Äddi Spoo

17.4.2013                            LINKIT                                             LISÄÄ KUVIA

Nelivuotinen työkeikka Luxemburgissa on päättynyt ja on aika hyvästellä herra Spoo.

Kun ryhdyimme etsimään asuinpaikkaa, valikoitui Garen kaupunginosa nopeasti kohteeksi. Asunnonvälittäjien nettisaiteista saa hyvän kuvan tarjonnasta ja hintatasosta mutta kaupunginosien luonteesta ja Luxemburgin topografiasta ei saa tolkkua kuin paikan päällä. Ajelimme bussilla eri kaupunginosiin, joita pudotimme listalta yhden toisensa jälkeen. Helsingin keskustan palveluihin ja julkiseen liikenteeseen tottuneella ei kerta kaikkiaan ollut muuta mahdollisuutta kuin asettua kaupungin ainoalle urbaanille alueelle.

kuva_039.jpg

Garen kaupunginosa ei ole suuri mutta moni-ilmeinen. Yhdellä laidalla on paraatikatu rue de la Liberté jota rytmittävät Place de Metz, Place des Martyrs, Place de Paris ja kadun päässä rautatientori Place de la Gare. Toisella laidalla boulevard de la Petrussen varrella on porvaristalojen ja lähetystöjen ”Eira”. Aseman liepeillä on kauppojen ja ravintoloiden keskittymä, jonka ansiosta alueella on jonkinlaista katuelämääkin, joskin myös asemanseuduille ominaista laitapuolen elämää. Liikenneyhteydet ovat hyvät eli läpiajokatuja rasittaa vilkas liikenne. Hiljaiset asumiskelpoiset kadut selvisivät iltakävelyillä ja vuokrakämppä löytyi puolen tusinan asunnon katsastamisen jälkeen.

avenue_de_la_liberte.jpg

Parempaa ei voisi toivoa. Palvelut ovat alle kilometrin säteellä: ruokakaupat, rätti- ja kenkäkaupat, kodinkone- ja elektroniikkaliikkeet, kampaamo, lääkäri, apteekki ja sairaala, pesula ja suutari. Rautatieasemalle on varttitunnin kävely ja bussi lentokentälle pysähtyy parin sadan metrin päässä – kuten lähes kaikki muutkin kaupunkibussit. Auton pysäköinti oli haaste kunnes löytyi tallipaikka muutaman sadan metrin päästä.

pont_adolphe.jpg

Kohtuuhintaisia ruokaravintoloita on naapurikortteleissa riittämiin ja keskustan kansantapahtumat Pont Adolphen toisessa päässä. Sillan alla on kaupungin upein puisto, puroksi kutistuneen Petrusse-joen rotkolaakso, jonne vie Romanian lähetystön sivuitse satakunta porrasaskelmaa.

Asunnon valintaan vaikutti funkistalon sympaattisen ilmeen ja luxemburgilaisittain kohtuullisen neliövuokran (13,5 €) ohella lystikäs kadunnimi ”rue Spoo” josta tuli mieleen Harry Potterin Floo network. Muutaman talon mittainen kaduntynkä on omistettu Caspar Mathias Spoolle, joka mainitaan katukilvessä luxemburgilaiseksi kirjailijaksi. GPS-paikannuksessa ja reittipalveluissa katu on haaste koska kirjoitusasuna saattaa olla myös C-M Spoo / C.M. Spoo / tai Caspar-Mathias / Caspard-Mathias / Gaspard-Mathias / Kaspar-Mathias Spoo.

rue_spoo.jpgrue_spoo_esch.jpg

C.M. Spoo syntyi 1837 Echternachissa (Iechternach) ja kuoli 1914 Esch-sur-Alzettessa (Esch-Uelzecht). Siinä välissä hän perusti Eschiin firman nimeltä d'Maschinenfabrik Spoo & Co, jossa valmistettiin rautahelloja, patoja ja kattiloita, ja tuli tunnetuksi sosiaaliliberaalina poliitikkona, lempinimenä ”Pappa Spoo”. Spoo toimi Eschin edustajana suurherttuakunnan parlamentissa. Virkaanastujaispuheensa hän piti letzeburgin kielellä. Aiheena oli ”Hêméchssprôch” eli kotimaan kieli, jota hän vaati parlamentin viraliseksi kieleksi. Asiasta äänestettiin: enemmistöpäätöksellä vahvistettiin vallitseva käytäntö eli istunnoissa sallittiin vain vain ranskan tai saksan kieli.

cm_spoo2.jpg

C.M. Spoo ja hänen puolisonsa Barbe Kiesel on haudattu Eschiin, jossa on toinen Spoo-katu.

