Tukholman valkoiset vuoret

23.10.2014                                                   Helsinki –  Tukholma 397 km

Tukholman Fotografiska eli valokuvataiteen museo avattiin vuonna 2010 entisessä tullikamarissa samalla rantalaiturilla, johon parkkeeraavat Viking-linjan laivat. Museossa on oivallisia vaihtuvia näyttelyitä, monipuolinen myymälä ja kahvilaravintola.

fotografiska.jpg

Tullikamarin viereltä noustiin 1970-luvulle saakka hissillä muutama kymmenen metriä korkeammalla kallion reunaa myötäilevälle Fjällgatanille. Nyt täytyy ylös pyrkivän kivuta melkoinen määrä portaita.

hissi.jpg

hissi1.jpg

astor.jpg

Palkkiona Tunturikadulla on komea näköala yli sataman ja Hermanin kahvilaravintolan puutarhaterassi. Tunturikadun yläpuolella oli 1600-luvulle saakka kaupungin hirsipuu ja kadun nimikin oli vähemmän romanttisesti ”hirsipuunkatu”.

auto.jpg

fillari.jpg

katulamppu.jpg

korjaaja.jpg

Tunturikadulla on kirjailija Per Anders Fogelstömille nimetty näköalatasanne. Vuonna 2017 vietetään Tukholman kuvaajana tunnetuksi tulleen Fogelströmin 100-vuotissyntymäpäivää. Fogelström kuvasi viisiosaisessa romaanisarjassa Tukholman kehitystä 1860-luvulta 1960-luvulle yhden suvun kohtaloiden kautta. Päähenkilöt ovat Södermalmin työläisiä, jotka aamuisin kipuavat kallion harjan tönöistä alas rantalaiturille pyykkäämään tai rahtia kantamaan ja illalla rättiväsyneinä takaisin ylös. Kunnes Söderiä ryhdyttiin kehittämään räjäyttämällä pois kallioita levenevän satamarannan ja uusien katujen tieltä. Liikkumisen helpottamiseksi rakennettin sähköllä toimivia hissejä, jotka nostivat kulkijat kalliosaaren yläosaan kehkeytyvään uuteen kaupunginosaan. Tunturikadun hissi on vuodelta 1906.

portaat1.jpg

Myös Stigbergsgatanilla on jäljellä vanhoja puutaloja. Useimmat idylliset talot on modernisoitu nykyajan vaatimukset täyttäviksi asunnoiksi mutta yksi toimii kesäaikaan museona, joka kuvittaa 1900-luvun alun työläisperheen elämänmuotoa.

piiput.jpg

osoite.jpg

ikkunaluukut.jpg

Teater Dur och Moll Fjällgatanilla esittää osin nukkevoimin Tukholman historiasta ammentavia näytelmiä. Katsomo on vielä pienempi kuin Teatteri Jurkan: vain parikymmentä istumapaikkaa.

teatteri.jpg

Alakaupunkiin voi laskeutua Mamsell Josabethin portaita. Mamselli oli itseoppinut taiteilija, joka kuvasi 1800-luvun söderiläiselämää naivistisissa akvarelleissa. Josabeth Sjöberg elätti itsensä soitonopettajana ja asui Söderillä vuokralla ainakin kymmenessä eri osoitteessa.

Korkeimman mäen päälle rakennetun Sofian kirkon liepeillä on jäljellä 1700-luvun mökkiasutusta. Kallionhuipun nimi Vita bergen eli ”valkoiset vuoret” juontuu ajalta, jolloin maasto vielä oli puutonta. Vanhin kirjoihin ja kansiin jäänyt nimi Kråkberget viittaa varisten pesimäpaikkaan. Sofian kirkko rakennettiin vasta 1900-luvun alussa.

sofia.jpg

Osa idyllisistä mökeistä on seurakunnan käytössä, osassa asutaan. Sähkö tulee seinästä mutta vesi on edelleen kannettava kaivosta. Vielä 1800-luvun lopulla alue oli Tukholman kurjinta. Kymmenkunta vuotta Tukholma-sarjan jälkeen Fogelström kirjoitti sille edeltäjän, kolmiosaisen sarjan joka kuvaa teollistumisen varhaisvaiheita 1700-luvulla. Romaani Vita bergens barn kuvaa elämää näillä nurkilla.

kyrkstugorna2.jpg

kyrkstugorna3.jpg

kyrkstugorna4.jpg

Sofian seurakunnassa syntyneen Astrid Rietzin teos vuodelta 1976 on nimeltään Undret eli ihme. Ensinnä tulee mieleen lapsen syntymä, tai ehkä kaksosten. Graniittiveistos on itse asiassa muistomerkki kaupunkilähetystyölle. Paikkakuntalaiset kuulemma kutsuvat hahmoja juoruakoiksi.

undret1.jpg

undret2.jpg

Jäänteitä 1700-luvun Tukholmasta on siellä täällä muuallakin Söderillä.

