Keskustelua arkkitehtuurista

24.2.2013                            LINKIT                                             LISÄÄ KUVIA

Luxemburgin arkkitehtuurisäätiö (Fondation de l’Architercture et de l’Ingénierie) julkaisee ”mielipidevihkoja” - Carnet d’opinions – joiden tavoitteen on virittää keskustelua arkkitehtuurista, ei akateemisena aiheena vaan tekijänä, joka muokkaa arkielämän ympäristöjä. Ensimmäisen mielipidejulkaisun aiheena vuonna 2008 oli oikeustalokortteli Cité Judiciaire, jonka meriittejä ja dismeriittejä ruoti viisi arkkitehtia.

CiteJudiciaire.jpg

Ensi kohtaaminen rakennuskokonaisuuden kanssa olikin hämmentävä. Matkan päästä talot näyttivät osalta viereistä vanhaa kaupunkia 1600-lukuisine rakennuksineen mutta tyyliä oli vaikea ajoittaa. Kortteliin sisään astuessa hämmennys lisääntyi. Tarkastelu lähietäisyydeltä paljasti, että kyseessä ei ollut hyvin pidetty talovanhuskokoelma vaan modernilla tekniikalla koottu uusvanha luomus.

oikeuspalatsi.jpg

Oikeustalokortteli on puhuttanut pitkään kaupunkisuunnittelijoita ja oikeuslaitosta. Suurherttuan palatsin nurkan takana sijaitseva vanhuuttaan pieneksi käynyt oikeuspalatsi (yllä) haluttiin korvata uudella. Paikaksi valittiin Pyhän hengen ylänkö – Plateau du Saint Esprit – jolla ei paljon muuta ollut kuin muutama tarpeettomaksi käynyt armeijan kasarmi 1700-luvulta. Jo paikan valinta oli omiaan aiheuttamaan polemiikkia: miten uudisrakentaminen sopii yhteen sen kanssa että vanha kaupunki linnoitteineen on UNESCOn suojelema maailmanperintökohde?

CiteJudiciaire2.jpg

Lisää älämölöä syntyi siitä, että kasarmit purettiin - yhtä lukuun ottamatta (yllä vasemmalla) – tilan tekemiseksi uudelle. Kun rakennuskokonaisuus vuonna 2008 valmistui, esitettiin epäilyksiä siitä että uusvanhan tyylin tarkoituksena oli vain harhauttaa huomaamasta että arvokasta vanhaa oli - taas - pantu päreiksi. Tämä oli jatkoa aiemmalle: vanhasta kapungista löytyy surkuhupaisia esimerkkejä joissa modernin luomuksen kulmaan on jätetty näytiksi palanen paikalla aiemmin sijainneesta rakennuksesta.

Oikeustalokorttelin suunnittelijat Léon ja Rob Krier olivat tehtävän saadessaan Luxemburgin kansainvälisesti tunnetuimpia arkkitehtejä: Léon uusklassisen tyylin edustaja ja Rob johtava postmodernisti. Léon Krier kiteyttää näkemyksiään vuoden 2008 Venetsian biennaleen liittyvässä julkaisussa tähän tyyliin: Arkkitehdit ovat takertuneen ajan henkeen - Genius temporis – kun pitäisi lähteä liikkeelle paikan hengestä – Genius loci. Kaupunkia rakenteineen, materiaaleineen ja tyyleineen ei pitäisi nähdä historiallisena konstruktiona vaan teknologisena ja ekologisena ilmiönä, ja miettiä miten sitä voisi käyttää hyväksi. Krier selittää, että kaupallisia näkökohtia painottanut elementtirakentaminen on tuottanut yksitoikkoisuutta, jota arkkitehdit yrittävät elävöittää pinnallisilla tempuilla, karnevalistisella, uusvanhalla ja uusekspressionistisella arkkitehtuurilla.

CJ_malja2.jpg

Oikeustalokorttelia kaunistavat Horst Gläskerin luomat lähes parimetriset teräsvaasit kuvastavat peruselementtejä: tuli, vesi, maa ja ilma.

Mielipidevihkoon kirjattu kritiikki heijastaa ristiriitaisia tuntemuksia: toisaalta ainakin näennäistä suvaitsevaisuutta – vaikka oma tyylini on toisenlainen, on uusvanhallakin olemassaolon oikeus – toisaalta ärtymystä uusvanhaan sisäänrakennetun kontrastin takia. Vaikka kaupungin museointia ei peräänkuuluteta, on vanhojen kasarmien tuhoamisen ja uudisrakennuksen historismin ristiriita liian räikeä. Krierit itse luonnehtivat tyyliään ”moderniksi perinteiseksi” - traditionnel moderne – mutta kriitikoiden mielestä dekoratiiviset viittaukset menneeseen eivät tee modernista elementtirakentamisesta ”perinteistä” vaan vain jäljittelyä. Se, että viimeisestä kasarmista on säästetty seinät ja sisältö pantu uusiksi, on kriitikoiden mielestä silkkaa ”fasadismia”.