Kirjallisuudenhistoriaan Spoo jäi ensimmäisen letzeburgiksi julkaistun asiaproosateoksen kirjoittajana. Vuonna 1896 pseudonyymillä Onbenannt eli ”Nimetön” julkaistu teos ”Sœur Marie du Bon Pasteur. D'Geschicht fun ènger Létzeburger Scholschwèster” kertoo Caspar Mathiaksen sisaresta, joka päätyi lähetyssaarnaajaksi Algeriaan.

rodange1.jpg

Kulmakunta on muutoinkin kirjallista: on Goethen, Schillerin ja Heinen kadut, samoin kuin luxemburgilaisille runoilijoille Dicksille ja Rodangelle nimetyt sekä rue Renert, joka on omistettu Rodangen Kettu-hahmolle. Suurherttukunnassa on noin 8400 nimettyä katua, joista Michel Rodangelle on nimetty useampi kuin kellekään muulle.

Luxemburgin hallitsijaperheelle on nimetty 53 katua, joista 19 suurherttuatar Charlottelle. Erikoisin hallitsijoihin liittyvä kadunnimi on Tawioun Neudorfin kaupunginosassa. Paikalla oli 1500-luvun lopulla tie Luxemburgin kuvernöörin kreivi Mansfeldin pojalle Oktavianille rakennettuun kartanoon.

rue_charlotte.jpg

Sukunimi Spoo tunnetaan Pohjois-Luxemburgin lisäksi myös Saksan puolella. Luxemburgissa tuntuvat samat sukunimet toistuvan kovasti usein.Tavanomaisimpia ovat Schmit, Muller, Weber, Hoffmann, Wagner, Thill, Schmitz, Schroeder, Reuter ja Klein. Klein on ulkoisiin ominaisuuksiin viittaavista nimistä yleisin – pieni ja köyhä maa, ihmisetkin pikkuväkeä? Thill-nimen arvellaan tarkoittaneen ”hyvää miestä” tai ”maanmiestä.” Portugalilaislähtöisen maahanmuuttajaväestön merkityksestä kertoo se, että Da Silva on kivunnut yleisyyslistan sijalle 35, ja 50 yleisimmän joukossa ovat myös Rodrigues, Dos Santos ja Ferreira.

lamort.jpg

Luxemburgin paperi- ja kirjapainoteollisuuden perustajasuku Lamort eli ”kuolema” on lähtöisin Ranskan Lothringenista.

Luxemburgin pitkäaikaisen pääministerin Jean-Claude Junckerin nimi (”junkkeri” tarkoittaa ei vielä ritarisäätyyn korotettua nuorta herraa) on suhteellisen harvinainen sijalla 677. Sukunimi ”Lux” on yleisempi sijalla 83. Kun muutin Luxemburgiin oli ympäristöministeri Lucien Lux usein esillä mediassa.

Luxemburgilaisilla on mahdollisuus valita antaako lapselle isän vai äidin sukunimi tai yhdistelmä. Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen, otetaan isän ja äidin ensimmäinen sukunimi ja yhdistetään ne järjestyksessä, joka ratkaistaan arvalla!

tia116_13042009_c.jpg

Vuokra-asuntoni herra Spoon kadulla on Euroopan Unionin sydämessä. Parin sadan metrin päässä on rakennus, jossa Euroopan hiili- ja teräsyhteisö CECA aloitti toimintansa vuonna 1952. CECA-talon katto näkyy vierashuoneen ikkunasta pihan tuolla puolen Hollannin lähetystön takana ja sen takana häämöttää yksi Luxemburgin symboleista, BCEE-pankin pyöreä torni.

