliikenteen ohella kaupunginosalle on ominaista baari- ja yöklubikeskittymä ja asuntojen katoaminen toimistojen alta. Luxemburgin kaupunki haluaisi puolestaan säilyttää alueen asuttuna. Luxemburgin asuntorahaston (Fonds du logement) rakennuttaman talon pohjakerroksessa on liikehuoneistoja. Toisessa kerroksessa on kadun puolella toimistotiloja ja pihan puolella asuntoja. Ylempien kerrosten asuntoja eristää katumelusta luhtikäytävä.

2012_047.jpg

punainen_talo2.jpg

Talon 70-metrinen julkisivu on päällystetty punaiseksi maalatulla teräspellillä yhteistyössä teräskonserni ArcelorMittalin kanssa. Pihan puoleinen julkisivu – jota en ole päässyyt katsomaan koska pihaportit pidetään visusti lukittuina – on kuulemma verhoiltu seetripuulaudoituksella. Talon 40 asunnosta hieman yli puolet on omistusasuntoja ja vajaa puolet kohtuuhintaisia kunnallisia vuokra-asuntoja, joiden puute ajaa luxemburgilaisia naapurimaiden edullisemmille asuntomarkkinoille.

julkisivu.jpg

Toimistotalo Hollerichissa on syrjäyttänyt pienkerrostalon.

Epilogi 2013

Mitä kuuluu 2018

LÄHTEET JA LINKIT

Callteux G. L'arbre généalogique de la maison dans l'espace et le temps. Guide culturel du Luxembourg, Vol. I. Editions Ilôts, 2007.

Logement. Carnet d’opinions 3, Fondation de l’architecture et de l’ingénierie, 2009.

Bloe steen: d’lëtzebuerger schiferindustrie. Centre national de l’audiovisuel & Centre de technologie de l’éducation, 2007.

Asuntojen nettihaku www.athome.lu