Belgian olutluostarit: Scourmont-Lez-Chimay

7.11.2013                                                Helsinki – Chimay  1718 km

”Trappistituote” (Authentic Trappist Product) on suojeltu alkuperänimike, joka otettiin käyttöön vuonna 1997. Käyttöoikeuden myöntää trappistiluostarien kansainvälinen yhdistys (International Trappist Association) tuotteille, jotka täyttävät laatua ja tuotantotapaa koskevat vaatimukset. Tärkeimpiä kriteerejä ovat, että tuote valmistetaan luostarissa tai sen välittömässä läheisyydessä munkkien toimesta tai luostarin valvonnassa, ja että kaikki tulot käytetään luostarin menoihin ja hyväntekeväisyyteen.

chimay_mainosb.jpg

Kansainvälinen yhdistys perustettiin vastaamaan alkuperänimikkeestä sen jälkeen kun belgialainen oikeusistuin ratkaisi nimikkeen käyttöä koskevan oikeusjutun trappistiluostareiden hyväksi vuonna 1985. Siihen asti trappisti-nimikettä oli holtittomasti käytetty myös muiden luostareiden ja kaupallisten yritysten tuotteiden markkinoinnissa.

Länsimaisen luostarilaitoksen isänä pidetään Monte Cassinon luostarin perustajaa Benedictus Nursialaista, jonka 500-luvulla laatimat luostarielämän säännöt levisivät kautta Euroopan. Benediktiinit ovat jakautuneet useisiin haaroihin. Sisterssiläiset edustavat Cîteaux’n luostarista 1100-luvulla liikkeelle lähtenyttä reformihaaraa. Trappisteiksi kutsutaan sisterssiläisten 1600-luvulla eriytynyttä vanhakantaista laitaa, joka korostaa hartaudenharjoituksen ohella ruumiillista työtä ja vaatimatonta elämää. Nimi juontuu normandialaisesta Notre-Dame de la Trappen luostarista. Ranskan vallankumous ajoi tämänkin luostarin munkit maanpakoon eri puolille Eurooppaa.

Aitoja trappistituotteita valmistetaan tällä hetkellä kymmenessä luostarissa: olutta kahdeksassa, juustoa neljässä ja muita tuotteita kolmessa. Trappistiolutta tuottavista luostareista kuusi on Belgiassa, yksi Hollannissa ja yksi Itävallassa.

chimay_luostari2b.jpg

Chimay-olutta tuottaa Abbaye Notre-Dame de Scourmont lähellä Chimayn pikkukaupunkia. Belgialaisesta Westvleterenin luostarista lähtöisin olevat munkit asettuivat vuonna 1850 Chimayn linnanherran Joseph de Riquet’n osoittamalle Scourmontin ylängölle. Kun karut ja mäkiset maat soveltuivat paremmin laiduntamiseen kuin maanviljelykseen, munkit keskittyivät karjankasvatukseen ja perustivat meijerin tuottamaan voita ja juustoa myös myyntiin.

Trappistien luostarisääntö ei alkuun sallinut munkille muuta juomaa kuin veden, mutta ajan mittaan hyväksyttiin ruokajuomaksi myös mieto olut. Chimayn munkit ostivat talousoluensa paikallisilta panimoilta kunnes perustivat oman panimon 1860-luvulla. Omaan tarpeeseen tuotettiin – ja tuotetaan edelleenkin – mietoa olutta, mutta vierailijoita varten ja myyntiin vahvaa pintahiivaolutta. Suomessakin voi maistella punaista (7 %), valkoista (8 %) ja sinistä (9 %) Chimayta.

Luostarin talous on edelleenkin oluen ja juuston myynnin varassa. Munkit pitävät kuitenkin bisnekseensä pientä hajurakoa. Retriittiasiakkaita lukuun ottamatta luostariin ei pääse visiitille kirkkoa ja sisäpihaa (alla) pitemmälle. Olutta sen paremmin kuin juustoakaan ei voi maistella eikä ostaa luostarissa.

chimay_luostari1b.jpg

Bisnespuoli on sijoitettu kivenheiton päässä sijaitsevaan, luostarin omistamaan Auberge de Poteauprén majataloon. Majatalon ravintolassa ja kaupassa on tarjolla luostarin olutta ja juustoa ja muita paikallisia tuotteita ja myös erikoisuuksia, joita ei saa muualta, kuten majatalon omaa Chimay Dorée -olutta ja Le Poteaupré -juustoa.

chimay_oluetb.jpg

Kuva yllä on Chimayn keskustasta. Chimayläiset itse näkyvät suosivan muita brändejä: Leffe, Jupiler, Maes, Mort Subite...

Paikkakunnan merkittävin nähtävyys on keskiajalta periytyvä Chimayn linna, joka on vuonna 1935 sattuneen tulipalon jälkeen restauroitu 1500-luvun asuun. Nykyinen linnanherra on luostarin suojelijan Joseph de Riquet’n jälkeläinen neljännessä polvessa. Joseph oli puolestaan yksi legendaarisen Madame Tallienin kymmenestä lapsesta, jotka syntyivät kolmen avioliiton aikana viidelle miehelle.

chimay_linnab.jpg

Vuonna syntynyt 1773 Thérésa de Cabarrus, espanjassa vaikuttanen baskilaistaustaisen ranskalaisen pankkiirin tytär naitettiin 15-vuotiaana ranskalaiselle markiisille. Kun aviomies lähti vallankumousta pakoon, Thérésa otti avioeron ja tyttönimensä takaisin mutta joutui kumminkin aatelismiehen ex-vaimona vankilaan. Vankeusaikana hän hurmasi vallankumoushallinnon turvallisuusvaliokunnan jäsenen Jean-Lambert Tallienin ja ryhtyi tämän rouvaksi. Tallien oli mukana kukistamassa kumouksellisten verisempää siipeä ehkä osin rouvansa painostuksesta. Tämäkin liitto päättyi avioeroon. Vuonna 1805 Madame Tallien avioitui Chimayn ruhtinaan François-Joseph de Riquet’n kanssa ja eleli sitten rauhanomaisesti Chimayn linnassa kuolemaansa 1835 saakka. Madame Tallien esiintyy paronitar Orczyn seikkailuromaanissa Punaisen neilikan voitto (The Triumph of Scarlet Pimpernel). Madame Tallien ja hänen ruhtinaansa on haudattu Chimayn Pietarille ja Paavalille omistettuun kirkkoon.

Lähteenä mm: Van den Steen J: Les bières trappistes. Racine, 2011.

 
Belgian olutluostarit: Tongerlo, Leffe, Maredsous, Orval

Muita postikortteja Belgiasta:

Historiallinen kanava

Redun kirjakylä

Atomium

Brysselin dinosaurukset

Eläimellistä menoa Brysselissä

Sarjakuvakaupunki Bryssel