Spoo-kadun toisessa päässä Goethen varrella sijaitsevat Italian ja Itävallan lähetystöt ja myös Luxemburgin vapaaehtoisarmeijan pääesikunta, jonka edustalla hengailevat nuorukaiset tervehtivät aamuisin kohteliaasti kun porhallan ohi kohti työpaikkaa.

Pääesikunnan vieressä sijaitsee tanssikoulu, jossa on opetusta harva se ilta. Sen vieressä toimi pitkään portugalilainen helluntaiseurakunta. Kun kummassakin oli aksöniä ja kesäkuumalla ovet kadulle auki, oli veisuun ja tanssimusiikin kakofonia melkoinen.

Goethen kadulla on myös Pushkinille nimetty venäläinen kulttuurikeskus jossa järjestetään näyttelyitä ja kieliopetusta. Kaikki nämä lähipalvelut ovat jääneet käyttämättä eikä lähetystöihinkään ole kysytty kylään vaikka niissä järjestetään tuon tuosta pippaloita, minkä huomaa Spoolla notkuvista poliisipartioista.

villa_pauly_lumessa.jpg

Spoo-kadun toisessa päässä Petrussen bulevardin varrella on naapurina romanttisen linnamainen Villa Pauly, jonka suunnitteli vuonna 1923 Mathias Martin kirurgi Norbert Paulylle asuintaloksi. Romantiikka vaihtui kummituslinnamaisuuteen, kun sain tietää että talo oli Gestapon päämajana Luxemburgin natsimiehityksen aikana 1940-1944 ja että siellä kuulusteltiin ja kidutettiin ehkä paria tuhatta vastarinnan tekijää. Villassa on nyt natsismin uhrien arkisto.

ruusut2.jpgruusut1.jpg

En ole erityisemmin piitannut ruusuista kunnes jouduin päivittäisillä kävelyillä kiinnittämään huomiota niiden monimuotoisuuteen Petrussen bulevardin porvaristalojen puutarhoissa ja Ruusutarha-puistossa (Rousegaertchen), jonka oikea nimi on Place des Martyrs natsismin uhrien muistoksi.

moore.jpg

Marttyyrien aukion laidalla sijaitsee entinen ARBEDin eli yhtyneiden terästehtaiden pääkonttori, jota sen nykyisellä haltijalla, maailman suurimmalla teräskonsernilla ArcelorMittalilla ei muka ole varaa pitää kunnossa edes johtokunnan kokouspaikkana. Toisaalta Lakshmi Mittal ei suostu myökään myymään palatsia takaisin luxemburgilaisille. ARBEDin palatsin edustalla on Henry Mooren veistos Äiti ja lapsi.

Vuonna 2011 osallistuin kerran kymmenessä vuodessa tehtävään väestönlaskentaan. Tuntui oikeasti maan asukkaalta. Laskennan pohjalta tiedetään muun muassa, että Garen kaupunginosa on pääkaupungin vierasmaalaisin: ulkomaalaisia asukkaita on 82 prosenttia. Kyselyyn vastaaminen on pakollista sakon uhalla. Noin joka sadas kotitalous jätti vastaamatta mutta tiettävästi ketään ei rangaistu.

Vuonna 2009 kerättiin jokavuotisen asumis- ja verotuskyselyn yhteydessä tietoa maassa asuvista koirista: ilmoittaa piti koiran nimi ja osoite, syntymäaika, rotu ja väri, mahdollinen tunnistenumero, sekä onko koiralla voimassa oleva rabiesrokotus ja vakuutus muille ihmisille aiheutettujen vahinkojen varalta. ”Vaarallisia koiria” varten oli lisäkysymyksiä: onko koita kastroitu? onko omistaja suorittanut koirankasvatuskurssin? Syynä oli edellisenä vuonna säädetty laki, joka velvoittaa sekä ”poteniaalisesti vaaralliset” koirat – bullterrierit, mastiffit sun muut – että niiden omistajat koirakouluun ja koirankasvatuskurssille. Tiedonkeruun tuloksena oli, että Luxemburgin kaupungissa asuu noin 35 000 koiraa, joista pari sataa on ”vaarallisia”. Vuonna 2010 säädettiin tunnistesiru pakolliseksi ja pakollista vastuuvakuutustakin harkittiin.