sodermannagatan.jpg

Byggartäppanin leikkipuisto antaa mahdollisuuden sukeltaa pienoiskokoiseen 1800-luvun työväenkaupunginosaan puutaloineen, ulkohuoneineen, talleineen, pajoineen ja tehtaineen. Vuonna 2012 valmistuneen puiston inspiraation lähteenä on ollut Fogelströmin romaani Mina drömmars stad.

leikkipuisto.jpg

Sofian seurakunta perustettiin, koska väkiluku Katarinan seurakunnassa oli kasvanut yli kirkon kapasiteetin. Katarinan komea ristikirkko rakennettiin 1600-luvun puolivälissä. Tulipalon jälkeen 1700-luvulla kirkon väri vaihtui punaisesta keltaiseksi. Kirkko paloi viimeksi vuonna 1990 mutta rakennettiin taas uudelleen.

katarina_kyrkobacke.jpg

Myös Katarinan helmoissa on säilynyt vanhoja puutaloja.

hogastigen.jpg

roddargatan.jpg

pienitalo.jpg

Puutalot olivat pitkään ankean harmaita. Punamultaväri yleistyi 1700-luvun puolivälissä. Vuosisadan lopulla alettiin jäljitellä kivitalojen ulkoasua maalaamalla kadunvarren puutalot vaaleilla pastelliväreillä. Takapihalle vältti edelleen punamulta.

glasgrand.jpg

vihreatalo.jpg

keltainentalo.jpg

nakyma.jpg

Moni Viking-linjalla Tukholmaan saapunut tuntee Katarinan hissin, joka nostaa kulkijan Slussenin nurkalta avoimelle lankongille korkealla kadun päällä. Hissimatka ilmavassa teräskehikossa oli hurjempi ennen kuin kylkeen rakennetiin kerrostalo. Alkuaan höyryvoimalla toiminut Katarinahissen otettiin käyttöön vuonna 1883. Tästäkin välittää Per Anders Fogelström elävän kuvan. Sittemmin hissi on uusittu ja parhaillaankin se on täysremontissa.

Katarinahissenin huipulle asennettiin vuonna 1909 Tukholman ensimmäinen neonvalomainos, joka mainosti Stomatol-hammastahnaa. Ja mainostaa yhä, joskin 30-luvulta alkaen hissin naapurissa Klevgränd-kadulla. Toisen tunnetun Tukholmaa kuvanneen kirjailijan, Stieg Trenterin dekkarissa I dag röd näkee hissitalon ravintolassa aterioiva henkilö murhan tapahtuvan huoneessa, jonka ikkuna on paikannettavissa Stomatol-mainoksen avulla. Stomatol-hammastahna on Ruotsissa edelleenkin suosittua.

stomatol.jpg

Trenterin sepittämän murhatalon osoite on viereisellä Urvädersgrändillä, joka on Söderin vanhimpia katuja. Rajuilmaan viittaavan nimensä katu on saanut 1600-luvulla talonomistaja Simon Urväderilta – liekö ollut temperamentikas mies.

Carl Michael Bellman asui Urvädersgrändilla vuosina 1770-1774 numerossa kolme, jonka vinttikamarissa hän kirjoitti enimmän osan Fredmanin epistoloista ja josta käsin hän oli mukana perustamassa Par Bricole –seuraa. Rokokootyyliin bilettämistä harrastava poppoo majailee edelleenkin keltaisessa Bellman-talossa ja esittelee sitä yleisölle joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina.

urvadersgrand.jpg

Katukivien kallistus Urvädersgrändin mäessä ehkäisee hevosten kavioiden lipsumista.

kiveys.jpg

Katarinan hissiremontti on ensimmäisiä askelia koko Slussenin alueen uudistamisessa, jota on suunniteltu jo pari kymmentä vuotta. Uudelleen aiotaan rakentaa Mälarin rannat, itse Slusssen eli sulku, sillat ja ajoväylät, linja-autoasema sekä puistot ja torit. Kun nämä ovat valmiit vuoden 2020 tienoilla, alkaa varsinainen uudisrakentaminen. Osa suunnitelmista on vielä työn alla ja kiistan kohteena. Tulevaisuuden Slussenia esitellään pienoismallina hissitalon alakerrassa.

Slussenin alue on rakennettu uudelleen moneen otteeseen. Nykyinen monikerroksinen liikennehässäkkä on 1930-luvulta. Rakenteet ovat teknisesti vanhentuneita eivätkä tarjoa riittävää suojaa tulvia vastaan, ja maaperä vajoaa.

slussen.jpg

Tältä näytti Slussenin alue 1870-luvulla. Litografi Heinrich Neumanin kartan jäljennös on näytillä Urvädersgrändilla. Neuman kävi itse kuvaamassa joka korttelin takapihoja myöten. Kun kartan painaminen oli aloitettu vuonna 1875, syttyi kirjapainossa tulipalo, joka tuhosi myös kaiken valmistelutyön. Kolme valmista karttaa säilyi, koska jotkut työntekijät olivat vieneet ne kotiinsa.

slussen2.jpg

 Muita postikortteja Ruotsista:

Grand Hotel Saltsjöbaden

Lunna Melle ja Saltå kvarn