Finistère

10.1.2014                                           Helsinki – Brest 2289 km

Bretagnen niemen kärki, Ranskan läntisin departementti, sai nimekseen Finistère eli ”maan ääri” suuresta vallankumouksesta alkaneessa hallinnonuudistuksessa vuonna 1790. Bretoninkielinen nimi Penn-ar-Bed tarkoittaa suunnilleen samaa. Asterixin kylä oli Rooman valtakunnan ääressä mutta ehkä hivenen verran Finistèren itäpuolella.

Ranskan läntisin kaupunki ja Finistèren suurin asutuskeskus Brest on iät ajat ollut tärkeä satamapaikka. Toisen maailmansodan aikaan Brestissä oli natsimiehittäjien sukellusvenesatama, yksi syy siihen että liittoutuneet pommittivat Brestin lähestulkoon maan tasalle.

Brest_linna.JPG

Natsiarmeijan tukikohtana toiminut Brestin linnoitus Penfeld-joen suussa säilyi kunnostuskelpoisena läpi pommitusten ja piirityksen. Paikalla on ehkä ollut linnake jo esihistoriallisena aikana, mutta ainakin gallialaisten ja roomalaisten linnakkeista on jäänteitä – tai oli, kunnes Vauban pääsi vauhtiin 1600-luvulla.

Brestin linnaan sijoitetussa merenkulkumuseossa on hauskoja nukkekotikokoisia rekonstruktioita Brestin historian tapahtumista.

kuvaelma.jpg

Lähes koko keskusta on jälleenrakennettu 1950-luvulla. Yves Montandin laulamana tunnetuksi tulleessa Jacques Prévertin runossa Barbara kuvataan Brestin tuhoa raudan ja teräksen rankkasateessa ja mainitaan pääkatu rue de Siam. Kadun nimi juontuu Siamin kuninkaan lähetystön näyttävästä maihinnoususta vuonna 1686: aurinkokuningasta tapaamaan tulleella suurlähettiläs Kosa Panilla oli mukanaan monilukuinen eksoottisesti pukeutunut seurue, joka vaelsi  Brestin halki matkalla kohti Pariisia.

Merenelävät ovat brestiläisten ravintoloiden erikoisalaa. Hauskin ravintola on Le Crabe Marteau Brestin satamassa: asiakkaalle tuodaan pöydän suojaksi pätkä sanomalehtipaperia ja puunuija, jolla kuuluu paukuttaa hajalle ravunkuoret jotta päästään ronkkimaan niiden sisältä herkkuja.

araignees.jpg

Barbaran laulussa mainitaan Ouessantin laiva. Noin 30 kilometrin päässä Finistèren kärjestä sijaitseva saari Ouessant on Ranskan läntisin kolkka. Nimen varhaisin kirjoitettu muoto Uxisama juontuu keltinkielisestä nimestä joka tarkoittaa kauimmainen saari. Ouessantilla on ollut asutusta ainakin 1500-luvulta ennen ajanlaskun alkua.

Matkalla Ouessantille yhteysalus halkoo Iroisen merta ja saaristoa, jonka Ranska on suojellut luonnonpuistona ja UNESCO biosfäärireservaattina. Iroisen meri on Ranskan vaarallisin merialue: majakoita on tiheämmässä kuin missään muualla.

Ouessant1.JPG

Ouessantin saarta ympäröi viisi majakkaa. Vaubanin vuonna 1695 rakennuttamaan 33-metriseen Stiffin majakkaan voi kiivetä kesäaikaan. Kuvassa yllä häämöttää keskellä merta 47-metrinen Jumentin majakka. Vuonna 1982 rakennettiin 72-metrinen tutkatorni.

ouessant2.jpg

Créachin 55-metrinen majakka valmistui 1863. Créachin edustan neulanteräviin kareihin haaksirikkoutui tankkialus Amoco Cadiz vuonna 1978 aiheuttaen valtaisan öljyonnettomuuden. Créachin yhteydessä on majakoiden ja merimerkkien historiaa esittelevä museo.

leguilvinec1.jpg

Finistèren etelälaidalla sijaitseva Le Guilvinecin pikkukaupunki (bretoniksi Ar Gelveneg) on Ranskan tärkein pienkalastussatama. Varhain aamulla merelle lähteneet veneet palaavat iltapäivällä, jolloin saalis myydään tukkureille criée-huutokaupassa – enää ei huutaen vaan sähköisillä ”kauko-ohjaimilla” ja hintavertailuja kännykkään supsuttaen. Elämyskeskus Haliotika järjestää kiertokäyntejä kalahuutokauppaan.

leguilvinec3.jpg

Vuonna 2007 Le Guilvinec oli hetken aikaa koko Ranskan median valokeilassa paikkana, jossa presidentti Sarkozy menetti malttinsa. Kalastajat olivat lakossa polttoaineiden hinnannousun takia ja presidentti lähti Le Guilvineciin henkilökohtaisesti neuvottelemaan tilanteesta.  Vastassa oli suuri joukko vihaisia kalastajia. Internetissä levisi filminpätkä jossa Sarko joutui sanasotaan criéen katolta huutelevan nuoren kalastajan kanssa. Neuvottelu kumminkin päättyi onnellisesti, kun Sarko lupasi kalastajille vapautuksen sosiaaliturvamaksuista puoleksi vuodeksi.

leguilvinec2.jpg

Finistèren hallintokaupunki Quimper (bretoniksi Kemper) oli muinoin Cornouaillen kreivikunnan pääkaupunki.  Seudun nimen alkuperästä ei vallitse yksimielisyyttä mutta uskottavalta kuulostaa selitys, jonka mukaan nimen toivat tullessaan 400-luvulla Englannin Cornwallin tienoilta mannermaalle muuttaneet keltit.

Quimperissä on säilynyt charmantti vanhakaupunki keskiaikaisine taloineen ja katedraaleineen.

Quimper1.JPG

Quimper2.JPG

Jokakesäisen Cornouaille-festarin aikaan Quimperin keskustassa raikaa uusi ja vanha kelttimusiikki, jota esitetään lukuisissa konserteissa ja spontaanisti turuilla ja toreilla. Bretagnelaiselle kelttimusiikille ominainen soitin on oboen sukuinen bombarde, jonka ääni voittaa parhaimmillaan säkkipillinkin.

FestivalCornouaille.JPG

Ei le tavatonta, että festariyleisö innostuu perinnetanssiin virallisten esiintyjien ollessa tauolla.

FestivalCornouaille2.JPG

Quimper on tunnettu käsin koristellusta keramiikasta, jonka yli kolmesataavuotinen perinne on ollut uhan alla kysynnän hiipuessa. Vuonna 1690 perustettu fajanssitehdas Henriot, Quimperin vanhin yritys, oli jo menossa konkurssiin kun uusi omistaja investointeineen sai sen taas nousuun vuonna 2011. Henriot’n kilpailija on vasta vuonna 1994 perustettu Faïencerie d'Art Breton.

Vuonna 1946 perustettu Keraluc valmisti Pierre Toulhoatin suunnittelemaa kansanperinteestä ammentavaa keramiikkaa.

toulhoat1.jpg

toulhoat2.jpg


Muita postikortteja Ranskasta:

Calais

Carry le Rouet

Les deux caps

Lille

Longwy

Marseille

Reims

Stanislauksen aukio

Le Corbusier’n Cité Radieuse

Metz

Metzin joulupukit

Ajatus katkesi

Postikortteja Pariisista