Koirakyselystä selvisin kuin koira veräjästä kun en omista koiraa. Koto-Suomessa tosin veroilmoitus kerran esitäytti minulle peräti neljä koiraa, joista eroon pääseminen vei jonkun tovin.

kissa2.jpg

Naapurin kissa on tarkkaillut touhujamme keittiössä.

Michelinin yhdistetyssä Belgia & Luxemburg –matkaoppaassa vuodelta 2007 todetaan lakonisesti, että vaikka Luxemburgin kaupungin voi katsastaa päivässä, kannattaa siellä yöpyä jotta voi kokeilla jotakuta kaupungin mainioista ravintoloista. Oppaan laatija ei ilmeisesti viipynyt päivää kauempaa koska kaupungin – ja minimaan – attraktiot jäivät avautumatta.

Omasta kokemuksesta voin vakuuttaa että Luxemburgissa voi viihtyä jopa neljä vuotta ja jotain jää kaipaamaankin:

▪ Katedraalin kellojen iloista kilkatusta sunnuntai-aamuisin. Katedraali on kuin suuri soittorasia, jonka melodiana on sikermä luxemburgilaisten kansallislaulujen alkutahteja.

kirkonkukko.jpg

▪ Mahdollisuutta kokea upea kansallispäivän ilotulitus melkein yhtä läheltä kuin ampujat – tai vaivautumatta keittiön pikku parveketta pitemmälle.

ilotulitus.jpg▪ Luxemburgilaisten keittiöiden vakiovarustetta isoa komeroa, ranskaksi débarras ja letzeburgiksi rompelkummer. Rompekamariin mahtui siivous-, pyykinkuivatus- ja silitystarvikkeet, teline viinipulloille ja muille juomille ja hylly säilykkeille sekä tuuletusikkunan ansiosta freeseinä säilyville juureksille ja vihanneksille ja vielä jäi tilaa sekalaisille pakkaustarvikkeille ja muulle rojulle.

▪ Monipuolista leipävalikoimaa. Pääkaupungissa toimii useita pienleipomoita jotka valmistavat ranskalais-, saksalais- ja letzeburgilaistyyppisiä leipiä lähiraaka-aineista. Irtoleipä pakataan vahapaperipussiin joka estää kuivumisen tuhoamatta rapeaa kuorta. Leivän saa palvelutiskiltä koneella viipaloituna. Yksin eläessä on helppo jakaa viipaleet päiväannoksiksi pakkaseen.

▪ Luxemburgin kaupungin hyvin hoidettuja metsiä ja puistoja ja kävelyretkiä, joilla tervehditään vastaantulijoita. Jopa varhaisteinit kajauttavat ”moien!”. Ulkomaalaistaustaisen tunnistaa siitä, että se ei tervehdi van tuijottaa niskä jäykkänä kaukaisuuteen.

parc_municipal.jpg

▪ Autoilijoita, jotka antavat tietä jalankulkijalle joka on vasta astumassa suojatielle. Olenpa nähnyt sellaisiakin, jotka hidastavat havaitessaan valokuvaa ottavan turistin, jotta eivät pilaisi kuvaa ohiajolla.

Joku vuosi sitten kerrottiin lehdessä Luxemburgin kakkoskaupungin Esch-sur-Alzetten pääväylälle Kennedyn bulevardille asennetuista uusista liikennevaloista. Sen paremmin jalankulkijat kuin autoilijatkaan eivät noteeranneet uutuutta: jalankulijat porhalsivat kadun yli päin punaista ja autoilijat pysähtyivät antamaan tietä vaikka heillä oli vihreä valo!

av_de_la_liberte_kevtkukassa3.jpg

▪ Vaaleanpunaista kukkaryöppyä ensimmäisenä kevään merkkinä. Suomessa taitaa kirsikka olla ainoa vaalanpunaisena kukkiva puu eikä niitäkää ole järin tiheässä. Luxemburgin keskustassa kukkivat monenlaiset kirsikat, magnoliat ja muut hörsykkeet.

kukkapuu.jpg

magnolia1.jpg

Huhtikuu 2011: Aamu paljasti miksi parkkipaikan löytäminen oli helppoa: muut osasivat pitää varansa. Vaaleanpunaiset kukat liimaantuvat tiukasti auton pintaan ja sateella jauhautuvat liukkaaksi mönjäksi jalan alla.