CJ_kioski.jpg

Egyptiläisvaikutteinen kioski oikeustalokorttelin sisäpihalla on alakaupunkiin vievän hissin sisäänkäynti. Kioskin katolle oli alun perin suunniteltu häkellyttävä, vanhan kaupungin uudeksi maamerkiksi suunniteltu torni.

Krierin veljesten historistis-postmoderni oikeustalokortteli onkin varsinainen sillisalaatti: egyptiläistyylinen hissikioski, keskiaikainen pylväskäytävä, pariisilaistyylinan aukio jota reunustaa purettujen kasarmien jäjitelmiä ja firenzeläinen palatsi, puolustustornin ja campanilen ristisiitos ja 1800-luvun tavarataloarkkitehtuurin mieleen tuova huokausten silta.

Muuan kriitikoista luonnehtii korttelia huonolla maulla kokoon pannuksi kahviserviisiksi. Toinen kysyy, mitä tällainen falskius kertoo Luxemburgin henkisestä tilasta ja kolmas peräänkuluttaa ulkoasua, joka heijastaisi oikeusistuimen perustehtävää totuuden etsintää naamioleikkien sijasta.

CJ_veistos2.jpgCJ_veistos1.jpg

Korkeimmen oikeuden julkisivun veistokset kuvastavat oikeuden eteen joutuneiden reagointitapoja.

Siitä kriitikot tuntuvat olevan yhtä mieltä, että Cité Judiciairen arkkitehtuuri tuskin kantaa aikakaudesta toiseen. Muuan kriitikko ihmettelee puolestaan, miksi oikeustalokortteli herättää polemiikkia vaikka kivenheiton päässä Boulevard Royalin tienoilla perinteistä rakennuskantaa syrjäyttäneet hengettömät toimistokolossit ja postmodernit pankkipalatsit nielaistaan purematta?

Petrussen laakson puolella oikeustalokorttelin alla - kirjaimellisesti - on kätkössä loggia, jota kansoittaa joukko mystisiä veistoksia - Korkeimman oikeuden jukisivuun sijoitettujen veistosten luonnoksia vai oikean ja väärän, syyllisyyden ja rangaistuksen teemoja tutkailevia taideteoksia?

CJ_loggia1.jpgCJ_loggia3.jpg

CJ_loggia2.jpg

CJ_loggia4.jpg

Vanhojen rakennusten suojelutarve on kaupunginvaltuustossa jatkuvan känän aihe. Arvokkaimmat historiallisen keskustan korttelit on suojeltu: rakennuksia ei saa purkaa ja korjausrakentaminen on hyväksytettävä museovirastolla. Myös muualla kaupungissa on suojeltu yksittäisiä arvotaloja. Kättä väännetäänkin ”tavallisten” talojen suojelusta. Viime vuosisadan alkupuolella nousi aiemman linnoitusvyöhykkeen ulkopuolelle yhtenäisiä pikkuporvariston ja työväestön asuinalueita. Yksittäiset talot eivät yleensä ole suurta arkkitehtuuria mutta omaleimaisten parin-kolmen kerroksen korkuisten asuintalojen letkat ovat olennainen osa kaupungin ilmettä.

Rue de l'acieriella rappeutuu yhdelle tai kahdelle perheelle rakennettu asuintalo.

uusi_kuva_001.jpg

uusi_kuva_004.jpg

bd_de_la_petrusse.jpg

Uutta ja vanhaa Boulevard de la Perussella.

Vuonna 2009 syntyi pienoinen kansanliike puolustamaan 1920-luvulla rakennettua, tyyliltään art nouveaun ja art décon saumaan asettuvaa taloa, joka oli tuomittu purettavaksi uuden kerrostalon tieltä. Kansanliike oli sikäli myöhässä että purkulupa oli jo myönnetty eikä sitä käynyt peruminen. Villa Goebbelsinä syntynyt talo tunnettiin siinä viime vuosina toimineen ravintolan mukaan nimellä Maison Berbère. Pelastajaksi ilmaantui mesenaatti, joka osti rakennuksen siirrettäväksi Moselin rannalle Grevenmacheriin yleishyödyllisten yhdistysten tyyssijaksi.

maison_berbere.jpg

Luxemburgin art nouveau –taloista moni on Mathias Martinin käsialaa (Caregari 2010). Vuonna 1882 syntynyt muurariurakoitsijan poika oli ensin kivenhakkaajan ja timpurin opissa ja kirjoittautui 17-vuotiaana vasta perustetun valtion käsityöammattikoulun (Ecole d’artisans de l’Etat) rakennuslinjalle. Koulu tuotti erityisesti kuvanveistäjä-kivityöläisiä, joiden hiekkakivestä loihtimat kukkaköynnökset koristavat Garen kaupunginosan entisiä hotelli-, tavaratalo- ja asuinrakennuksia.

kukkia5.jpg

kukkia3.jpgkukkia4.jpg

kukkia2.jpg

Mathias Martin haki vaikutteita yhtäältä Wienin Sezession-piireistä, toisaalta Skotlannista Charles Rennie Mackintoshin töistä. Hän toteutti lifelong learning –periaatetta käyttämällä aina kerran kahdessa kuukaudessa kymmenen päivää uuden opiskeluun. Tämä ehkä selittää hänen käsialansa jatkuvaa uusiutumista: Welterin kadun asuintalot, Villa Clivio ja Bonnin tavaratalo eivät näytä samasta tuutista tulleilta.

Rue Michel Welter 7-9.

art_nouveau_1_ja_2.jpg

Villa Clivio sisäpihalla rue Goethella.

villa_clivio_1908.jpg

villa_clivio2.jpg

Art nouveau –visionääri Martin oli muutenkin monipuolinen. Hän perusti Luxemburgin ensimmäisen äänielokuvateatterin vuonna 1929 ja julkaisi kirjan Luxemburgin postimerkeistä. Luxemburgissa, Ranskassa, Belgiassa patentoitu Système Martin nopeutti talonrakentamista esivalmistetuilla teräsbetonielementeillä. Martin myös kirjoitti lehdissä jatkokertomuksina julkaistuja historiallisia tarinoita, joiden toivoi kohentavan luxemburgilaisten kansallistunnetta ja itsetuntoa.

bonn_freres.jpg

bonn_1.jpg

bonn_2.jpg

Toisin kuin Krierin veljekset monet luxemburgilaiset arkkitehdit ovat onnistuneet yhdistämään vanhaa ja uutta. Luxemburgin kaupunginmuseo (Conny Lentz 1996) on sijoitettu kortteliin, jonka vanhimmat osat ovat keskiajalta. Yksi rakennuksista on palvellut 1700-luvulla Belgian Luxemburgissa sijaitsevan Orvalin luostarin "piilopirttinä". Museon sisäänkäynti on talonkorkuisella lasiseinällä suojattu sisäpiha. Tanssisalin kokoinen näköalahissi museon sisällä on suunniteltu avaamaan katselukulmia sekä vanhaan kaupunkiin että museokorttelin vanhoihin rakennuksiin.

kaupunginmuseo.jpg

Valtion taiteen ja historian museon (Christian Bauer 2002) monoliittimainen valkoinen julkisivu kätkee taakseen 1600 ja 1700-luvuilla rakennettuja porvaristaloja, kellarin 1500-luvulta ja sen alla kaksi uutta kallioon kaivettua näyttelykerrosta. Pohjimmaisten esi- ja protohistorialle omistettujen kerrosten lasiseinien takana jäkälät ja ötökät elävät omaa elämäänsä pysyvästi kostean hiekkakivikallion pinnassa.

villa_vauban1.jpg

Kaupungin taidemuseo Villa Vauban vehmaassa kaupunginpuistossa (yllä) avattiin uudistuneena vuonna 2012. Villa on porvaristalo 1800-luvulta mutta sen liepeillä on jäljellä innoitteita 1700-luvulta. Vanhan viereen ja alle rakennettu uusi osa (Philippe Schmit ja Diane Heirend) moninkertaistaa näytelytilat. Uusiutunut museo ehti olla auki hädin tuskin vuoden, kun se jouduttiin sulkemaan muutamaksi kuukaudeksi kosteusongelman takia: vanhan osan ikkunat  olivat joko liian hatarat tai liian tiiviit.

villa_vauban4.jpg

VV_1.jpg

Villa Vaubanin laajennusosan suuret ikkunat luovat jatkumoa puiston ja näyttelytilan välille.

Villa Vaubanissa oli 1950 luvulla Euroopan hiili- ja teräsyhteisön - nykyisen EU:n idun – oikeusistuin. Suurherttua Jean puolisoineen majaili villassa 1990-luvulla suurherttuallisen palatsin remonttia paossa.

Vuonna 2006 valmistuneen suurherttua Jeanille omistetun nykytaiteen museon rakennus on uutta arkkitehtuuria vanhoissa kehyksissä. Mudamin alta purettiin 1700-luvulla rakennetun Fort Thüngenin raunioita mutta kiinalais-amerikkalaisen Ieoh Ming Pein suunnittelema rakennus toistaa kaikuna linnakkeen muotoja.