kukkahykkys.jpg

▪ Hauskaa julkista taidetta. Hamiliuksen bussiasemaa on komistanut Niki de Saint Phallen rehevän värikäs ”La grande Tempérance” eli ”suuri kohtuus” joka lunastettiin näyttelystä vuonna 1995 kun Luxemburg oli ensi kertaa Euroopan kulttuuripääkaupunkina. Hamiliuksen korttelin purku- ja uudelleenrakennustöiden ajaksi Nana on kyörätty jonnekin restauroitavaksi.

niki_de_st_phalle_nana.jpg

Samalla tavoin jäi kaupunkikuvaan pysyvästi Peter Newmanin suunnittelema taivaankatseluistuin "Skystation", joka oli kokeiltavana disainattujen katukalusteiden näyttelyssä ensimmäisen Design City Luxemburg –tapahtuman aikana vuonna 2009.

skystation.jpg

The Portrait Society majaili entisessä Neumünsterin luostarissa toimivan kulttuurikeskuksen sisäpihalla. Luxemburgilaisen taiteilijan Roland Schaulsin 1990-luvun puolimaissa toteuttama sadan neliömetrin kokoinen työ koostuu 505 muotokuvasta, joiden esikuvat ovat taiteilijoiden omakuvia Firenzen Galleria Uffizin kokoelmissa. Ajatuksena on, että jos kootaan yhteen 500 kuuluisuutta, kuuluisuus menettää erityisarvonsa. Asettamalla Rembrandtit, Rubensit ja Velazquezit samalle viivalle vähempien kuuluisuuksien kanssa Schauls haluaa kiinnittää huomiota myös heidän opettajiinsa, oppilaisiinsa ja koko siihen taideyhteisöön jossa kuuluisuus versoo.

neumunster_sispiha.jpg

Portrait Society on piipahtanut näytteillä Prahassa 2007 ja Berliinissä 2011. Berliinin keikan jälkeen se ei enää palannut paikalleen. Luxemburgin hienostelevin galleria Clairefontaine pani työn myyntiin palasina. Ostamalla muotokuvan pääsee jäseneksi taiteen kulttuurihistoriaa tukevaan ”omistajayhteisöön”.

the_portrait_society3.jpg

▪ Luxemburgin kaupungin elokuva-arkiston (kirje 25) monipuolista ohjelmaa ja mukavia istuimia tulee ikävä. Cinémathèque lähetti maksutta kotiin kuukausiohjelman, jossa jokainen elokuvat esiteltiin varta vasten laaditulla pikku tekstillä, ja jonka takakannessa oli kuukauden teemaan sopivan vanhan elokuvajulisteen pienennetty keräilyversio.

Leffasalina toimii St Alphonsen luostarikirkon sali 1800-luvun lopulta. Arkisto ei ole käyttötarkoituksen muutoksesta vastuussa vaan luostarin perilliset, jotka perustivat vuonna 1928 elokuvateatterin esittääkseen kasvattavia katolisia filmejä. Natsimiehityksen aikana kirkkosalissa esitettiin toisella tavoin kasvattavia elokuvia. Sodan jäkeen teatteri sinnitteli esittämällä kokeellista uuden aallon elokuvaa kunnes kaupunki lunasti sen vuonna 1977.

saltimbanques.jpg

Elokuva-arkiston edessä Place du Théâtrella on luxemburgilaisen Benedicte Weisin keskiaikaisia katutaiteiljoita kuvaava teos Saltimbanques.

▪ Kotimaassa en ole ollut niin monien eläinten kanssa niin usein tekemisissä kuin Luxemburgin pääkaupungissa. Lounaskävelyretkellä on ollut mahdolliuus seurata lehmien, lampaiden ja hevosien elämää työpaikan viereisillä laitumilla.

lampaita5.jpg

▪ Lehmät ja lampaat eivät ihmisistä piittaa mutta sosiaalisimmat hevoset ovat tulleet tutuiksi. Hieman säälitti kun komeat kolmevuotiaat ardennilaiset sisarukset viime tapaamiskerralla hörähtelivät mielihyvästä minut nähdessään: tästedes on turha tähyillä ohikulkijoiden joukosta sitä jonka käsilaukussa on luomuporkkanaa.