Kirchberg.jpg

mudam3.jpg

Ming Pei tunnetuimpia töitä on Pariisin Louvren sisäpihalle uudeksi sisäänkäynniksi rakennettu lasipyramidi (1989). Myös Mudam tuo mieleen pyramidin - tai vanhan kaupungin kirkkojen kellotornit. Hammastetun lasikaton sanotaan tosin juontuvan 1800-luvun tehdassaleista, joissa rakenne edisti lämmön säätelyä, maksimoi sisään tulevaa valoa ja minimoi häikäisyä.

Mudam_ikkuna.jpg

Daniel Burenin installaatiossa vuodelta 2010 (yllä) Ieoh Ming-Pein rakennus keskustelee toisintonsa kanssa.

Mudam_katto.jpg

mudam_interior.jpg

Mudamin pysyvästi näytteillä olevia töitä on luxemburgilaisen taiteilija Su-Mei Tsen mustesuihkulähde "Many spoken words" joka symboloi puhutun sanan virtaa tekstiksi.

Mudam_nakyma.jpg

Mudamin ikkunoista avautuu näkymiä maan alta esiin kaivettuihin ja kunnostettuihin linnakken jäänteisiin ja ehjänä säilyneeseen osaan sijoitettuun Dräi Eechelen –museoon, joka esittelee Luxemburgin kaupungin linnoitushistoriaa. Entinen linnoitus peruskorjattiin modernilla tekniikalla varustetuksi näyttelytilaksi jo Luxemburgin kulttuuripääkaupunkivuodeksi 2007. Remonttiin upposi rahaa niin paljon ettei sitä enää riittänytkään museotoiminnan käynnistämiseen ennen kuin vuonna 2011.

fort_thungen.jpg

FT_sali.jpg

Vuoden 2010 ”museoiden yönä” yleisöllä oli mahdollisuus vaellella Dräi Eechelenin tuolloin vielä tyhjissä näyttelysaleissa.

Luxemburgin viehkoin uusi julkinen rakennus on ranskalaisen Christian de Portzamparcin suunnittelema konserttitalo Philharmonie vuodelta 2005. Mustanpuhuvaan ”kenkälaatikkoon” rakennettua suurta salia ympäröi aula, jonka erottaa ulkomaailmasta 823 hoikan valkoisen teräspylvään muodostama kolminkertainen kehä.  Sisimmät pylväät kätkevät sisäänsä tekniikkaa ja keskimmäiset kannattelevat lasiseiniä.

Philharmonie_aula.jpg

philharmonie_ja_hotel_melia.jpg

Philharmonien kamarimusiikkisali on sijoitettu telttamaiseen ulokkeeseen.

Arkkitehtuurisäätiö esitteli joku vuosi sitten Luxemburgissa vuosikymmenten mittaan toteutuneiden ja toteutumatta jääneiden julkisten rakennusten pienoismalleja. Toteutuneen Philharmonien malli erottui muiden arkkitehtuurikilpailuun osallistuneiden joukosta ehdottomasti eleganteimpana. Sisältä valaistu pienoismalli toi esiin lyhtyefektin, joka ilahduttaa täysikokoisenkin Philharmonien ohikulkijoita ja yleisöä iltaisin.

Philharmonie.jpg

Horisontissa häämöttävän omituisen muotoisen kappaleen syy ja tarkoitus askarrutti siinä määrin että piti lähteä tarkistamaan. Muutaman kilometrin päästä Luxemburgin kaupungista löytyi Leudelangen vesitorni (Schemel & Wirtz) joka sai vuonna 2011 arkkitehtuurisäätiön palkinnon.

leudelange_vesitorni1.jpg

leudelange_vesitorni2.jpg

Epilogi 2013

Mitä kuuluu 2018

LÄHTEET JA LINKIT

Luxemburgin arkkitehtuurisäätiö - Fondation de l’Architercture et de l’Ingénierie (Fondarch)

Carnet d'opinions: Nr.1 Cité judiciaire. Fondation de l’Architercture et de l’Ingénierie, 2008.

Points of view. Luxembourg Pavilion, 11. Mostra Internazionale di Architettura, Biennale di Venezia. Fondation de l’Architecture et de l’Ingénierie, 2008.

Teemanumero arkkitehtuurista. Ons stad 95/2010.

Caregari L. Mathias Martin: Ein Luxemburger Allround-Talent.Ons stad 95/2010.

Helweg-Nottrot I. Les monuments culturels: reflet de l'architecture luxembourgeoise. Guide culturel du Luxembiurg, Vol. 1. Edtions Ilôts, 2007.

Chaine C. L’architecture bancaire, un secteur en vogue à Luxembourg. Forum 154/1994.