hevosystavat1.jpg

▪ Jopa Luxemburgin kaupungin äänimaailmaan kuuluvaan korppien raakuntaan ja matalalla viistäviin lentokoneisiin tottuu.

lentokone.jpg

Korppi- ja lentomelua en kaipaa mutta Luxemburgin sumuista olen oppinut pitämään. Ääni- ja valoefekti on erilainen kuin Helsingissä. Kosteuden muutos sumun takia on vähäinen, koska Luxemburgin ilmassa leijuu enimmän aikaa jotain märkää.

sumu2.jpg

viaduc_ja_spuerkees.jpgsumu1.jpg

▪ On Suomessakin hauskoja paikannimiä mutta ei niin hauskoja kuin Luxemburgissa. Kylä nimeltä Fingig (Féngeg) sijaitsee Käerjengin kunnassa.

fingig.jpg

▪ Luxemburgin kaupungin sähkötoimisto Leo ei enää lähetä laskuja henkilölle nimeltä Kalja Marfalla.

kalja_marfalla.jpg

▪ Tätä kirjoittaessani olen jo Suomessa, takana muuttoreissu omalla autolla ja vuokrapakulla. Luxemburgin kadunvarsipysäköinnille on ominaista se, että laillinen paikka saattaa yön yli muuttua laittomaksi. Tilapäistä pysäköintikieltoa voi anoa oman ulko-oven eteen esimerkiksi remonttitarvikkeiden tai muuttotavaroiden siirtoa varten. Ne, jotka eivät tilapääkieltoa ole huomanneet, saavat käydä lunastamassa autonsa poliisin takavarikosta (kirje 4).

autoa_viedn.jpg

Kun kerran oli mahdollisuus, pyysin asuintalon eteen kahden auton mittaisen pysäköintikiellon muuttoa varten. Kieltomerkit sai käydä lainaamassa kaupungin liikenneosaston varastosta, jossa palvelu oli erinomaisen ystävällistä: häkkyrät kannettiin auton takakonttiin asti vaikka mukana oli raavas mies omastakin takaa.

liikennemerkej.jpg

muuttoauto.jpgSitten saapui Suomesta vuokrattu paku. Pienen muuton suorittamiseksi tämä oli edullisin vaihtoehto kun kuski löytyi perhepiiristä. Paku pysäköitiin sille varattuun tilaan ja eipä aikaakaan, kun tuulilasissa oli sakkolappu, syynä tilapäisen pysäköintikiellon noudattamatta jättäminen.

Kävin valittamassa kolmen sadan metrin päässä sijaitsevalla poliisiasemalla, jossa sanottiin että muuttoa varten varattuun kadunvarteen ei saa pysäköidä yksityiautoja. Suomeen päästyä lähetin poliisille kirjeen jossa kysyin, kuinka on mahdollista suorittaa muutto yksityishenkilönä – mikä oli kieltomerkkien maksuttoman lainaamisen ehto – käyttämättä muuttoautona yksityisautoa.

Sakoista ei tarvitse kantaa huolta, koska Suomi ja Luxemburg eivät ole sopineet liikennerikomuksia koskevan tiedon vaihdosta, mutta protestoin periaatteen vuoksi. Pysäköintikieltoon oli präntätty yhteystietoni, joten pysäköinninvalvoja olisi voinut soittaa ja kysyä haluanko pakun siirrettäväksi pois sille varatulta paikalta.

PS: Yhden kirjeen ajattelin vielä kirjoittaa.

Lasimaisema on Luxemburgin rautatieaseman aulassa.

aseman_lasimaalaus.jpg

autres_directions.jpg

Epilogi 2013

Mitä kuuluu 2018

LÄHTEET JA LINKIT

Welter N. Das Luxemburgische und sein Schriftum. Editions Paul Bruck, 1947.

Wikipedia: Caspar Mathias Spoo

Luxemburger autorenlexikon: Caspar Mathias Spoo

Luxemburgischer Familiennamenatlas

The portrait society: Roland Schauls. Éditions Clairefontaine, 2004.

Ons Stad 101/2012: Teemana Luxemburgin monikulttuurisuus